Iso mutta vahva?

Hmm… Ilmassa huonoa omatuntoa ja liian hyvää ruokahalua? Kyllä, täällä -lahjoitetaan eteenpäin! Kerron tarinalle hieman taustaa, sillä siirtäessäni tuoreita kuvia koneelle törmäsin muutamaan einiinvanhaan-kuvaan ja jäin väkisinkin miettimään eroa… A. Näytän peilissä kovin pieneltä ja hoikalta B. Mun ruokakuvat on ihan erilaisia C. Olenko kasvamassa isoksi vai lihavaksi?

mietintää herättänyt kuva: Minä tammikuun lopussa
ja lautanen… Need I say more?
TÄMÄ ja tästä eteenpäin viime päivien ”hiukkasta runsaampiin” ruokakuviin:

Niin, et tiedä tuosta? Ainakin tytön ruokahalu on kohdillaan ja pelkään, että se vie mut mennessään. Niin pitkä laihduttaminen on ollut elämäntapaa mutta myös kuitenkin ”väliaikaista”. Ei niillä kaloreilla olisi loputtomiin jaksanut ja nyt yritän löytää kultaista keskitietä ruokailuun mutta se on vaikeaa. Laihduttajan leima olisi hyvä heittää mäkeen, varsinkin kun on suuria tavoitteita kehittyä kuntosalilla ja saada lihaksiin voimaa. Mutta arvaatte varmaan, et kun ruoka maistuu turhan hyvin niin se kaikki ei meekkään suoraan lihaksiin ;) KRIISI! Tää on vaikeeta ja helpommin sanottu kuin tehty! Toisena päivänä oon ihan fine, vahva ja elämäni voimissa! ja toisena päivänä oon mursuvalas ja tuntuu et joka gramma on pelkkää fläsää. Mua ihan pelottaa laittaa kuviakin tänne, kun tuntuu et naama on just sen keksin muotoinen. Mut tietty mä laitan :) 
laitetaan nyt pahin alta pois!
on siinä kyllä reittä, hartiaa ja vähän vatsalihasten reunaakin kai mutta mutta…
Onko se pelkkää illuusiota ja se onkin vaan ehtaa läskiä?

SJ-mavee tein 20kg käsipainoilla ;) Ilman remmejä! Hyvin pysy hyppysissä!
Välillä kannattaa tempoa ilman remmejä :)

Todistusaineistoa: pyydä mies ottamaan reenikuva -on sama kuin olisit ilman…

niin just: ota ite! :D

siluetti

palkkari
ja ilme kun taas se rauta nous :)
Jääköön jokaisen omaan harkintaan mitä mulle tapahtuu. Voisiko sitä olla vaikka iso mutta onnellinen? Jotenkin se on vaikeaa fitnessmaailmaan kisadieettien viimeisten viikkojen hypetyksessä mutta ehkä munkin aika koittaa. Se kun saan olla riutunut niin että silmien paikalla on kuopat mutta rasvat on poltettu pois. Silloin ehkä muistelen kaihoiten pizzalounaita ja rahkoja hedelmäkasojen kera. Miksi sitä onkaan niin vaikeaa olla onnellinen siitä missä juuri nyt on? Oon kuullut sanonnan, että dieetillä kaipaa offille ja offilla haluaisi jo dieetille. Onko tämä sitä vai mistä näin ristiriitaiset fiilikset? Kai mä salaa pelkään et ”bulkki” menee överiksi ja lihon ainoastaan. Ja sit toinen juttu on, et haluan ihan kauheasti saada sitä lihasmassaa -tehdä penkkiä, mavea, kyykkyä ja vaikka sitä hauista. Rautaa ja kunnon painoja eikä mitään pakarapotkuja. En tiedä uskallanko sanoa ees tätä ääneen mut mietin et onko se bikini sittenkään mun laji…  Jostain syystä se tulee just nyt ihan korvista ulos!
Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta