Identiteettikriisi

 
Taidan käydä läpi pienoista identiteettikriisiä. Ylipainoa oli kertynyt sen verran mukavasti, että laihdutusta kesti reilusti yli vuoden. Tavoitepainon saavutin tasan kuukausi sitten ja olo on ollut sen jälkeen niin sanotusti hukassa. Viikottaiset punnitusrutiinit, tarkka keskittyminen ja tavoitteen saavuttaminen on takana ja uusi elämä edessä, mutta millainen? Uusien tavoitteiden asettaminen ja rutiinit sen saavuttamiseksi ovat alkutekijöissään, eikä niihin ole vielä mitään kaavaa. Suunnitelmat auttavat kohti päämäärää mutta työ täytyy tehdä itse ja uutta opittavaa on paljon. Osaanko irrottautua laihduttajan roolista? -ehkä mutta se on ollut vaikempaa kuin kuvittelin.
 
 
 
Mun paino on heitellyt parin kilon sisällä ja kun käyn vaa’alla se vaikuttaa suoraan mun päivän fiilikseen ja siihen mitä laitan suusta alas. Oon kertonut etten oo uusien työkiireiden vuoksi päässyt niin ahkerasti treenaamaan, enkä ole aloittanut vielä mun ”massakausi”-treeniohjelmaa kunnolla. Oon edelleen pumppaillut suht pienillä painoilla aika pitkää sarjaa ja pitänyt ruokailut plus/minus nolla -linjalla. Yksi muutos minkä olen tehnyt on aamuaerobisten vähentäminen. Oon käynyt lenkillä vain 1-2 kertaa viikkoon. Tästä muutoksesta johtuen painon ylläpitäminen ruokailua tarkkailemalla on hyvin tiukkaa, paino meinaa nousta samantien jos kaloreita tulee yhtään totuttua enemmän. Huomaan siis, et mun kroppa on todella altis lihomiselle tämän laihdutusrupeaman jälkeen, nice.
 
 
Eilen pääsin kunnolla treenaaman selän ja tein myöskin 20min aerobista crossarilla. Ois kauhee hinku vetää vielä -5kg ja mietin kokoajan et oon kauhean pullea. Kun katson ympärille niin musta kaikki muut on ihan hurjan hyvässä kunnossa ja oma fiilis on vaan pulla. Laihduttamiseen voi selvästi jäädä koukkuun, sillä ne ihanat miinusviikot oikein tuo sitä hyvänolon tunnetta ja fiilistä siitä miten on matkalla kohti tavoitetta. Tää ylläpitäminen on tylsää ja ankeeta! Enkä tarkoita et oikeasti asia on näin, vaan kerron rehellisesti et siltä musta tuntuu vaikka ei pitäisi :( Bloggaaminenkin on paljon vaikeampaa kun täähän oli alunperin laihdutusblogi -nyt tää on joku jumipaska.
Vaan siirrytään säälistä eteenpäin eli eilisiin posetreeneihin! Treffasin siis ihastuttavaa Rouva Sara Sievistä! Kyllä on kaunotar treenannut itselleen kurvia niin paljon kuin laki sallii! Ja kun kerran lupasin et sääli sikseen niin en edes avaudu mun latta*ersefiiliksistä sen enempää :D Ööh, motivaatiota -tiivistettynä! Sara ei jätä kyllä syksyllä ketään kylmäksi! <3
 
 
Onnea on siis ystävät jotka auttavat ja jakavat vinkkejään aloittelijalle! Mä yritän imeä kaiken tiedon kokeneemmilta ja löytää oman tieni fitnessmaailmaan. Juuri nyt tuntuu et tavoite on miljoonan valovuoden päässä ja itsetunto horjuu siinä missä vaakakin. Jos jostain vois ostaa mielenrauhan ja vaikka sen unelmavartalon ilman töitä niin oisin varmasti heikolla hetkellä tilaamassa. Vaan eipä niitä kenelläkään jaeta, sen voi käydä noutamassa salilta ja ruokakaupasta mutta ehtona taitaa olla kausikortti ja viisaat valinnat.
 
 

Näihin tunnelmiin, mä lähden töihin! Miten omituista ;)

Anna

19 vastausta artikkeliin “Identiteettikriisi”

  1. Mun mielestä tän blogin mahtavuus on juuri se, että kerrot myös näistä huonommista fiiliksistä, joihin on NIIN helppo jokaisen yhtyä. Itselläni monesti kanssa tuo aamupaino ”määrittää” miten päivä lähtee käyntiin ja vaikka kaikki on yrittänyt neuvoa että ei kannattaisi käydä niin usein vaa’alla niin en jotenkaan uskalla jättää käymättä ettei paino karkaa ihan täysin. Ja tuntuu että HETI kun laittaa yhdenkin ylimääräisen palan suuhun niin vaaka kurittaa seuraavana aamuna. :(

    Tsemppiä sulle Anna, oot ihan maailman mahtavin ja kaunein nainen :)

  2. Hei ihanainen, muista että sinne pyllyyn saadaan lisää muotoa vaan maltillisilla plussakaloreilla! :) Oot jo käyny kuitenki sen verran salilla, että se lihasten hankinta pienillä kaloreilla koko ajan vaikeutuu ja vaikeutuu, ja pitää alkaa syömään oikeesti että se pääsee kasvaan. Ja muistutan jälleen, että sää oot ihan mielettömän hyvässä kunnossa, ja kisakunto on sitten asia erikseen :)

  3. Kuule, samoissa tunnelmissa! Nyt kun kattoo omaa laiharitaivalta viime vuodelta, niin loppupeleissä se on yllättävän helppoa. Tekee vaan mitä pitää. Mut tää, että pitäis ylläpitää ja syödä terveellisesti on haasteellista. Oon huomannu, että oon myös alkanut vaivihkaa herkutteleen taas..irtokarkkia, jätskii, you name it.. perustelen sen itselleni sillä, että takana on pitkä tie ja nyt voi hiukan ottaa iisimmin..

    Omalla kohdalla on myös tavoitteena lihaksen kasvattaminen ja sehän vaatii ne plussat.. mut pää sotii ajatusta vastaan niin kovaa. Just kun on päässyt kiloista eroon.. Toisaalta mulla on ihan eripari kroppa, yläosa on luuta ja nahkaa, alaosassa laardia on edelleen ja ne vatsaröllöt.. huoh. Eli toisaalta olis vähän pakko laihduttaa, jos meinaan noi rasvavarastot saada pois. Mut sit yläkropaa kuihtuu entisestään.. Vaikeeta… :( No, pakko se on kohta tehdä päätöksiä ja ottaa vaan itteensä niskasta kii.

    Mut sulle tsemppiä matkaan, sä pääset ihan satavarmana tavoitteesees ja kisalavoille :)

  4. On kyllä itselläkin välillä sama fiilis. Ei oikein tiedä pitäiskö varsinaisesti pudottaa vai keskittyä vaan treenaamaan kovaa ja muokata kroppaa sitä kautta. Nyt olen jälkimmäisen kannalla mutta välillä epätoivo iskee kun katsoo peiliin.. yhtä soutamista ja huopaamista on. =)

  5. ihanaa kun kerrot rehellisesti nii hyvistä ku huonoistaki asioista.lohdutti mua ainaki suuresti kun luin tän.pari viikkoa jo menny huonosti,syömiset mitä sattuu ja salilla käynti pakkopullaa,en oikeen tiiä miten saisin ihteäni niskasta kiinni..pelottaa,ahdistaa ja masentaa ku tiiän et jatkamalla tätä saan pudotetut kilot takasi ja en jaksais taas alottaa alusta ties monettako kertaa.oot kokenu valtavan muutoksen ettei ihme vaikka pää ei aina pysy mukana :)toivon et löydät taas itses ja jaksat jatkaa matkaa kohti sitä miksi haluat tulla <3 jaksamista ja intoa myös töiden suhteen! -Ruttu-

  6. Sun pitää miettiä oma tavoittesi, sellainen missä olet onnellinen ja hyvinvoiva ympäri vuoden. Kisakunnossa ei voi olla kuin sen hetken, joten se miltä haluaa näyttää 365 päivää vuodessa on eri. Toivottavasti löydät tasapainon ja saavutat/pidät sen kropan missä itse olet tyytyväinen :) Tsemppiä!

  7. Moikka!
    Itse pääsin sairaalloisesta ylipainosta eroon ja saavutin viime syksynä oman tavoitepainoni (bmi22,5), sen jälkeen olen ollut aivan hukassa. Paino on välillä noussut kilon, välillä laskenut kolme, mutta tuntuu etten ole oikeastaan saanut mitään aikaseksi, edes henkisellä puolella. Toivottavasti pääset jumitusvaiheesta yli ja annat vinkkejä myös tänne päin miten se onnistuu! :)
    Tsemppiä! :)

  8. I know thw feel. Totun kokoaikaiseen diettieuforiaan. Koko ajan ei kuitenkaan voisi olla miinuksilla. Sulla on hyvä meininki, ja uskon että onnistut tavoitteessasi. Tsemppiä!!!

  9. Mulla on ihan sama fiilis ja mun aineenvaihdunta on ihan sekaisin myös, joten lihon tosi helposti, kroppa imee kaiken ylimääräisen kuin sieni. Pelkään, että oon ikuinen laihduttaja ja herkkujen kaukaa kiertäjä, vaikka tiedän, että tuollainen ajattelu on ihan hölmöä! Kun on muuttunut aktiiviliikkujaksi, ei pitäisi pelätä enää lihomista, koska pitkällä tähtäimellä tulee varmasti olemaan ja pysymään hyvässä kunnossa. Mua myös lohduttaa se, että mitä enemmän kasvatan lihasmassaa ja mitä paremmaksi saan aineenvaihdunnan, sitä enemmän saan syödä. :D

  10. Tämä kuulostaa niin tutulta! Kun on itsekin lähes vuodessa pudottanut 35kg niin jotenkin on vaikea käsittää olevansa normaalipainoinen. Ja jos yhtään höllää, niin heti tulee kilo tai pari lisää! Nyt olen viikon ajan noudattanut uutta (BodyCampin) dieettiä, joka sisältää hiilareita suorastaan törkeän paljon edelliseen verrattuna, mutta paino ei ole noussut, jihuu :)
    Mä en kyllä osaa päästää rutiineista irti, vaaka on yhä paras kaveri ja ruoat punnitsen sillä en uskalla uskoa vielä että saisin painon pidettyä kurissa ilman…

  11. ARGH ! Mä NIIN allekirjotan ton että puntarilukema määrittelee mun jokapäiväisen fiiliksen ! Ja se on kauheeta :(
    Kun tuun aamuaerobisen jälkeen kotiin (salilta) niin mies tietää heti sekunnissa mun ilmeestä onko lukema ollut ”hyvä” vai kärsiikö koko perhe känkkäränkkä-äidistä koko päivän :(

    Blaah… Ei itselleen voi mitään :(

  12. Täällä myös yksi, joka on oikeastaan koko tämän vuoden ollut tavoitepainossaan ihmeissään, että mitäs nyt?? Kun viime vuosi oli laihdutukselle ja tänä vuonna lupasin vain olla lihomatta.. Ja se on pitänyt, tai oikeastaan pari kiloa laihduin vahingossa.

    Tämä oli hyvä kirjoitus, ainakin minulle osui http://nyt.fi/20130322-viidessae-vuodessa-58-kiloa-lisaeae-todella-lihava-vihaa-sovituskopin-peiliae/?ref=hs-teemanosto
    ”Hannele Harjunen huomasi väitöskirjaa tehdessään, että lihavuus on välitila, josta pitää pyrkiä pois. Lihavaan ruumiiseen ei haluta asettua.

    ”Ollaan odotuspysäkillä, odotetaan, että kohta elämä alkaa, kun oikeanlainen ruumis on hankittu.”

    No sulla on ainakin alkanut :) Mistä mulle saatais? :)

  13. Tiedän että fitnessissä on kyse ulkomuodosta ja ehkä siinä pitää täyttää osa hmmmm….hiukan typeristä kriteereistä…mutta munsta sä olet niin paljon luonnollisempi ja kauniimpi kuin nuo muut…Toi teidän ryhmäkuva kuvuspäivänä kertoo miten hyvältä ja aidolta näytät. Et ehkä ole yhtä tiukka kuin nuo muut tytöt, mutta et missään tapauksessa pyöreä tai lihakseton.
    Tiedän senkin että tuohon tähtäät ja kunto oltava lavalla vimosen päälle, mutta muista säilyttää muuten toi sun luonnollisuus, noi posetkin noilla muilla naurattaa… :) kaikki on niiin fitnessiä, niin fitnessiä että missään ei voi olla normisti…. Tsemppiä sulle jatkoon ja ota joku uusi pienikin tavoite, johon panostat niin koet taas onnistumisia nyt kun paino on jo pudonnut ja yksi tavoite täytetty!!

  14. Kiitos ihanista viesteistä ja vertaistuesta! Olipa ihanaa jakaa tää tunne, et ylläpitäminen ei oo niin antoisaa kuin laihduttaminen ja muillakin on näitä fiiliksiä. Koitetaan päästä silti siitä laihduttajan identiteetistä ja nauttia siitä että painoa ei tarvitse pudottaa :)

    Kiitos kommenteista vielä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta