pientä bisnestä

Voe mahoton kun mammaa viedään. Vuodet kotiäitinä ja opintojen parissa on olleet ihania ja oon nauttinut suunnattomasti tästä ajasta. Jollekin toiselle mun kiire ei oo kiirettä mutta mulle itselleni arki on erilaista. Kalenteriin on ilmestynyt asiakastapaamisia, heidän treenejä, yhteistyötapaamisia, kuvauksia ja sen päälle työt tietokoneella ja blogin parissa. En ois vuosi sitten arvannut miten arki muuttuu! Kaikkea sitä on vielä helpottamassa pari jaloissa pyörivää muksua jotka haluavat osansa huomiosta ja huolenpidosta. Meidän arjessa puhaltaa todenteolla muutosten tuulet!

Eilen palaveerattiin kahden personal trainer ystäväni Monnan ja Leevin kanssa ja suunniteltiin meidän järjestämää Sporttipäivää Espoossa Kartanokylpylä Kaisankodilla. Päivä tulee koostumaan ravintoneuvonnasta, meidän vetämistä erilaisista treeneistä, shoppailumahdollisuuksista (lisäravinteet ja Lorna Janen vaatteet) jne. Hinta ja aikataulu julkistetaan piakkoin! Olette kaikki tervetulleita tapahtumaan! Tää onkin meidän ensimmäinen yhteinen blogitapahtuma ja olisi hauska tavata ja jututtaa teitä lukijoita :)

 
Monnan kanssa kurvattiin vielä meille tekemään lounasta. Ehdin välissä tekemään kotona vähän hommia ja illaksi lähdin salille töihin. Omat treenit on tosiaan kortilla ja eilenkin ehdin treenaan pelkät hauikset. Just, taidan sittenkin vaihtaa lajia! No mut joo, kyllä mä kävin keskiviikkona tempomassa jalat, en oo vaan nyt niin ahkerasti kuvannut omia salireissuja blogiin vaikka on niitäkin ollut :)
 
 
 
samaa evääksi töihin
hauisjumppa
ilmeet…
laiheliini lihaskimppu Jonna!
<3
 
Illalla posetreenailemaan pitkästä aikaa! Aurinkoista perjantaita murupurut!
Anna

14 vastausta artikkeliin “pientä bisnestä”

  1. Olet kyllä todella huikea nainen, itse tällä hetkellä maleksin työttömänä,haaveillen huhtikuussa alkavista salitreeneistä,kotona pyörii jaloissa kaksi muksua sekä kaksi koiraa ja miten oikeasti saa ajan riittämään kaikkeen?
    Miten ihmeessä ehdin yhdistämään tämän kaiken,eli siis äiti rantakuntoon 2014,saatika sitten kun lähden töihin?!
    Motivoit mua kyllä todella paljon!

    • En ole Anna (tai olen mutta eri Anna ;), mulla on kokopäivätyö, kaksi lasta, 3v ja 2v, mies jolla on vuorotyö ja tunnin työmatka suuntaansa. Ehdin silti salille, treenaamaan ja kokkaamaan terveellistä ruokaa. Vaatii vain vähän organisointia, suunnittele viikon aikataulu etukäteen ja varaa etukäteen aika liikunnalle. Koirien kanssahan saa aerobisen liikunnan ikäänkuin kaupan päälle.

    • Ekalle: Kiitos kommentista :) Tiedän tuon et ”tuntematon” pelottaa ja jännittää mut uskon et kaikki lähtee loppujen lopuksi rullaamaan omalla painollaan, kun löytää ne omat keinot arjen pyörittämiseen ja aikatauluttamiseen. Toivottavasti saat töitä ja pääset treenailemaan, niin mielikin piristyy :) <3

      Toiselle: siellä onkin oikea teräsmamma! Mahtimeininkin! :) Näinhän se on, et kun löytää ne omat keinot niin miltei mahdottomastakin voi selvitä ;) Kiitos vinkeistä!

  2. Heips. Oon seuraillu sun blogia ja ilmeisesti oot treenaamassa syksyn 2014 kisoihin? Itellä ois tähtäimessä sama aika mutta body fitnesin buolella. Treenit kulkee hyvin ja tuloksia tulee mutta valmentaja ei oo puhunu vielä mitään pose- ja kävelytreeneistä :o oisko mun pitäny jo alottaa ne. Kerkeenkö mitenkään oppimaan siihen mennessä? Valmentaja on puhunu jotain syksystä, mutta itteä on alkanu vähän ressaamaan että jos en opikkaa niitä heti kunnolla. Ite asun täällä Pohjosessa ja muita samantyylisiä ihmisiä en kovin tunne joten en oo päässy omikseenkaan posettelemaan kenenkään kanssa :(

    • Pohjosessa järjestetään myös leirejä sekä kävelytreenejä. Muistaakseni Jaana Kotkansalo niitä pitää :) Mitä ennemmin aloitat kävely- ja poseerausharjoitukset, sen parempi! Niitä ei koskaan voi harjoitella liikaa. Kaiken pitää olla just eikä melkein selkärangassa kun astelee lavalle. Lavalla jännitys on monella niin suuri, että jos asiat ei tule selkärangasta niin ne kyllä unohtuu. Ei muuta kuin korkkarit jalkaan ja kopsuttelemaan kotona ja salilla :)

      Annalle pitää vielä sanoa, että mukava nähdä ettei pelkästään meillä ole kippoa, kappoa ja lisäravinnepurkkia pitkin ja poikin keittiötä :D

    • Anonyymi: joo aikaisintaan syksylle 2014, mutta se ei ole mikään kiveen hakattu aikataulu. Nyt treenaan sitä kohti mutta jos näyttää siltä, että tarvitsen enemmän aikaa niin sit siirretään aikataulua :)

      Jos olet hyvä esiintyjä, osaat kävellä luonnollisesti korkokengillä (bikineissä, yleisölle) niin lyhyempikin harjoitustausta voi riittää ;) Harvoilla meillä on kuitenkaan sellaista kokemusta ja itseluottamusta joten suosittelen kyllä harjoittelemaan esiintymistä ja korkkarikävelyä. Huonolla kävelyllä saattaa koko hyvä fysiikka mennä tuomareilta ohi ja sijoitus olla sen mukainen. Ehdit kyllä vielä mutta miksi lykätä sitä, se on osa kilpailua :) Ihania treenejä niin raudan kuin korkkareiden parissa ;)

      Jonna: joo kuule, ei ne taida kaikki noissa ees näkyä, mut enpä sano mitään et ei tuu lisäravinnepaasausta T. natikka :D

  3. Nyt täytyy kyllä kommentoida tähän aiheeseen. Olen lukenut sun ja Saran blogia pitkään, ja pidän niistä todella =) Minua on vain välillä hieman häirinnyt se, että tunnutte pitävän itsestään selvänä, että kaikilla äideillä kyllä olisi aikaa/mahdollisuus tehdä sama, jos vain halua löytyisi. Olen joskus meinannutkin kommentoida jommalle kummalle, että aina se ei ole vain halusta kiinni. Suurimmalla osalla äideistä elämäntilanne on kuitenkin vähän erilainen.

    Toki kaikilla kotiäideillä on ihan yhtä paljon aikaa, ja riippuu siitä, mihin aikansa käyttää. Kun olin kotona lasten kanssa, ehdin päivän aikana tehdä kaikki kotityöt ja saatoin hyvällä omalla tunnolla mennä kahteen peräkkäiseen jumppaan tai olla salilla pitkään. Kun on kokopäivätyö, ne pyykit, imuroinnit ym. odottaa kotona ja lastenkin kanssa tulisi viettää aikaa. Ja nyt, kun lapset ovat isompia, riittää menoa jo heidänkin puoleltaan – päiväkodin ja koulun vanhempainiltoja, kavereiden synttäreitä (=kuskausta), harrastuksia (=kuskausta), läksyjen tarkastusta, kokeisiin kuulustelua jne. Jos vielä mies on reissussa tai myöhempään töissä, saa miettiä, miten itse ehtii salile. Enkä tarkoita sitä, että kotityöt jäisi vain mulle tai mitään. Tähän kaikkeen aikaa vain on aika vähän, vaikka molemmat tekisivät kaikkea, kun kotona ollaan 16.30 ja lapset menevät nukkumaan 20-20.30.

    Ja työssäkäyvän Saran arki eroaa ns. normaalissa työssä käyvän äidin arjesta siinä, että työ on kuntosalilla – omat treenit hoituu siinä samalla, ennen tai jälkeen töiden. Minun on ainakin erikseen lähdettävä salille. Se vie kuitenkin aikaa.

    Enkä nyt tarkoita mitenkään loukata enkä halua pahoittaa teidän kummankaan mieltä! Olette suuria inspiraation lähteitä monelle, ja minäkin olen saanut vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni teidän ansiostanne! Ja kyllä todella paljon on halusta kiinni – haluaako lähteä salille vai jäädä sohvalle. Haluaako tehdä itse kunnolliset, terveelliset eväät vai hakea kaupasta eineksiä. Tällainen ruoanlaitto punnitsemisineen vie kuitenkin aikaa, mutta kun halua on, se onnistuu. Itse teen kerralla muutaman päivät ruuat itselleni rasioihin valmiiksi, helpottaa arkea kummasti. Samoin muulle perheelle on samaa ruokaa muutama päivä. Ja jos ei kerta kaikkiaan ehdi tai pääse salille, voi kotona tehdä kahvakuulaa ym. Aamulenkille nousu on vain tottumiskysymys – itse rakastan nykyään aamulenkkejä ja tunnistan vanhan itseni työkavereiden ihmettelystä, miten pystyt nousemaan ennen kuutta lenkille…

    Eli kyllä, tällaiseen elämäntapaan pystyy, kun haluaa tarpeeksi. Mutta meillä kokopäivätyössä käyvillä äideillä arki vaatii enemmän sopimista, aikataulutusta jne. on usein suljettava silmänsä kodin sotkuilta tai muulta, mihin vain ei ehdi käestää. Mutta kuten yllä joku toinen äiti jo kirjoittikin, kyllä tähän pystyy, se on organisoinnista kiinni!

    Tsemppiä kuitenkin sulle Anna ja tervetuloa meidän kiireisten työmammojen kerhoon!

    • Moikka ja kiitos kommentista! En oo kyllä tarkoittanut mollata työssäkäyviä äitejä niin, että pitäisin itsestään selvänä että fitnesselämäntapa sopii kaikille yhtä helposti :/ Mutta siitä oon kyllä sitä mieltä, että terveellistä ruokaa voi syödä ihan jokainen kiireestä huolimatta -se on priorisointikysymys. Liikunnan harrastaminen vie toki aikaa jota perheellisillä ei useinkaan ole liiaksi asti.

      Mä oon miettinyt myös sitä, että jos tekee työtä joka on ihan hirmuisen kuluttavaa (ajallisesti ja henkisesti) ja tuntuu ettei siinä ole onnellinen koska ei pääse liikkumaan jne. Niin miksi tyytyä sellaiseen elämään? Myös ammatinvalinnassa voi ottaa huomioon sen oman elämäntavan ja rakentaa elämää sen pohjalle. Ajatus vain, kun niin moni on sellaisessa työssä mistä ei nauti ja se ”pilaa elämän”. En nyt tarkoita sinua kommentoija! :)

      Kaiken kaikkiaan en ole tarkoittanut antaa sellaista kuvaa että väheksyisin työssäkäyvin haasteita yhdistää perhe, työ ja terveellinen elämäntapa mutta kuten itse sanoitkin, niin onnistuuhan se jos vain tarpeeksi haluaa… :)

    • Tuo on ihan totta, että terveellistä ruokaa voi syödä jokainen. Olen itse jo päässyt yli tuosta selittely-vaiheesta, että ei ehdi laittaa erikseen sitä ja tätä, kiireessä ei ehdi tehdä puuroa jne. Ehtii, kun haluaa!

      Lähinnä se on tuo liikunta, mihin on vaikea löytää kunnolla aikaa. Tai löytäähän sitäkin,kun haluaa. Mutta kyllä arki on aika aikataulutettua, kun herää aamulenkille 5.20 jotta ehtii kotiin ennen kuin mies lähtee ajamaan töihin, käy sitten suihkussa ja laittaa itsensä ja lapset kuntoon, päiväkodin kautta töihin. Töistä päiväkodin kautta kotiin 17.30, ruokaa kaikille, läksyt, postit, pyykit, tiskit…salille ja sieltä tullessa voikin vain toivottaa hyvää yötä lapsille. Aamulla kaikki uudestaan.

      Toki ammattia voi vaihtaa, mutta entä jos ei halua? Jos on korkeakoulutus ja koulutusta vastaava työ, jossa viihtyy? Jos on juuri vaihtanut työpaikkaa ja saanut lisää vastuuta ja haasteita?

      Mutta ymmärrän tuon ajatuksesi kyllä. Ihan liian moni minunkin lähipiirissäni valittaa, miten työ on raskasta, huonosti palkattua ja vaikka mitä. Itse tein aikamoisen hypyn työpaikan vaihdossa, ja huomautan näille valittajille usein juuri tuota samaa, että miksi pilata elämä työssä, jossa ei viihdy? Aina siihen vain tuntuu olevan selitys, miksei lähtö onnistu. Vähän sama kuin se, miksei terveelliset elämäntavat onnistu. Sieltä mukavuusalueelta on niin vaikea tulla pois, on helpompi pysyä siellä ja valittaa.

      Mutta tämä taitaa olla ikuinen dilemma perheenäitien elämässä; miten yhdistää työ/ura, perhe-elämä, omat harrastukset ja tavoitteet. Nyt eletään niitä kuuluisia ruuhkavuosia, ja täytyy vain löytää oma tapa elää niitä =)

      Edelleen kiitos sulle mahtavasta blogista, ja ihan kaikella ystävyydellä tämän palautteen annoin =)

    • Joskus ehkä ajatteli, että ei ehdi sitä tai tätä. Mutta ajatus on muuttunut, ihminen ehtii YLEENSÄ tehdä sitä mihin hänen mielenkiinto riittää. Joku ehtii kummasti katsoa 2-3 tuntia telkkua illassa tai tuntikaupalla facebookia. Jollekin se voi olla tärkeää? Minultakin usein kysytään, miten ehdin käymään salilla 4x vko että eihän siinä jää ”vapaa-iltoja” paljonkaan. No kyllä jää, joka ilta :) Yksi lapsi on ja työ. Kun tuntui, että alkoi olla liian kiirettä (ennen salin aloittamista) katsoin kriittisellä silmällä mihin se aika menee – no ikävä kyllä aikalailla turhaan(kin) sitä meni. No eikun priorisoimaan. Telkkua ei ole ja facebookia on hyvä pitää välillä tauolla, ei menetä mitään. Yllättäen onkin tilanteessa, että luppoaikaa on paljon ;) Sitten lyhensin työpäivää ja ai että on muuten ihanaa. Harva meistä kai on katunut, ettei ole tehnyt enempää töitä. Rahaa toki vähemmän, mutta kaiken kanssa oppii elämään. Salille ehtii hyvin kun se vie vain tunnin päivästä, toki suihku päälle mutta liikuntaa harrastavana nyt muutenkin käy suihkussa, oli se sitten kotona tai salilla. Lapsella on myös muu perhe, ei hän ole mikään takiainen jonka pitää ”roikkua” äidin housunlahkeessa 100% ajasta vaikka näin kapeakatseisesti aina tunnutaan ajattelevankin. Ja lasken perheeksi myös hieman muita kuin isää ja äitiä, sitä parempi mitä suurempi perhe. Rikkaus mielestäni varsinkin kun itsellä ei ole minkäänlaista suhdetta esim. ollut isovanhempiin, ovat olleet niin etäisiä kuin mahdollista.

      Kaikilla ei tietysti ole näin, enkä tosiaan tarkoita, että jokaisella on 100% aikaa tai oikeastaan mahdollisuutta käydä salilla mutta kuten totesin aika lailla tahtokysymys.

  4. Kaikilla on sen verran aikaa! Itse käyn 2x vko salilla! Kotona hyörii neljä pientä lasta ja mies reissu työssä! Yleensä salikäynnit painottuu loppuviikkoon! Aamuisin grossailen jos herään ennen lapsia! Ja kroppa on saanut tällä menolla toivottuja tuloksia!

  5. Vinkkinä myös kaikille äideille, lasten kanssa voi hyvin treenata pihaleikkien lomassa. Tee vaikka ”hyvikseen” lumitöitä siirtelemällä kasoja lapiolla edestakaisin, näin kuluttelin lauantaina kaloreita vaikka lumitöitä ei olisi tarvinnutkaan tehdä. Oikeat lumityöt ovatkin sitten asia erikseen.

    Lisäksi lastenvaunujen työntäjä saa tehokkaan treenin puskemalla vaunuja ylämäkeen, etsi vaan tarpeeksi kumpuinen reitti :) Pieni lapsi soveltuu myös kahvakuulaksi ja omalla taaperollani teen usein hauiksia, mukelo poikittain käsille tukevaan otteeseen ja kääntelemään, kaikki tykkää :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta