hera-addikti

Kävin aamulla hakemassa mun siskon ja hänen lapset meille kylään. Olivat läpikulkumatkalla kaupungissa ja syötiin meillä lounasta. Kiire on ollut aikamoinen, enkä ollut tehnyt kuivaa lihaa kummempaa niin kurvattiin kaupan kautta meille. Lapsille K-kaupan lämmintiskistä perunamuusia ja lihapullia, mammoille Kokkikartanon broileripastaa. Einesruokaa suoraan mikroon, joskus näinkin.

 
Kokkikartanoa, raejuustolla ja tuoreella salaatilla. Ihan ok, mutta kyllä naturel kanapihvit ja pelkkä pasta ajaa asian vielä paremmin! Muistelin et nää ois ollut parempia, kun oon joskus  nuorempana yksinasumisaikoina syönyt valmisruokia?!

Saran kanssa ehdittiin myös treffata pikaisesti ja juoda kupposet kahvia. Saralla on huikee vauhti päällä kevään kisoihin ja tuntuu et oma tahti on ihan hidastunut, kun opiskelu vie niin paljon. Onneksi on elämä aikaa! Ei tässä olla jäniksen selässä. Oon niin nauttinut siitä, ettei tarvitse vaa’alla hypätä ja keho saa palautua laihdutusurakasta. Tasannevaiheen jälkeen nimittäin pitää alkaa polttaan lisää rasvaa mutta nyt ei oo sen aika. Silti kuvista varmaan näkyy et kalorien nosto ja esim. kaikki viikonlopun hedelmät on menny suoraan poskiin. Mut mä koitan olla ahdistumatta siitä :/

 
Salilta tarttui mukaan minttusuklaan makuinen hera. Se on vaan niin kätevä välipalana ja osana palautusjuomaa. Ja joo, on se hullu kun syö heraa. Eihän sitä voi vuodesta toiseen jaksaa -vai voiko?
 
 
 

Öitä!

Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta