Itseluottamuksesta

 
 
”Itseluottamus tarkoittaa uskoa siihen, että suoriutuu tai selviytyy hyvin siitä, mihin ryhtyy tai joutuu. Itsetunto, itsetuntemus ja itsevarmuus ovat läheisiä käsitteitä, mutta eivät itseluottamuksen synonyymejä” kertoo ystävämme wikipedia
 
Jokaisella meistä on omanlainen suhde itseemme ja itseluottamusta löytyy ehkä liian vähän, liikaa tai tietysti toivon mukaan sopivasti. Ylipaino opettaa paljon, sillä silloin joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja ja ikään kuin hyvittelemään painoaan. Joku on ehkä hauska, toinen välinpitämätön ja kolmas pysyttelee tutussa ympäristössä, ettei joudu kohtaamaan uusien ihmisten katseita. En toki tarkoita, että ylipainoinen ei voisi olla täysin tasapainossa sekä itsensä että ympäristön kanssa mutta itse en kokenut asiaa niin omalla kohdallani.
 
 

Se, että olin vielä ihan hetki sitten huomattavasti suurempi on vaikuttanut mun itsetuntoon. Ne hetket ei oo kaukana kun puin kotona päälle jotain vaatteita ja tuskastelin peilin edessä, sitä miten kamalta näytin omaan silmääni. Se tunne saattoi heti aamusta pilata päivän ja ahdistus tuntui miltei jopa fyysisenä pahana olona. Silti jaksoin sillä olen iloinen ihminen ja uskon itseeni. Olin vakuuttunut siitä, että ulkomuotoni on vain väliaikaista ja kypsyttelin ajatusta siitä miten ryhdyn toimiin muuttaakseni vartaloni vastaamaan minäkuvaani. Ja kun ryhdyin hommiin, ei ole paluuta näkynyt! :)

Se miksi kirjoittelen tästä, syntyi eilisestä ajatuksesta. Kokeilin laittaa päälle yhdet mikroshortsit ja näky oli karmea. Topit puristi ja kivatkin housut näytti yhtäkkiä makkarankuorilta. Sain peilin edessä kovin tutuntuntuisen ahdistuskohtauksen ja monta vaateparia kokeiltua löysin onneksi yhdet jotka ”mahtui” päälle. Olin tyrmistynyt ja päätin uskoa pientä ääntä sisälläni joka sanoi etten voi olla lihava kun olen jo tavoitepainossa, että mun mieli tekee vain tepposet. Häivyin kotoa salille ja tunne oli tipotiessään :)

Sara oli salilla ja veti mulle ihan killeri-jalkatreenin. Ja kun treenit oli loppu niin juteltiin. Kerroin Saralle saaneeni kotona ’fitness-anoreksia’ kohtauksen ja muisteltiin yhdessä sitä fiilistä joka oikeesti oli vielä silloin kun asialle ei tehnyt mitään, mutta se kuitenkin vaivasi. Paras lääke läskiahdistukseen oli elämäntapojen muuttaminen -fiilis parantui samantien! Ei tarvitse olla maalissa, vaan kun on ottanut ensimmäisen askeleen terveellisempiin elämäntapoihin niin se jo helpottaa :) Ja kuinka tyytyväinen taas olinkaan…

Otettiin muutamia treenikuvia, hassuteltiin ja ihmeteltiin yhdessä kasvavia muskuloita. Peilin edessä pullistelu kaverin kanssa ja muuttuvan vartalon ihmettely on meidän mielestä hurjan hauskaa puuhaa, koska työn tuloksista on luonnollisestikin ylpeä -aivan eri tavalla kun kilot kulki toiseen suuntaan :D Salitreeni palkitsee hyvänä fiiliksenä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Esimerkiksi mun omiin ihastuksen aiheisiin kuuluu ihan olemattomasta nousseet pakaralihakset jota demonstroin ilahtuneena teillekin:

tossa, hei tossa nousee muhku! (tissit on tainneet muuttaa sinne, räyh…)
ja sit perinteinen ai lav mee -posetus
nuija ja tosinuija

Mut joo, oli mulla pointtikin. Nimittäin se, että kaikessa itserakkaudessa jota jaan blogissa päivittäin en leijaile pilvissä minäkään. Tietysti oon onnellinen kaikista mun saavuttamistani tuloksista mutta mutta… Otettiin eilisten treenien päälle t-kävelyvideot ja lähdin melkein itku kurkussa kotiin. Vaatteet päällä tilanne on jokseenkin siedettävä mutta auta armias kun kävelen vähissä vaatteissa maha paljaana. Se ei oo nätti näky! Itseluottamus on tän asian suhteen kovalla koetuksella ja jotta en ylpistyis liikaa voin nolata itseni julkisesti niin tiedätte mistä puhun. Sen nimi on maha-alien. Se on ehkä sittenkin joku elävä otus. Toisena päivänä se tuntuu jo ihan kivasti vetäytyneeltä ja siltä, että toivoa on mutta esimerkiksi eilen kovassa valaistuksessa se näytti ihan eriltä kuin kotona aamuisin. Teen niin paljon töitä mut ei se oo vieläkään lähtenyt ;(

 
 
 
 
tässä parempi versio :)
 
no moi vaan
sitä voi koittaa laihistaa
mut etutaivutus ja kireä housunreuna on se kuolema, sieltä se valuu.
 
syvällinen tuijotus peiliin

En tiedä mikä siinä on et toisina päivinä on ihan tyytyväinen itseensä ja toisina päivinä toivois et peilejä ei oo olemassakaan. Myös monien blogien seuraaminen, urheillullisten kuvien katsominen ja koko fitnessmaailman läsnäolo saa oman olon niin kovin pieneksi… Mutta säälipisteitä ei jaeta eikä mammakorttia voi vetää missään kisoissa, sillä kaikki ovat samalla viivalla ja moni muukin on äiti. Kilpailu on kovaa ja omassa pumpulissa eläminen hyvin vaarallista. Töitä pitää tehdä ja uskoa itseensä. Sitä ei kukaan muu tee sun puolesta!

Ajatuksia..?

Anna

54 vastausta artikkeliin “Itseluottamuksesta”

  1. Kyllä se masu siitä tiivistyy Anna! En voi muuta uskoa, tuota tahtia kun sinä tuota duunia kroppas eteen teet.
    Ja hyvin muuten näkyy beba kun esittelet tuolla kuvissa! :) Minäki haluun persiin! :/

    ( chiarane.blogspot.fi )

    • Hitsi sen on pakko!!! En kestä! Argh…

      Kiitos muru, yks per*se sinnekin! ;) Mä tilasin omani salilta ja toimitus kesti vähän vajaan vuoden :D

  2. Mä uskon myös, että masu siitä kiristyy ja pienenee. Valitettavasti meillä naisilla tuo vatsa vaan on se pahin vastus :/ Vertailepa vuoden takaisia kuvia ja mittoja, tuloksethan ovat huikeita! Tsemppiä!

    • niin mäkin haluan uskoa :) Ja jos tosiaan vertaa niin onhan se jo hurjasti muuttunut :) Kunhan jatkuis muutos vielä samaan malliin! :)

  3. Monesti se mieliala on itselläkin kiinni niin pienistä asioista. Kun oikein ahdistaa makkarat niin tuntuu ettei millään ole väliä. Ei välitä mitä pukee päälle kun tuntuu ettei mitkään vaatteet näytä hyvälle. Saattaa olla ettei jaksa edes pestä hampaita tai harjata hiuksia.. mulle tulee näitä aika ajoin tai oikeestaan koko talvi on ollut vaikeeta. Onneks nyt vähän valoisampi mieli ja onhan sitä taas muutama kilo saatu tänä vuonna tiristettyäkin. Eiköhän vaan tsempata etiäpäin eiks niin! =)

  4. Mullakin se ongelma-alue on juurikin se maha ja tuntuu, ettei se miksikään muutu vaikka perse ruvella tekisikin töitä… Tuossa se vaan röllöttää ja pysyy päivästä ja viikosta toiseen samana. Pirulainen! …mutta kyllä mä sen vielä kukistan! :)

  5. Mä just eilen tuskastelin saman asian kanssa :(
    Pitää vaan miettiä että kyllä se siitä palautuu :) Jos miettii että kaks kertaa se nahka on joutunu venymään, ja kummallakin kerralla se on ollu muutamia kuukausia pinkeenä, niin ottaa se aikansa että palautuu. Pidetään peukkuja että pian meidän vatsat on kuosissa!! :D

    Ja niin tuttu tunne, että joinain päivinä katsoo itseään peilistä ja aattelee että on niin hoikka, ja toisinaan taas haluais vaan pukeutua säkkiin ja kääriytyä peiton alle säälimään itseään.

  6. Oot todella rohkea kun näytät oikean ja aidon TOTUUDEN, mieti kun olet siellä lavalla timmissä ja tuo on muisto vain! samanmoinen röllykkä löytyy täältäkin! :) Tohon ihon kiinteyttämiseenn kannattanee kokeilla jotakin öljyä tms? Bio Oilin on ainakin luvattu kiinteyttävän ihoa ja esim häivyttävän raskausarpia.

    • Kiitos. Ei oo helppoa mutta haluan olla avoin! Se kuitenkin auttaa vaikka on mullekin vaikeaa…

      Oon just kans innostunut noista öljyistä :) Rasvailen juuri E-vitamiiniöljyllä ja vauvaöljyllä =)

    • En tiedä miks tuo video tuli niin epätarkaksi koneella, siinä näkyi kameraa kohti kävellessä kuinka höllyy mut tuo on tosiaam sellaista laatua et ei näytä samalta kuin livenä…

  7. Voi sua, aina välillä sitä sortuu varmasti itse kukainenki vertailemaan ittiään netistä löytyviin bikini fitness-bodeihin.. Mutta jotta sen oman kehityksen huomaa, täytyykin vertailla itteensä entiseen minäänsä. :) Muista ettei sun tarvi vielä näyttää samalta kuin ne kisadieetanneet biksubeibet lavalla, vaan nauti tästä matkasta, jossa oot edenny jo tosi pitkälle! :)

  8. Voi Anna <3 Ymmärrän kyllä tunteen. Nyt pitäis vaan saada sitä malttia. Se ottaa aikaa, mutta oikein kun toimii niinku sinä niin tie on hidas mutta varma. Nopeampi se ei voi olla luonnollisilla tavoilla. Näytät ihan super hyvältä! :) Ja tossa kun puristat sitä masua niin näkee, että eihän se "ongelma-alue" nyt oo edes kovin suuri. Oon ihan varma että pari kuukautta sitten se oli suurempi! Joten tällä menolla ens keväänä ei oo enää mitää kiinniotettavaa! :) <3

  9. Olipa ihana, rehellinen postaus! Olet kyllä hyvä esimerkki siitä, että kovalla työllä ja tahdolla voi saavuttaa haluamansa. Ihailen jaksamistasi, arjen pyörittämistä jne. Ja tuloksia!! Onnittelut tuloksista, menet vielä pitkälle!

    Löysin blogisi vasta pari viikkoa sitten, enkä ihan kaikkea ole ehtinyt vielä lukea. Itse olen ollut vaihtelevasti liikuntaa harrastava, mutta silti vielä ihan ok kunnossa. Viime vuonna tulikin sitten iso elämänmuutos, kun sairastuin 26-vuotiaana syöpään ja koko elämä meni hetkeksi ns. ”tauolle”.. Niin myös asenne omaan kroppaan, syömiseen, liikuntaan muuttui. Vaikka olenkin iloinen ja kiitollinen, että olen pian taas terve, niin kyllä se vaan on naiselle kova paikka, kun ei tunne olevansa omassa kropassaan.. Vatsa roikkuu, jota komeilee lisäksi pitkä leikkausarpi, kortisooni turvottaa, hiukset on lähtenyt jne.. Mä niin odotan kesää kun pitäis päästä taas ”normi elämään” kiinni.

    Miksi kerroin tämän täällä? Etenkin tämän pvn postaus osu ja uppos ihan kympillä, en tosiaan ole yksin tuntojeni kanssa. Siks halusin kiittää blogistasi, se on yksi niistä, joka taemppaa eteenpäin! Odotan kovasti liikuntaa, verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta positiivisessa mielessä tällä kertaa:) tsemppiä Anna sinulle jatkossa ja vilpitön kiitos! (ja pahoittelut pitkästä viestistä) Muistakaa ihmiset elää hetkessä ja nauttia niistä kaikista!

    • Oi mikä tarina! <3 Halauksia sinulle kovasti! <3 Kyllä elämässä tosiaan kannattaa pitää tärkeysjärjestys mielessä, eikä maharöllö oo koskaan mikään suurin huolenaihe. Ollaan kiitollisia siitä mitä on juuri nyt. Kiitos ihanasta viestistä ja kaikkea hyvää sulle jatkoon! :)

  10. Hei kuule, vaikka olisit kuinka timmissä kunnossa ja superpieni ja sitä sun tätä, pitää muistaa, että aina löytyy vaatteita, jotka ei vaan käy just sun kropalle. Siitä on ihan turha masentua tai syyttää itteensä isoksi tai löllykäksi :)

    Samanlailla kun pitää muistaa, ettei vaatteet päällä muutkaan ihmiset näytä siltä, miltä ne oikeesti näyttävät. Oikeasti, muista tää mun kommentti, kun tuun joskus puolen vuoden/vuoden päästä leijumaan kadonneella vatsallani ja kiinteytyneillä jaloillani. Vaatteet päällä näytän tosi pikkuruiselta ja hyvältä (no paitsi käsivarret, ne löllykät paljastaa totuuden heti!), mutta jumankeuta kun otin yks päivä alkutilanteen kuvat peilin kautta ja.. hyi että. Puistattaa vieläkin se näky, ja etten ole edes tajunnut, missä kunnossa sitä ollaan.

    No joo, tsemppiä silti meille ja kyllä ne mahat lähtee kun vaan painaa menee niinkuin sinä teet :)

    • Hyviä pointteja :)

      Eli painetaan hommia vaan! Ihania treenejä sulle ;) Tuu sit linkittään biksukuvat kun oot tyytyväinen :)

  11. Sulla oli kiva postaus. Itse olen repsahtanut, jo yli viikko hankittu ”massaa”. Eilen piti palata ruotuun mutta illalla oli vaan niin kova nälkä että piti vedellä ruisleipää kaksin käsin. Olen pettynyt itseeni ja siksi tämä postaus upposi hyvin.

    Uskon että maha vetäytyy kyllä, ihosta en ole niin varma. Katsoin sunnuntaina Ruotsalaiset plastiikkakirurgit -sarjaa (tai joku tuon niminen). Siinä oli nainen jolla oli maha raskauksien jälkeen rupsahtanut. Kuulemma urheili ja teki kaikkensa mutta iho vaan roikkui. Lääkäri sitten kursi sitä kokoon, kiristi ihoa siis ja ompeli jotain vatsalihaksia yhteen. Ja lopputulos oli huikea! Lääkäri siinä selitti että ei siihen ihoon oikein voi vaikuttaa millään urheilulla tai ruokavaliolla jos se on päässyt tiettyyn pisteeseen.

    Toivotaan että sä kuitenkin voit!

    • Niin mäkin uskon, et läski kyllä lähtee -se ei oo mitään rakettitiedettä -ihosta en oo ihan varma. Ei kai se auta kuin toivoa parasta, koska kuitenkin on vielä ”tekemättä hommaa minkä voi omin avuin tehdä” kuten tuo rasvan määrä vatsan alueella :) Mä taisin nähdä kans tuon jakson!

  12. Kiitos tästä postauksesta. Itse just taistelen tässä itseäni vastaan kun oli jo -11 kiloa laihduttanut ja sitten repsahdin aivan totaalisesti takaisin vanhoihin tapoihini.
    Hirveä ahdistus päällä, mutta jos en minä nouse sieltä ja kerää itteäni kasaan niin ei sitä kukaan muukaan voi tehdä :) Yritän nyt siis taas aloittaa ihan alusta ja koitan saada painon alas.

    • No nyt sit vaan hommiin! :) Älä turhaa ruoski itseäsi vaan aloitat puhtaalta pöydältä :) Ainakin tiedät, että pystyt siihen kun oot ennenkin laihduttanut! Tällä kertaa teet sen pysyvästi, eiks jee? :D Tsemppiä Riiksu!! :)

  13. Onnea hienoista tuloksista. Itse löysin blogisi vasta viime viikolla ja luin kaikki aikaisemmat jutut. Olet muuttunut huikeasti ja tästä saa itsekin motivaatiota; muutos on mahdollinen kun tekee töitä sen eteen. Olet lapsillesi mahtava esimerkki positiivisuudellasi ja voimalla hyvin!

    Iho on mielestäni palautunut hyvin, kun ajattelee, ettei raskaudestasi ollut pitkä aika kun aloitit ja olet vasta päässyt tavoitepainoosi. Se on jo nyt muuttunut todella paljon kuvien perusteella. Kannattaa muistaa, että plastiikkakirurgeilla on oma lehmä ojassa. Vaikka lääkäreitä ovatkin niin eivät aina ole ihan objektiivisia:) Sitten ymmärrän, jos on ollut pitkään tavoitepainossa ja kokeillut erilaisia kiinteytyshoitoja. Tsemppiä jatkoon!

    • Kiitos viestistä :) Mulla onkin nyt projekti maha eli koitan treenata aktiivisesti, syödä terveellisesti ja käyn nyt siellä Viora ReAction mahahoidoissa ;) Ehkä tää tästä! :)

      Ihanaa kevättä!

  14. Varmasti plastiikkakirurgit haluavat saada potilaita, toki. Mutta kyllä se ihan fysiologinen fakta on että jos sitä ihoa on ns. liikaa niin ei se sieltä haihdu minnekään. Ihon alaiseen rasvakudokseen voi vaikuttaa eli mitä vähemmän rasvaa ja treenatut lihakset niin litteempi vatsa. Sen sijaan ylimääräinen iho on eri asia. Sitä voi rasvailla ja öljytä mutta sekään ei vaikuta siihen ihon määrään.

  15. Totuus vaan on ettei mikään jumppa ja öljy ja odottelu tuollaista löysää nahkaa saa palautumaan. Kun synnytyksestä on jo se vuosi niin siinä alkaa olla se palautuminen jo nähty. Tiedän vaan koska itsellä sama tilanne ja plastiikkakirurgin konsultaatiossa jo käyty. Turhaan maksat kalliista hoidoista ym, ne voivat auttaa kyllä vähän ja parantaa ihon kuntoa mutta nekään eivät tuota mahanahkaasi kireäksi saa, sen voi tehdä vain kirurgi. Tsemppiä!

    • Käsittääkseni nahan palautumiseen voi mennä muutama vuosi. Sitten vasta voidaan sanoa ollaanko siinä pisteessä että mitään ei voi enää itse tehdä. Musta Annan synnytyksestä on liian vähän aikaa kulunut jotta voisi sanoa että mitään ei voisi itse tehdä. Nahkan vetäytyminen vie paljon aikaa.

    • Mun tyttö on 2v ja rupean nyt olee siinä pisteessä, että voin sanoa olevani ”palautunut” (siis siihen, mihin on mahdollista päästä. Iho on löysähköä ja makkaroita tulee esim. istuessa ja kumartuessa, mutta kyllä vatsalihakset näkyvät seistessä. Lantio on isompi kuin ennen ja tissit roikkuu).

  16. Tiedän tuskallisen hyvin sen läskiahdistuksen. Olen lihavimmillani ollessani jättänyt väliin mm. sisarukseni häät, koska koin näyttäväni niin järkyttävän rumalta yli 20kg painavampana (synnytyksen jälkeen) ettei tosikaan. Jälkeenpäin kyllä harmittaa kun jätin menemättä, ja ikinä en halua kokea samaa tunnetta uudestaan!!

  17. Hei Anna!! Sait sitten niin uskomattoman hyvin kuvattua sen tunteen ja fiiliksen, mikä mulla on parhaillaan! :/ Alotin vuosi sitten kans ”elämäntapa -remontin” GFG-kuurilla, mutta siihen se sitten muistaakseni taisi taas jäädäkin. 7kg lähti ja pikku hiljaa se on hiipunut melkein kokonaan takaisin. Eiiii!! Mutta nyt olen päättänyt aloittaa loppuelämän muutoksen, suunta parempaan ja terveellisempään elämään alkaa nyt!! Se savotta on mulla edessä!! Opiskelen viimeistä kevättä ja täytyy myöntää, että oon tykännyt sellaisesta mukavan leppoisasta elämästä, ei turhia nipotuksia, jos jotain hyvää teki mieli! Onhan se opiskelu kato rankkaa puuhaa :D Blogiasi olen seurannut lähes alusta saakka, ja usein on tullut vierailtua, ainoastaan kommentointi on jäänyt, mutta siinä parannan nyt tapani :)

    Aurinkoisia päiviä!! :)
    t. Terhi

  18. Oi voi, täällä kanssa yksi mamma jolla on aika ajoin samankaltaisia ongelmia peilin kanssa! Joku päivä peilikuva on mukiinmenevä ja vatsakin näyttää suht timmiltä, mutta toisena päivänä itketään peilin edessä ja v*tutuskäyrät huitelee pilvissä… Samassa veneessä me kaikki ollaan! Mutta pääasia, että asialle tehdään jotain. itseä kirpoo ihmiset jotka kyllä jaksaa valittaa höllyvistään ja sitten ahtaa kaksin käsin höttöä napaansa ja selittelee yleensä kiireellä ettei ehdi treenata…
    Superisti treenitsemppiä sulle! Sun muutos on ollut valtaisa ja kauniin naisen sisältä on kuoriutunut vieläkin kauniimpi ja hehkeämpi nainen, jota itsevarmuus pukee!

  19. Kyllä se vatsa vetäytyy, ihan oikeasti :) Mä olen samanlainen mahan puristelija, mutta sitä ei kyllä sais tehdä, ei se ainakaan edesauta asiaa :D Ei kukaan onneksi seiso siellä lavalla maharullalla, vaan ryhdikkäästi seisten, jolloin se vatsa pysyy littanana. Nahan vetäytyminen kestää aikansa ja itsellekkin vatsa meni viimeisenä kasaan kuin myös ne ensimmäiset tavarat kisan jälkeenkin tuli just vatsaan. Olen kateellisena katsonut niitä, joilla vatsat on pieniä aina ja rasva keräytyy esim. takapuoleen, mulla tätä ei ole, vaan kaikki on vyötäröllä :( Kuitenkin sulla on upeat sääret ja voit olla niistä ylpeä. Vatsa on mun kammotus ja minun oma Akilleen kantapääni yhä, mutta olen iloinen, että ihmiskeho pystyy kummiin suorituksiin ja kun rasvat on alhaalla lähtee ne myös sieltä vatsasta :) Keskity kropan positiivisiin puoliin, niin mäkin yritän.

    Tsemppiä!

  20. Hei! Suuret onnittelut hienosta edistymisestä treeneissä ja omissa tavoitteissasi! Nähtiin viime syksynä Ifbb:n treenileirillä Kervalla, en tiedä muistatko :) Aivan pakko kysyä mistä olet nuo pose-kengät olet hommanut ja mihin hintaan? Tuollaiset ”remmilliset” vois olla aika hyvät jalassa…

    Treeni terkuin, Salla (vaalea likka myös :))

  21. Hei ootko koskaan aatellu kokeilla Hypox-hoitoa mahaan? Mulla on käyny mielessä että voisin joksus kokeilla, kunhan saan tarvittavat pennoset kasaan :D

  22. Vau näytät upealta! Mahtavaa että tulokset näkyy! Kuten aiemmatkin on sanonut, oot niin aito ja mielettömän rohkea. Oon saanu todella paljon motivaatiota tästä blogista, ja huonoinakin päivinä jaksanut lähteä salille. Viimeksi kommentoin kun sanoin että 5kg lähtenyt.. Nyt 24kg! Tsemppiä!

  23. Ihanan rehellinen juttu! Olet kyllä niin mieletön nainen! :) Tunnistan itseni tuosta tekstistä monestakin kohtaa… ja olen monesti myös tästä omassakin blogissa kirjoitellut. Kadotetut 27kiloa ei vaikuta niinä päivinä kun oma peilikuva katsoo takaisin sillä mielellä että ”tuossa on vielä liikaa ja tuossa ja tuossa…” Mutta sitten sen jossain vaiheessa aina muistaa, että paljon on edetty ja työllä ne tulokset tulevat.

  24. Aikamoisia anonyymi-kommentoijia taas. Totta munassa nuorella 30v naisella on mahdollista vatsan kiinteytyä raskaudesta ja lihavuudesta! Se vaan ottaa aikaa varsinkin kun laihtuminenkin on ollut nopeahkoa. Eri asia kun lähennellään keski-ikää. Kovaa reeniä nyt vaan ja tollanen puhdas ruokavalio, kyllä se siitä kuluu pois <3

  25. Voi kyllä tää postaus nyt piristi vähä munki mieltä, mulla projekti vasta ihan alussa vasta -3kg ja nyt ollut tyttö jolla ikää 11kk ollut kaks viikko putkeen kipeenä, kuumeessa mahataudissa ja flunssassa kaikki peräjälkeen. Itsellä jäänyt nyt sen takia oma huolto aivan retuperälle ja syötyä tullut sen mitä lähimpänä ollut ja ehtinyt. Mutta nyt tyttö ekaa päivää terveenä ja silti tosi hankala ottaa itseään uudelleen niskasta kiinni ja aloittaa uudelleen itsensä ”hoitaminen”…

  26. Sun blogis on yks parhaista, niin todellinen..sitä osoittaa esim. kuva:etutaivutus:) Kuule, toi on enää pieni ”kurkistelija” ja kun mulla on noin pieni, niin pidän sille juhlat…aikaa menee viel;) Tsemii sulle!

    • Oon kerran pari kokeillut kun mun mies osti sellaiset mutta en käytä. Onko niistä ollut joskus puhetta kun kysyit tuossa muodossa? :) Käytän vaan hanskoja tai vetoremmejä :)

    • Ei oo ollu,mut suunnittelen tilausta gazozille niin mietin et onkohan kannattava ostos :) Millasissa painoissa otat vyön käyttöön? Sen laitoin kyllä jo ostoskoriin ;)

    • Okei! Vyötä oon käyttänyt viime aikoina kyykyissä, maastavedossa ym. koko vartalon liikkeissä eli kyse ei oo niinkään treenipainoista vaan liikkeistä jossa keskivartalolle voi antaa lisätukea :)

  27. Toi millä tavalla otat noita kuvia ja esim tollein mahasta, voi että oon niin ylpee susta! Mä olin poikaystävän kanssa viime viikonloppuna kylpylässä ja pyörin siinä sit yks ilta sitä ennen kotona bikineissa ja voin vakuuttaa, että mun päässä pyöri vähintään yhtä samoja ajatuksia kun sulla ja hyvä etten itkunkyyneltä tirauttanut ! Pientä alakuloa havaittavissa täälläkin. Lämmin halaus sulle! :)

  28. Mulla on ihan samat ajatukset oman vatsanahkan kanssa. Mulla ei ole takana kylläkään yhtään raskautta, vaan 45kg ylipainoa. Ja kun noi kilot tiputin vähän turhankin nopeassa tahdissa ehkä (9kk), niin nahka ei palautunutkaan. Saatan olla tyytyväinen ulkonäkööni vaatteet päällä, mutta kun kotona vaatteet riisutaan niin iskee ahdistus. Tuo nahka ei vaan lähde mihinkään, en ymmärrä miksi.

    Tsemppiä sulle, mä ainakin inspiroidun hirveesti tästä sun blogistasi :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta