Pakkolenkki

Ette arvaa kellä on ollut vaikeuksia ja huono päivä? En tiedä mistä tää varsinaisesti lähti, siitä eilisestä sooloilusta kenties? Eli oon sellainen tyyppi, että kun alan vähän himmailemaan niin on vaikea motivoitua takaisin pilkuntarkkaan dieettin. Aamu meni vielä hyvin ja lounaskin mutta päivällä kun iski stressi monesta ”ei-onnistuvasta” asiasta niin mä kipitin paahtoleipäpussille. Oikein masennukseeni aloin mussuttamaan ja muutaman karkinkin ehdin syödä. Glögi oli jo pöydällä valmiina lämmitettäväksi sohvalla löhöilyä varten kun mun kotikannustaja puuttui peliin..!

Siis täh?! Ei mua oo ennenkään estelty ja kovin ihmettelin tätä touhua mutta näin on -mut revittiin sohvalta vaihtamaan juoksuhousut jalkaan ja sanottiin et kotiin ei oo asiaa ainakaan tuntiin!! :DD Ei ilmeisesti jaksa katella masennuksissaan syövää muijaa joka sit kohta marisee et miks on syönyt koko illan :O Oon vieläkin shokissa! Ja et se sai mut lenkille!

ei niin innokas lenkille lähtijä yllätetään räpsyllä
 
ja toisella…
 
Helmi on innokkaampi
ja tässä vaiheessa tulee itselle jo hymy huulille -ehkä tästä ei tuukkaan paska päivä?!
 
Meidän oma auto on huollossa ja meillä oli huomisia menoja varten laina-auton hakureissu tekemättä. Päätin sitten et juostaan Helmin kanssa sitä autoa hakemaan! Matkaväli oli siis Laajasalo-Mellunmäki. Hölkkäiltiin 1h10min ja sit oli pakko laittaa kävelyksi. Matkaa tuli noin 12 kilometriä ja kokonaislenkin pituus oli 1h 50 minuuttia. Tulipahan poltettua se yks paahtoleipä!
Helmi kauppakartanonkadulla, Itiksen maamerkki taustalla
Itiksen Prismalla, kaukana kotikulmilta
ja Meltsin Valintatalolla
 
Sit onneksi autolla kotiin ja ruoan laittoon! Paistelin pakastevihannekset pannulla, lisäsin 180g keitettyjä perunoita ja lopuksi 100g paistettua naudan paistijauhelihaa. Aika hieno annos, basilikanlehti vain puuttuu tuosta päältä ;) On se ihme et tää ei oo kokkausblogi!
 

Vielä ennen nukkumaanmenoa mua odottelee jääkaapissa suklaapudding-annos. Yöproteiini on loppunut ja olosuhteiden pakosta pitää korvata se vanukkaalla -voi harmi! ;) Kohtuu pienillä vahingoilla siis selvisin tästä päivästä mutta ei se munkaan itsekuri aina kestä! Harmi vain et paahtoleivillä ja glögillä ei sitä biksuvartaloa saa!

Anna

31 vastausta artikkeliin “Pakkolenkki”

  1. Mulla oli ihan samanlainen päivä.. tai no melkein. Alku meni hyvin, loppu ihan pipariksi. Oispa ollu joku tuuppaamassa muakin pihalle… Ja mikä siinä on että kun kello lyö 20 niin kaikki herkkujemmat alkaa kaapeista huutelemaan?!

    Ootko muuten kokeillu sitä Fastin uutta puddingia?

    • Toi on niin totta et iltaa kohden se syömishimo kasvaa vaikka ois muuten mennyt hyvin :)

      En oo kokeillut vielä Fastia, aion kyllä ostaa karamellin makuisena, ehkä jo tänään ;)

  2. Kuulostaa ihan kuin mun kirjoittamalta tuo mussuttaminen.. mut mulla valitettavasti ei ole vielä tuo kotitsemppaaja ole minua vielä saanu noin otteeseensa ;)
    Hienoa, että sinun päivä pelastu! :D

    • Kyllä tää oli ihmepelastuminen, yleensä ekan leipäpalan ja karkin jälkeen on vaikea jättää siihen ja lähteä urheilemaan kun päivä ”on jo pilalla” ;)

  3. Kotitsempparit on kultaakin kalliimpia! :) Täälläkin sorruttiin eilen paahtoleipäpussille, mutta tänään sitten jo paremmat eväät ja salia kohti! :)

  4. Oi että, ihana kotitsemppari sulla! Mulla lähti syömiset eilen aivan lapasesta, nälkä vaivasi koko päivän ja illalla oli esiintyminen jota vähän jännitin -> piparkakkuja! Ja kaikkea muuta. Tarkempi avautuminen blogissa.. Kyllä raivostutti.

    • Hahah! :D Meillä kyllä nykyään huomautellaan et kuuluuko tuo mun dieettiin jne. koska sit kohta kysyn et ”miks et sanonut mitään jne.?” ;) Tietää et tää on mulle tärkeää ja haluaa auttaa ja tukea <3

  5. Ei voi kun kadehtia tuollaista kotitsemppaajaa. Ei ole täällä näkynyt. Aina jaksetaan valittaa ja syyllistää mun liikkumisista ja terveellisistä eväistä. Saan kommentteja ettei kelpaa muiden ruoka jne. Mutta en anna masentaa. Ottaa koville toiselle osapuolelle kun mun elämäntavat ovat muuttuneet. Toivon salaa että alkaisi seurata esimerkkiäni pikkuhiljaa. Riisit ja pastat on jo hyväksynyt tummempina ja alkaa välillä jopa nalkuttaa jos en ole leikannut salaattia myös hänelle! =) Toivon että alkaisi tajuta muutoksen tarpeellisuuden ennen kuin pahemmat terveyongelmat iskevät. Voin sitten itse toimia hänen kotitsempparinaan! =)

    • Voi miten kurjaa :( Ei sun auta kuin olla esimerkkinä ja koittaa sitä kautta innostaa :)) Toivottavasti saat miehen pian mukaan terveystalkoisiin ;)

  6. Heips!

    Mahtava kotipiiskuri sulla ;0D ( ja hyväähän se vaan ajattelee =0) ). Oikein kunnon lenkki tulikin sitten tehtyä ! Hienoa Erica!
    Muuten, millaset no sun juoksuhousut on? Onko niissä vuori vai onko ihan ohuet tavis trikoot? Miten tarkenee?

    t. HV76

    • Nää on Niken ihan tavalliset juoksuhoususut, ei siis mitään talvimallia jossa ois vuori reisissä. Sellaiset tarttis kyllä talveksi :) Toistaiseksi näillä on pärjännyt kun on ollut niin paljon plussalla.

  7. Hei! Löysin vasta sun blogin ja vaikuttaa mielenkiintoselta, että varmasti jään seurailemaan :)
    Nyt täytyykin kysyä, että sulla näyttää olevan jonkinlainen juoksuvyö vai miksikä noita sanotaan? ootko mistä tommosen hankkinu? :) Ois kans kätevä oman koiran kans lenkkeillessä…
    -milla

  8. Pakko kirjottaa nyt kerrankin vähän tavallista pitempi kommentti kuin normaalisti kirjoitan ;) Täytyy kiittää Erica sinua siitä, että blogisi kautta itse olen saanut paljon virtaa ja lisää innostusta liikkumiseen. Ja lisäksi uskaltauduin tänään ostamaan itselleni tiukat jumppatrikoot salille, joita olen ajatellut että en kyllä viitsisi mosisissa kulkea yleisellä paikalla. MUTTA sinun blogisi on antanut itsellenikin niin paljon itsevarmuutta, että voi pukeutua siihen mihin itse haluaa ja missä itse kokee olonsa hyväksi :) ISO KIITOS <3

    • Oi miten ihanaa :) <3 Loistavaa et itsetunto paranee ja uskallusta tulee :) Kiitos sulle kauniista kommentista, sait kyllä hymyn huulille =)

  9. Ihanaa kun kotoa tuetaan, aplodit miehelle :) Se on jännä juttu, et monesti ensin ei yhtään huvita lenkkeily/sali mutta sittenkun saa liikahdettua sohvalta ja vaatteet niskaan niin johan polttelee, pakko päästä liikkumaan! Ja mä olen ihan älyttömän ihastunut Helmiin. Helmi voisi perustaa jonkun koiramaista elämää -blogin :D

    • Aawww, Helmi on kyllä <3 <3 <3 Meidän jättiläiskaunotar! Se on sellainen et kuvittelee mahtuvansa johonkin pieneen väliin sohvalla vaikka paikka ois ihan pieni jne. :) Koirat on niin ihania, niillä on oma luonne ja omat juttunsa <3 Kiva kuulla että tykkäät Helmistä :) Lähetän rapsutuksia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta