Ihanuus ja itku

Tänään oli helmikuusta saakka odotettu fitnessleiri, jonne Sara houkutteli ilmoittautumaan viime talvena, että meillä olisi jotain mitä odottaa. Ilmoittauduttiin ja näin sen aika vain tuli, aivan yhtäkkiä! Tämä oli meille ensimmäinen laatuaan mutta toivottavasti ei viimeinen :) Treenattiin päivän aikana kahdesti. Ensin takareidet, pakarat ja keskivartalo. Sitten lounaan ja tauon jälkeen olkapäät. Fitnessliiton järjestämän leirin vetäjinä toimivat Marjo Krishi ja Maija Elovaara ja vierailevana tähtenä meillä oli Heidi Sorsa. Mielenkiintoinen, informaatiota tulviva ja raskas päivä!
Kuvat kertovat:

reenattiin
Heidi opastaa olkapääliikkeiden saloihin
Marjo näyttää mallia vatsoihin
mamma tekee perässä
suoritusta
Sara tekee rankkaa keskivartaloliikettä köysillä
minä yritän
ja rutistan
pieni hallittu liike riittää, lantio pysyy edessä
 
kyykkään Kanadalaista maastavetoa
jossa vasta sen jälkeen nostetaan tanko ylös
yläasento
 
rakkauspakkaus, ystävä rakas
tauolla
vetäjät kuuntelevat kun keskustellaan lounastauolla
it’s me again
and yet again
 

Sykemittarin mukaan päivän treeneissä paloi reippaat 1600kcal ja treeni meni kyllä perille. Ryhmä oli sen verran pieni, että kaikki pystyivät tekemään treenin kunnolla ja odotettavissa on kipeitä lihaksia ja toivon mukaan kasvavia muskeleita.
Perjantaista vielä, että pidin sellaisen vapaasyöntipäivän mikä mulle kerran viikossa suodaan ja vedin kyllä pastaa, leipää ja juustoa siihen malliin et en tänään ainakaan energiapuutteeseen kuollut! Saas nähdä tasoittuuko edes maanantaiksi. Josta tuleekin aasinsilta tuohon otsikon itkuun…

Päivän lopussa katseltiin vähän halukkaiden kuntoa pukkarissa ja mietittiin mitä asioita kenenkin tarvisi painottaa jos mielii kisalavalla missäkin lajissa. Tiedän että oon puhunut tästä täällä aiemminkin, mutta en usko et asia näkyy näiden blogikuvien kautta ihan sellaisena mitä totuus on (karumpaa). Eli se on mun kohdalla tuo roikkuva iho. Sitä alkaa olla nyt vähän joka paikassa, kun painoa on tippunut tämän vuoden aikana niin älyttömän paljon. Vetäjien mielestä mun yli 9kk dieetti on ihan todella pitkä aika ja nyt pitäisi pitää taukoa. Painonpudotus kannattaisi unohtaa vähäksi aikaa, esimerkiksi puoleksi vuodeksi ja antaa kropan ja ihon kiinteytyä. Olisi hyvä pysytellä samassa painossa ja treenata kovaa hieman suuremmalla energiamäärällä, jotta kroppa tiivistyisi eli lihas kasvaisi joka sitten pitäisi ihoa kimmoisampana kun se ei tyhjenisi niin nopeaa. Kun asiaa mietin niin tiedän itsekin, että se taitaisi olla viisain homma. On vaan niin kova kiire!

Bloggaaminen on ollut ihan älyttömän kannustava asia mun projektissa ja neuvo siitä, että en katsoisi vaakaa nyt ollenkaan kauhistuttaa mua. Miten voi pitää laihdutusblogia jos ei päivittele painoaan? Paino ei oo ollut mulle se ensisijainen asia ihan ainoastaan, sillä olen kokoajan seurannut kehonkoostumusta myös mittauksilla, ympärysmittoja ottamalla ja kuvilla. Ne olisivat edelleen sallittuja eli tarkoitus on, että vaatekoko pienenee ja hartiat levenee. Dieetin lopettaminen kuulema parantaisi aineenvaihduntaa ja saisi rasvan palamaan kun siihen yhdistäisi enemmän intervallityyppistä urheilua ja näin tuo mun ongelmallinen vyötäröalue lähtisi muuttumaan.

Oon nyt ihan sekaisin päästäni ja mietin kaikkia vinkkejä mitä leirillä sain. Juurihan mä tällä viikolla uhosin, et pitää laihduttaa vielä reilu 5kg vuoden loppuun mennessä. Kysyn vielä Minnan mielipidettä asiaan. Enhän mä muuten tuu hullua hurskaammaksi!

Anna

56 vastausta artikkeliin “Ihanuus ja itku”

  1. Moi!:) Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minkälainen osallistumismaksu tuonne leirille oli?:) Miten usein tuollaisia järkätään, tiedätkö?P.S. Näytät kuvissa tosi hyvältä!:)

  2. Jos pitäisit taukoa tästä dietistä niin palaisitko syömään ”normaalia” ruokaa vai lisäisitkö dietin ruokavalion määriä? Varmaan aika vaikea miettiä painon ylläpitämistä kun noin pitkään olet vain keskittynyt siihen tiputtamiseen.

    • Joo siis lisäisin ”dieetti”ruokavalion määriä, sillä sellaiseen normaaliin ei enää palata vaan tämä on sitä normaalia ruokaa :) On todella vaikeaa miettiä, että paino pitäisi ylläpitää kun on yli 9kk keskittynyt joka viikko vain siihen, että paino vähenee.

  3. Mun mielestä huoli blogista on turhaa, voisin veikata että meitä kaikkia lukijoita kiinnostaa projektisi seuraaminen esimerkiksi valokuvilla – ei se paino kerro juuri mitään, vaan enemmän se ulkonäkö. Monella on varmasti sama ongelma kuin sinulla, joten mikäs sen parempaa kuin lukea ”kohtalotoverin” neuvoja ja kokemuksia sun blogista, koska sulla on kynä hallussa ja tekstejäsi on kiva lukea. Suhtaudu tähän niin että se on osa projektia – ei laihduttamisen loppu, vaan välikiinteytys, josta on helppo jatkaa sitten niiden viimeisten kilojen tiputtaminen keväällä :)

    • <3 <3 <3 Katsotaan mihin päädytää. Ihanaa että ymmärrät niin hyvin, taukohan ei tarkoita juuri repsahtamista takaisin vaan juuri kropalla aikaa kiinteytyä -tuo välikiinteytys on ihana sana ja oikein kuvaava :)

  4. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä! Kun siitä vaa’an tuijottamisesta pääsee eroon niin fiilis paranee hurjasti :) ja kun niitä tavotteita on niin sitten vaan lujasti tavoitteita kohti. Elämänmuutoksessa tulee aina näitä kohtia kun täytyy tavalla tai toisella ’kypsyä’. Itse luotan siihen, että kun nyt tekee luhasti töitä syömällä riittävästi ja treenaamalla niin avot sitten kun sitä fläsää aletaan todenteolla kuoria ja paljastetaan sen kovan työn tulokset

    • Siitä on tullut nyt enemmän treenatessa tosiaan vaikea asia, kun tietää et tekee enemmän töitä kuin koskaan aiemmin ja sitten jos vaaka ei liiku niin soimaa itseään. Mua on alkanut jo etukäteen ahdistaa nuo maanantait, ihan samanlain kuin raskauden aikan neuvolan vaaka :D Vaikka mitään hätää ei oo! Oon ollut reipas tyttö ruokien ja liikkumisten suhteen joten läskiä tuskin tulee.Mä en oo vissiin vähään aikaan oikein kypsynut :D Pää ei pysy perässä kun kroppa muuttuu ja paineet kasvaa mun sisällä, ja ois aika pysähtyä pohtimaan ja antaa itselle aikaa. Tää taitaa olla juuri sellainen kohta joka tuli ihan yhtäkkiä ja antaa ajattelemisen aihetta! Hyviä asioita ja juuri kypsyttävät omaa mieltä elämäntapamuutokseen ja ”uuteen” elämään. Sä kyllä tiedät tän tosiaan kokemuksesta joten kiva saada kommenttia ja apua!

    • Laitoin tänään itse yläkropan vertailukuvia vierekkäin. En ole tosiaan käynyt vaa’alla kesäkuun jälkeen jolloin paino pyöri siellä 72-73. Salilla kevennetyllä leuanvetolaitteella olen todennut painon olevan edelleen siellä samoissa+samat vaatteet mahtuu päälle ;D Kuvissa on ihan hirvittävä ero. Tosin tiedän, että taas alavartalossa on tapahtunut enemmän rasvan häviämistä. Mutta näitä asioitahan ei se vaaka osaa kertoa, että miten se kroppa muokkaantuu. Ja käy ihmeessä näitä asioita Minnan kanssa läpi! Kati ainakin välillä palauttelee mua maanpinnalle ja kertoo missä sen focuksen kuuluu olla :D Tsemppiä!

    • Ai niin, olin jotenkin tässä temmellyksessä unohtanut vatsa-asiat ja laitoin vertailukuvaa sieltäkin vierekkäin ja voi morjens. Melkein kuule itku tuli. Valoimpulssihoitoon en ole päässyt kun meillä on ollut yt:t töissä ja jotenkin en viitsi keskellä päivää lähteä mihinkään, kun tehdään tiimissä töitä. Eli olen siellä käynyt sen kaksi kertaa ja hämmästys oli kyllä iso. Jos vaikka oikeesti ens kesänä sais ne biksut päälle <3 Laitan kuvia blogiin varmaan jossain puolessa välissä viikkoa, kun tuntuu taas asiaa riittävän. Uskotaan vaan lujasti muutokseen ja tehdään töitä niin kyllä, voi kyllä! ;)

  5. No onpa visainen tilanne. Harmi.Hyvä, että voit kysyä Minnan mielipidettä. Minä en tunne oikein vastaavaa tilannetta, mutta eikö saman muutoksen kehoon saisi niin, että paino olisi noin 70 kg ja sitten kasvattaisit lihaksiasi ? En tiedä.Mutta tärkeintä on, että teet niin kuin itsellesi on paras. Vaihtoehdon on tunnuttava itsestäsi parhaalle vaihtoehdolle. Blogiasi luetaan kävipä valinnassasi kuinka vaan. Älä sinä meitä lukijoita tässä mieti. Kyllä me kestetään ! Tsemppiä !!!

    • Niin siinä puhuttiin sellaisista asioista, että aineenvaihdunta alkaa olla jo niin hidastunut ja vaikka paino tippuu niin rasva ei pala samalla tavalla (tulos on siis enemmän laihaläski) kun jos pitäisi taukoa ja söisi enemmän energiaa niin kroppa alkaisi pian polttaa rasvaa kun aineenvaihdunta polkaisisi käyntiin. Voi olla, että näin pitkän dieetin jälkeen vielä 5-6kg pudottaminen on kohtuuttoman työlästä ja ruokamäärät jo todella pieniä, että laihtuminen jatkuisi. Ja se on kyllä stressaavaa… Teen todella paljon töitä ja silti muutos on hidasta (etenkin siis painon muuttuminen)!Äh en tiedä, katsotaan :) Ihania ootte!!! :)

  6. Se on kuules sellainen juttu, että blogin nimen voi vaihtaa laihdutusblogista Erican elämää -blogiksi. Kyllä me tätä luetaan samalla lailla, koukussahan tässä ollaan :D Juttuja ja kuvia treeneistä ja ruoista samaan malliin vaan, ei ne ruoka määrät ole oleelliset, eikä vaa’an lukema vaan mitä siellä lautasella on ja miltä peilissä näyttää! Odottellaas ruudun näilläkin puolilla Minnan vastausta ;) Bodia, sporttia ja tsemppistä :D

    • <3 Joo kunhan ei Too "loose" to be me! :DLaitoin jo Minnalle viestiä ja saan jotain päivityksiä ruokavalioon ja treeniohjelmaan. Ja ehkä enemmän sellaisia tankkauspäiviä joissa syödään enemmän hiilihydraatteja kuin proteiinia, sillä ne boostaavat aineenvaihduntaa! Aivan, sama projekti edelleen, vaikka taktiikka vaihtuisikin :)

  7. Minä en juurikaan päivitä painoani laihdutusblogissani, mutta silti lukijoita riittää :) Laihdutuskaan ei aina mene niinkuin toivoisin..Minusta kaikkea mitä kirjoitat on mielenkiintoista lukea! ;D

    • Kiva kuulla! :) Ja eihän se paino tosiaan paljon kerro! Varsinkaan tässä vaiheessa kun ei oo enää kymmeniä kiloja ylipainoa, vaan kohtuullinen määrä :)

  8. Tämä on aivan mahtava blogi ja kirjoitit sitten mistä tahansa niin luen kyllä takuulla! :-) En olekaan aiemmin kommentoinut, mutta nyt ajattelin että vihdoinkin. Minulla on aivan sama tilanne eli ylimääräistä nahkaa on (lähinnä alavatsalla) hyvin näkyvästi ja näyttää todella rumalta. Tyttäreni on noin kuukauden vanhempi kuin sinun tyttäresi ja painoa olen tiputtanut noin 25 kiloa. Nahka on osittain seurannut mukana ja uskon että jatkossa kiinteytyy vielä entisestään. Jotakin apukeinoja kyllä tosin tulen tarvitsemaan. Olisiko jollain vinkkejä tähän? Olen miettinyt erilaisia hierontoja, jotka todennäköisesti ei kuitenkaan saa aikaan toivottua pientä ihmettä. Kirurgin veitsi on myös käynyt mielessä, mutta sitä ennen aion yrittää muita keinoja. Sattumalta törmäsin juttuun Hypoxi studiosta, joka on saanut paljon mediajulkisuutta ja joka on noussut eräänlaiseksi ”muotiilmiöksi”. Luin asiasta tarkemmin ja yllätyksekseni huomasin siellä olevan tehohoito muun muassa löysälle nahalle. Se kuulosti kuin vastaukselta unelmiin. Kysymys kuuluukin että toimiikohan tuo oikeasti?? Paljon on lehdissä tästä ollut positiivista juttua ja Hypoxi on laajentanut Helsingistä ympäri Suomea eli tästä voisi päätellä, että ei se ihan huuhaata voi olla.. Sinähän voisit ottaa tuonne yhteyttä kysyäksesi josko saisit tulla testaamaan heidän laitteistoaan jotta voisit sitten kirjoittaa siitä blogiisi. Uskon että monia kiinnostaisi :)

    • Kiva kun kommentoit, jee! :)Meillähän on paljon yhteistä! Ja vitsit, mikä pudotus -Onnittelut!! :) Kuulema vatsanahkalle kannattaa antaa vuosi aikaa kun on päässyt ihannepainoon, se voi siinä vielä muuttua! =) Ei siis hätiköidä, itsekään en ole edes vielä tavoitepainossa.Mäkin kaipailisin vinkkejä niiltä jotka on kokeilleet jotain hoitoja, kuten Hypoxi, VelaSmooth tai ReAction. Mä niin menisin mut ne on kyllä tyyriitä :( Pitää alkaa kyseleen tosiaan blogiyhteistyöhön!!! :) Ois huippua! ;) Alanpa etsimään noita samantien! Tsemppiä meille! :)

  9. Uusi lukija täälläkin ilmoittautuu. Supernainen olet! Näytät kauniilta, ja en epäile hetkeäkään etteikö sua joskus vielä lavalla nähtäisi. Todista se meille kaikille! :) Kuten monet jo sanoivat, ei meillä suurimmalla osalla niin ne kilot kiinnosta. Enemmän kiinnostaa nähdä kehitystä kuvissa ja senteissä.Ja mielellään ruokapäivityksiä jatkossakin, ois kiva saada vähä vinkkejä ja variaatioita omiin aamu-/väli-/iltapaloihin.Annina

    • Kyllä mä nyt taidan jotain hoitoja kokeilla tähän vatsaan jotta kiinteytyminen tehostuisi. Painonpudotus ja vauvavatsa on olleet niin suuria rasitteita että! Se on melkeinpä ainoa asia joka mua jarruttelee ja ahdistaa tuossa kisaamisessa. Muuten oisin jo pää kolmantena jalkana menossa ;)Ja kiitos ihana Annina! <3 Kyllä mä jatkan ja laitan ruokajuttuja ja kuvia, miten tahansa tässä etenenkin! :)

  10. Ai tuoltako Power Center näyttää?! Oon vähän miettinyt uskaltautuisinko sinne salille, sillä ketjusalien jumpat yms. eivät kiinnosta, haluan käydä vain salilla. MUTTA voiko sinne mennä tällainen 100+ kiloinen valas? Oon jotenkin pitänyt salia sellaisten tositreenaajien paikkana…Ja itse pohdintaasi kommentoin, että vetäjien kommentissa on järkeä. Mutta jos sinua koko ajan kalvaa ne viimeiset 5 kiloa, olisiko mielenterveyden kannalta järkevää toimia ensin suunnittelemallasi tavalla. En tiedä, mutta meidän lukijoiden katoamisesta ei tarvitse huolehtia! T: Vaahtera

    • Tähän on nyt pakko vastata: Tervetuloa! :) Tytöt treenasivat salin puolella, jonne mahtuu niin naiset kuin miehetkin, mutta naisille on Powerilla myös oma puoli, jossa ei miehiä näy :) Itse pysyttelen suurimman osan ajasta naisten puolella, sillä olen sieltä löytänyt melkein kaiken tarvittavan :)

    • Joo siellä oltiin. Kuntosalilla oli monta eri huonetta ja yhdessä osassa tosiaan lukin Naisten sali, ja siellä oli kaikki omat käsipainot jne. jos ei halua yhteispuolella treenata =) Kivalta paikalta vaikutti! Ilman muuta kehtaat mennä! :) Tsemppiä vaan!!

  11. Munkin mielestä kannattaa tehdä juuri niin kuin omassa päässä ja kropassa parhaimmalta tuntuu, ottaen eri kanteilta huomioon myös ammattilaisten mielipiteet. Mutta blogista ei kannata huolehtia, onhan täällä varmaan paljon meitäkin, joilla tavoitteena on nimenomaan se painossa pysyminen ja lihaskunnon parantaminen. Nimim. Löysä laiha :D

    • Mä oon unohtanut teidät! :D Oon niin keskittynyt kilotalkoisiin vaikka tiedän et moni vaan kiinteyttää saman painon sisällä. Sehän se haaste vasta onkin ;) Kuka tahansa voi pussitella vaikka nutriletilla, mutta se sais lihasmassaa fläsän tilalle on paljon vaikeampaa, veikkaan mä ;)Samat on siis tavoitteet meillä kaikilla. Ei laihaläskiydelle!! :D

  12. Kyllä tätä blogia luetaan, vaikka et painoasi päivittelisikään jatkuvasti, kuten kommenttien määrästä ja laadusta voi huomata :) Kuten tuossa yllä jo joku mainitsikin, niin oman fiiliksen mukaan! Varmasti Marjo ja Maija puhuvat asiaa ja sitä kannattaakin pohtia, mutta varmasti se oman tavoitteen saaminen motivoi eteenpäin tähtäämään myös siihen kisojen lisäksi :)

    • Oli kyllä mielenkiintoista saada ammattilaisilta palautetta! Todella hyvä asia ja ihmeen myöhään olin tätäkin karttanut ;) Vaan kyllähän se kirpaisee kaikessa rehellisyydessään! :) Mut sit vaan töitä tekemään omien heikkojen kohtien petraamiseksi! Ei tässä auta itku markkinoilla!

  13. Itse menisin oman alkuperäisen suunnitelman mukaan. Kyse on kuitenkin enää 5 kilosta ja asia voi jäädä kalvamaan sua. Olet kuitenkin koko vuoden tähdännyt tiettyyn lukuun ja jo loppu suoralla joten ehkä kannattaa mennä loppuun asti.Kyselit painoani tuolla, olen nyt 91kg. Urakka tuntuu jättiläismäiseltä mutta apinan raivolla eespäin:) Ehkä mä teen niin että pudotan tavoitelukuun ja murehdin siellä sitten sitä etureppua. Mulle on kuitenkin psyykkeen kannalta tärkeää päästä tuohon tiettyyn kilomäärään ja jos pudotan Bullin ohjeilla niin luulen että tavoitetaan optimaalisin tulos myös tiivistymisen kannalta. Jos sitten maha vielä vaivaa niin menen kirurgille.

    • Urakka on suuri mutta älä anna sen masentaa! Kyllä se ihon palautuminen on myös jonkun verran verrannollinen dieetin nopeuteen joten maltti on valttia. Katsotaan mitä itse keksin tälle, mulla eikkaus ei toistaiseksi ole vaihtoehtolistalla… Katson ensin muut vaihtoehdot läpi :) Toivottavasti joku auttaa jos ei aika! ;)

  14. heippa erica -kaunis ja elinvoimainen nainen, joka olet uurastanut itsesi hienoon kuntoon! Metodellakin jatkammeblogisi lukemista vaikka laihduttaminen jää ja kiinteytyminen alkaa. Eihän sinusta jää mitään jäljellejos vain laihdutat blogin vuoksi:) Siksi mekin haluaisimme laihtua, että saisimmelihakset näkyviin ja tavoitetta minkä vuoksi treenata! Ehkä motivaatiopula on ollut kehon tapa kertoa että energiavarastot ovat vähissä.. Kehon kuuntelu kun tuntuu välillä aktiivisesta ihmisestä laiskottelulta. Tämän opin hormoonidieettikirjasta. voihan painon kirjaaminen olla kannattavaakin jottei se yhtäkkiä liikaa nouse..Tsemppiä pohdintoihin!:) Sinä olet kehosi paras asiantuntija kun vain muistat kuunnella!

    • Moikkis!Joo alkaa oleen paukut lopussa ajoittain, tää on ollut raskas vuosi jos kokonaisuutta miettii. Toivottavasti en enää koskaan joudu tällaisen projektin eteen!!Lihastalkoot jatkuu ja voimaa koitetaan saada, nyt vaan pitää miettiä voisko tuota ihon kiinteytymiskykyä auttaa jotenkin. Onhan noita kikkoja mutta mikä toimii ja mikä ei… Ei siihen pelkät vatsarutistukset auta.Mutta mietitään ja katsotaan nyt :) Ja minäkö muka tuollainen? ;) Tunnen oloni vanhaksi ja väsyneeksi jolla roikkuu kauhea vatsaröllö ;( Näin se on omakuva taas kohdillaan :D Naiset!

  15. Heip Erica!Aluksi täytyy sanoa iso Kiitos sinulle! Olen lukenut blogiasi n. 1kk ajan, ja joka kerta se saa minut hymyilemään olipa aihe mikä tahansa. Elän itse stressaavaa elämänvaihetta johon on kuulunut liikunta ja painontarkkailu. Viime keväänä selkäni koko pituudeltaan sanoi itsensä irti, jonka takia olen ollut kaikenlaisen liikunnan kiellossa kohta puoli vuotta. Valitettavasti tuona aikana lihakset ovat lähteneet ja paino on noussut. Enkä edelleenkään tiedä, koska voin seuraavan kerran mennä edes pidemmälle kävelylenkille ilman että selkäni ilmottaa olemassaolostaan. Sinun positiivinen ernergiasi sekä motivaatiosi antaa minulle virtaa jaksaa tätä omaa tilannettani, kiitos! On mylös ollut mahtavaa seurata sinua ja mahtavasti onnistunutta urakkaasi. Jos päädyt siihen, että pidät taukoa painonpudotuksesta minä ainakin meinaan siitä huolimatta jatkaa blogisi lukemista. Kaunista syksyä sinulle Erica! :)

    • Heippa!Kiva kuulla, että mä autan sua vaikeassa elämänvaiheessa! Aivan ihanaa jos teksteistä saat jotain positiivista myös omaan eläämäsi :)Kyllä sun aika tulee vielä, tärkeintä on antaa aikaa kropalle parantua ja tehdä sen mukaan mitä pystyy. Älä vaadi itseltäsi liikoja ja aloita niistä jutuista jotka onnistuvat vaikka ne olisivat ihan pieniä, terveys on tärkeintä! Ruokavalio ja liikunta eivät ole ainoita asiota elämässä ja se kannattaa muistaa <3 Onni löytyy ihan muualta!Mukavaa syksyä sinulle ja toivottavasti saat selkäsi pian kuntoon! :)Kovasti

  16. Minä olen sitä mieltä että turhaudut, jos nyt laitat painonpudotukselle stopin. Enkä usko että sillä on kiinteytymisen kannalta mitään merkitystä..olethan pudottanut painoa järkevästi tähänkin asti..eikä viisi kiloa ole hurjan paljon. Tsempit sinne kauniille nuorelle naiselle! Olet kyllä oikea aurinko : )

    • Kyllä se 5-6kg on suhteessa jo aika paljon kun siinä muuttuu kilot 20:stä 25:een ja ollaan jo normaalipainon puolella. Tai ainakin mun mielestä :) Ja hommaa siinä on! Mut kyllä mä ne tiputan! :)Kiitos tsemppauksesta =)

    • Mäkin mietin, että toi viisi kiloahan on tosiaan prosentuaalisesti tässä vaiheessa sun pudotusta jo paljon. Tavallaan se tekee kropassa jo hurjasti muutosta. Ja jos vaihtoehtona on se, että tavoitepainon saavuttaminen viivästyy, mutta homma tuntuu smatkaa tehtäessä mahdollisesti mukavammalta (enemmän kaloreita, enemmän energiaa) ja lopputulos on parempi isompine lihaksineen, olisi vähän hassua jäädä polttamaan rasvaa miinuskaloreilla. Ehkä tekee mielellekin hyvää totutella niihin kropan tämänastisiin muutoksiin ja vähän himmailla pudotusta?Oon myös sitä mieltä, että aina pitää olla valmis päivittämään tavoitteitaan, eikä poteroitua omiin valmiisiin malleihin! :) tsemppiä!

    • Näin on! Kyllä suunnitelmia voi muuttaa jos tarve tulee! Tosin nyt sain vain tiukentaa tahtia mutta kyllä se mulle sopii ;) Kiitos tsemppauksesta!

  17. Hmm, mielenkiintoinen ajatus tuo tauon pitäminen ja ruokamäärien nostaminen. Teet niin kuin parhaalta tuntuu :)Ajattelin voisiko minullakin painon jumittaminen johtua liian pienistä ruokamääristä. Olen pudottanut 3,5 kuukaudessa -11kg ja vielä olisi 3kg matkaa normaalipainoon (sinne ylärajalle, ei siis vielä tavoitepainoon!), mutta paino on nyt jumittanut kolmisen viikkoa samoissa lukemissa.

    • Mä teen niin kuin saan Minnalta ohjeet, joka on nyt mun silmällä pitäjä. Ollaan just keskustelemassa et mitä tehdään :)Kolme viikkoa on vasta todella lyhyt aika, sulla voi ihan hyvin olla kehonkoostumus muuttunut kokoajan jos liikut ja syöt säntillisesti! :) Älä vielä huoli! Ootko ottanut mittoja mittanauhalla? Kannattaa ottaa ja kirjailla ylös vaikka kuukauden välein, siitä näkee muutoksen :) Ruokamääristäsi en tietystikään tiedä!Mutta tsemppiä loppurutistukseen! :)

  18. Ihollahan kestää jopa pari vuotta päästä mukaan isommissa painonpudotuksissa. Ja toisaalta painon pudotuksen stoppaaminen hetkeksi, maltillisten kaloreiden ja kovan treenin tahkoaminen ei kuulostaisi omaan korvaan kovinkaan pahalta. Siinä kuitenkin ulkomuoto muuttuu joka tapauksessa siihen toivottuun suuntaan :)

    • Niinpä! Tää tän laihdutusajan jälkeen ensimmäisenä vuotena tapahtuu varmasti jo suurin muutos, eikä sitä ennen kannata hätäillä! :) So we’ll see…

  19. Hei! Löysin blogisi, kun kaverini vinkkasi tästä minulle ja ole ahminut tekstejäsi läpi aina, kun olen ehtinyt :) Blogisi on loistava, sinä vaikutat ihanalta ihmiseltä. Jään ehdottomasti seuraamaan ja hakeudun tänne varsinkin motivaation puutteessa!! :)

    • No kiva kun löysit ja tervetuloa :D Messiin vaan! Tsemppaavat blogit pitää hyvin motivaatiota yllä heikoilla hetkillä ;)

  20. Hellou :) Mä olen 160cm ja painan 65 kg. Eli laihdutettavaa olisi. Mulla ei ole tähän asti ollu sinänsä mitään motivaatiota laihduttaa, koska oon ihan suht tyytyväinen tähänkin (vaatteet päällä!), mutta siis mun mieheni on nyt ihan hiljattain laihtunut paljon ja eilen mun järkytyksekseni hän painoi vaan 63 kiloa eli olen häntä painvampi!!!! Näin ei ole koskaan aikaisemmin ollut joten mä päätin, että pakko alkaa laihduttaa. Kyllä mä haluan olla miestäni kevyempi aivan ehdottomasti ;)

    • Mäkin oon joskus painanut enemmän kuin mieheni mutta silloin oltiin tuolla yli 90kg:n painossa :D Ei sekään ollut kivaa! ;)Nyt rutistat 5kg pois ja miehelle 10kg lisää :D Tsemppiä!

  21. Piti tulla sanomaan vielä että musta on upeaa miten olet omaksunut tämän uuden elämäntavan! Se näkyy ruokavalintojen lisäksi vaatevalinnoissa. Mutta kysynpä sulta kuitenkin että oletko repsahtanut oikein kunnolla projektisi aikana? En nyt puhu mistään ylimääräisesti pullan palasta vaan ihan kunnon mässäilystä. Itsellä tuntuu että mennään joskus niin veitsen terällä, pienikin väärä valinta voi tuhota hetkeksi kaiken. Olen sellainen kaikki tai ei mitään ihminen meinaten. Ja nytkin kärsin kovasti viikonlopun jälkeisestä morkkiksesta. Kaveri tuli pitkästä aikaa ja sitä tuli syötyä pitkän kaavan mukaan pari päivää ja notkuttua baareissa lisäksi:( Nyt on sitten sellainen olo että ei tee mieli dieettiruokaa olenkaan. Ihmettelen kyllä omaa psyykettä joka niin mielellään pyrkii sinne vanhaan porsaan elämään takaisin vaikka laihdutus sinällään on tuonut elämääni niin paljon hyvää.

    • Enpä oo repsahtanut mitenkään suuremmin. Oon toki syönyt pizzaa ja jätskiä ja vaikka karkkiakin samana päivänä mutta en oo kertaakaan ahminut mitenkään tolkuttoman suuria määriä kuten vaikka suklaalevy, jätskipaketti ja kokonainen pakastepizza tms. :D Tosin en oo koskaan aiemminkaan ahminut joten dieetilläkin pysyn suht kohtuudessa herkkupäivinäkin kun ei oo sellaisen asian kanssa ollut ongelmia. Eli oon pitänyt ihan normaaleja vapaasyöntipäivä jotka joskus ovat herkkupainotteisia mutta yleensä vaan ruokaa enemmän ja joku yks herkku. En sanois että oon repsahtanut kovinkaan usein sillä oon sallinut myös vapaita päiviä itselleni ja ne on useimmiten suunniteltuja kuin hallitsemattomia repeämisiä :)

    • Oon ollut elämässäni kaks kertaa pahasti ylipainoinen ja molemmilla kerroilla paino nousi sinne raskausaikana. Raskauden jälkeen tietysti oli ylipainoinen myöskin mutta aloin heti laihtumaan jonkun verran, kunnes se tyssäsi ja piti aloittaa oikein töitä tekemällä sitä pudottamaan.Isompana söin paljon leipää ja tavallista kotiruokaa isolta lautaselta. Leivoin aina silloin tällöin ja melkein joka viikonloppu söin joko pizzan tai hampurilaisaterian. Suklaatakin taisin syödä aika paljon, koska nyt kun en syö niin huomaan ikävöiväni sitä eniten! ;) Taisin syödä vain kaikkea vähän liikaa, enkä liikkunut!

  22. Heippa!Olipa aikamoinen yllätys nähdä kuvissas sali jossa ite käy treenaamassa joka viikko! :DKun jotkut miettivät voiko sinne mennä.. niin siellä käy kyllä nimenomaan niin erilaisia ihmisiä että joukkoon sulautuu varmasti. Itse en miellä Power Centeriä perinteiseksi clubisaliksi, vaan paikaksi jossa susta välitetään ja sitä muutosta vähän seuraillaankin. Tosi hyvä mesta siis!Puheenaiheesta seuraavaan.. eli nimenomaan toi löysä nahka. Mulle on muutamia kiloja tullut kesällä takaisin, joten kokonaistiputus on se -35 kiloa tällä hetkellä. Löysää nahkaa ei sinänsä huomaa normaalisti ollessa, mutta jos menee esim. kontalleen ja maha roikkuu alaspäin niin sen huomaa miten se nahka siinä roikkuu.. melko inhottava näky kun ei sitä silloin ajatellut että kun laihtuu solakammaksi niin sitten pitää edelleen käyttää peittäviä vaatteita ettei löysä iho näy. Mullekin Marjo sanoi joskus, että nuorella ihmisellä se iho palautuu ihan eri tavalla kuin iäkkäämmillä, että pitäisi vain odottaa.. Mulla on tää tasausvaihde ja aineenvaihdunnan palauttaminen normitasolle tässä kesällä koettu ja nyt en malta odottaa että pääsisin taas sitä painoa pudottamaan ja siihen flow fiilikseen (olen nyt ulkomailla, jossa saatavilla olevat ruuat ei oikein sovi laihduttajalle). Mullakin olisi sama tavoite, eli jouluun mennessä kun pääsisin sinne 70-73 kiloon niin voisin sanoa olevani jollain tavalla maalissa..T. Cresti

  23. Heippa!

    Olipa aikamoinen yllätys nähdä kuvissas sali jossa ite käy treenaamassa joka viikko! :D

    Kun jotkut miettivät voiko sinne mennä.. niin siellä käy kyllä nimenomaan niin erilaisia ihmisiä että joukkoon sulautuu varmasti. Itse en miellä Power Centeriä perinteiseksi clubisaliksi, vaan paikaksi jossa susta välitetään ja sitä muutosta vähän seuraillaankin. Tosi hyvä mesta siis!

    Puheenaiheesta seuraavaan.. eli nimenomaan toi löysä nahka. Mulle on muutamia kiloja tullut kesällä takaisin, joten kokonaistiputus on se -35 kiloa tällä hetkellä. Löysää nahkaa ei sinänsä huomaa normaalisti ollessa, mutta jos menee esim. kontalleen ja maha roikkuu alaspäin niin sen huomaa miten se nahka siinä roikkuu.. melko inhottava näky kun ei sitä silloin ajatellut että kun laihtuu solakammaksi niin sitten pitää edelleen käyttää peittäviä vaatteita ettei löysä iho näy.

    Mullekin Marjo sanoi joskus, että nuorella ihmisellä se iho palautuu ihan eri tavalla kuin iäkkäämmillä, että pitäisi vain odottaa..

    Mulla on tää tasausvaihde ja aineenvaihdunnan palauttaminen normitasolle tässä kesällä koettu ja nyt en malta odottaa että pääsisin taas sitä painoa pudottamaan ja siihen flow fiilikseen (olen nyt ulkomailla, jossa saatavilla olevat ruuat ei oikein sovi laihduttajalle). Mullakin olisi sama tavoite, eli jouluun mennessä kun pääsisin sinne 70-73 kiloon niin voisin sanoa olevani jollain tavalla maalissa..

    T. Cresti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta