Ohukainen vai paksukainen

Ah ihana koti ja itse tehty kaurapuuro. Oon ollut todella väsynyt ja nukkunut univelkoja pois. Eilen ja tänään simahdin molempina päivinä päiväunille. Laukut on vielä osin purkamatta ja pyykkikone on laulanut. Voi että viikonloppu on tulossa oikeaan aikaan.

Koirat haettiin eilen kotiin hoidosta ja piipahdettiin samalla Luhdan tehtaanmyymälän Hintarallissa joka on Itäväylän Teboilin vieressä. Se on auki vielä lauantain ja sunnuntain jos joku innostui! Katseltiin kovasti lasten toppavaatteita mutta ei löydetty mitään. Lumenen meikkejä ja Cutrinin hiustuotteita sen sijaan lähti mun matkaan.

 

Ruoaksi olen syönyt kanarisottoa. Risottoriisi on tehty hiljalleen kanaliemeen ja lisäksi siinä on kuullotettua sipulia *nam*. Tätä olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon, ai ai! Välipala meni melkein herkutteluksi kauraleivillä ja pari tuntia jääkaapissa hyytyneellä suklaapuddingilla.

lounas ja päivällinen tätä samaa

Ja arvaatte varmaan. Mulla on taas kauhea nälkä! Omaan pelkistettyyn ruokavalioon palaaminen tuntuu tosi vaikealta vaikka odotin sitä koko viikon. Kurssilla oon syönyt sitä ”tavallista ruokaa” eli perunat muusina ja keitot kermaliemeen jne. enkä ole ainakaan päässyt laihtumaan. Täytyy myöntää, että nyt tekee entistä enemmän mieli lipsua herkuttomasta. Oon ollut tänään aivan kahden vaiheilla nappaanko keksin tai tummaa suklaata! Oon jopa keksinyt verukkeita, että voin ottaa en vain kerro kellekään tai sit vaan unohdan koko herkkulakon jne. Kun syön puhdasta ruokaa, paljon kasviksia ja proteiinia, jonkun verran hiilihydraatteja ja öljyä lyhyillä ateriaväleillä niin kiusauksia ei juurikaan ole. Leipä etenkin taitaa stimuloida mun nälkäkeskusta, sillä voisin syödä sitä vaikka kuinka monta palaa :/
Ennen vanhaan elin aamut ja illat leivillä ja jogurtilla. Väleissä paljon kotiruokaa, santsiannoksia ja päälle vielä herkkuja. Se oli oikein ihana harrastus <3 Harmi vaan, ettei sillä pysynyt kovin hoikissa mitoissa :D

huhtikuussa 2008, rv38
heinäkuussa 2011, rv41

Jostain syystä ajauduin kaivelemaan vanhoja kuvia koneelta ja löysin kuvia mammamahasta. Ylempi on esikoisen odotusajalta ja toinen kuopuksen. Molemmat kuvat on otettu vain päiviä ennen synnytystä :) Ja painoa on ollut ainakin 105kg molemmissa kuvissa. Voi mahdoton! Kun katsoo näitä niin ei ihan heti tee mieli uudestaan raskaaksi, sillä se on aikamoinen koetus vartalolle.
Alimmaisessa kuvassa on mun pienin, kohta 1v2kk. Näin se aika rientää, osaa istua jo ihan itse lasten pöydän ääressä ja juoda mukista <3 Nyt on muiden juttujen aika -panostaa itseeni, koulunkäyntiin ja elämäntaparemonttiin. Mun alkuvuodesta mainitsema krooninen vauvakuume on kadonnut tyystin, kun olen löytänyt tilalle muuta. Ehtiihän sitä, vaikka välissä tekee muitakin asioita. Usein vauvakuume on sellainen, että se estää mielessä käyvät ajatukset mahdollisesta painonpudotuksesta. Siitä tulee jopa syy laihdutuksen lykkäämiseen kun ajattelee, että pian voi olla raskaana ja tehty työ olisi ihan turhaa. Myös aika kotona lasten kanssa mielletään sellaiseksi, ettei silloin voi tehdä elämäntaparemonttia. Ihan kuin lapsiin keskittyminen pakottaisi valitsemaan herkut terveellisen ruoan sijaan.

En tiedä miten muilla? Onko teillä kokemuksia sellaisista ristiriitaisista tunteista, että on joku pieni ajatus pään sisällä siitä että pitäisi tehdä muutos ja tiedostaa myös sen, että ne lapset (tai vauvakuume) on ehkä vain tekosyy? Se on vain niin helppo sellainen. Mä mietin tätä dieetin alussa paljon ja pääsin sen ajatuksen yli. Sittemmin on ollut jopa helppoa. Haluan vain sanoa, että jos joku siellä on yhtä ahdistunut omista läskeistään niin muutos on mahdollinen! Ne on vain psykologisia esteitä pään sisällä jotka kuiskuttavat, että nyt ei ole oikea aika. Odottaminen on turhaa! Noustaan äidit barrikadeille oman vartalon puolesta! Vartalo on se joka vaikuttaa meidän päivittäiseen hyvinvointiin, mielialaan ja oman tyytyväisyytemme kautta läheisiin. Me ansaitaan keho jossa on hyvä olla.

Ihanaa viikonloppua! <3

Anna

15 vastausta artikkeliin “Ohukainen vai paksukainen”

  1. Hei Erica,Loppulauseestasi voi olla täysin samaa mieltä. Ja pienet nostalgisetmuistelot mammamahoista ovat toki sallittuja siinä vaiheessa kunon saanut oman kehonsa takaisin. Itsestäänhän se ei tapahdu vaanvaatii systemaattista ponnistelua. Sinun ponnisteluasi on ollut iloseurata. Onnea syksyn opintoihin! t. Valkea kuulas

    • Totta tuo ainakin mun kohdalla, että en ois koskaan palautunut ilman ponnisteluja! Silti ne vauvamahat on (kiloista huolimatta) niin äärettömän suloisia ja ihania :) <3Kiitos tsemppauksesta :) Mukavaa syksyä!

  2. Moi,Mun täytyy sanoo, et tekosyytä tai ei, niin mun on ainakin vaikea keskittyä laikkariruokavalioon, kun pienten lasten kans pitää olla koko ajan siellä ruokahommissa! Välillä tuntuu, et keittiöstä ei meinaa päästä pois ollenkaan – kun oot saanut edelliset siivottua, saakin olla jo taikomassa seuraavaa kattausta. Ja lisäks lapset syö kaikkein mieluiten hiilihydraattivoittoisia ”mössöjä”, tällä tarkoitan makaronilaatikkoa, lihaperunasoselaatikkoa, lihapullia &perunamuusia.. Meillä ainakin uppoo kokoliha, tai esim. Kanafileetkin paljon huonommin.. Tai ainakin ne pitää olla pieninä paloina uitettuna kunnon kastikkeessä (joka ei saa maistua juuri miltään!). Noh ehkä nyt vähän kärjistän, mutta totta toinen puoli. Enkä oikeesti ymmärrä, miten ehtis vielä tehdä itselleen eri ruuan ja vielä syödäkin sen? Eilenenkin päivällisaikaan, mulla oli lapsille edeliisenä päivänä valmiiksi tehty ruoka, jonka vain lämmitin. Koko ruokashowssa meni silti tunti, jonka jälkeen yritin ite sinnikkäästi syödä rahka-annostani. Se oli oikeesti jo koomista kun lopulta mä kuljin pitkin kämppää sen ruokani kanssa, kun kaks pienintä vaan roikku lahkeessa ja halus kai syliin tai muuten huomioo. Oikeesti hatunnosto sun dieetille pienten lasten kans! Nyt loppu kyllä mullakin tää ”syön lasten jämät siivotessani ja otan suklaapalan jälkkäriksi ” -meininki! Siinä ei vaan oo mitään järkee.

    • Voih :) Ymmärrä kyllä tämänkin puolen, en ole aivan tunteeton saarnaaja :) Mutta kuitenkin oon sitä mieltä, että jos jotain tahtoo tarpeeksi paljon niin silloin on valmis tekemään töitä tavoitteen eteen. Tässä tapauksessa se voisi olla just ne etukäteen paistetut omat paistijauhelihat rasioissa ja keitetyt riisit jääkaapissa. Vaikka se vie aikaa niin se helpottaa siinä kiireisessä tilanteessa houkutusten äärellä kun eka lappaa omaan naamaan annoksensa niin sit ei enää tee niin paljon mieli lasten jämiä :) Tai näin se menisi ideaalimaailmassa, toki kaikkien arki on erilaista ja lasten tarpeet/haasteetkin niin erilaisia, että toisilla voi mennä lastenhoitoon paljon enemmän energiaa.Kovasti tsemppiä ja voimia sulle omaan urakkaasi haastavassa ympäristössä! :D

  3. Meillä vauvakuumeillaan, mutta minulla asia on juuri toisinpäin, haluan mahdollisimman laihaksi ja hyväkuntoiseksi ennen raskautta, jotta sitten raskaana olisi mahdollisimman hyvä olla ja raskauden jälkeen olisi paremmat lähtökohdat taas kuntoutua ja näyttää entistä paremmalta ;)Ihania nuo vauvamahakuvat :)

    • Hyvä juttu! Monella on näinkin! Osa pysyy hyvin mitoissa, osa taas alkaa sitten syömään hullun lailla kun tulee raskaaksi tai vauvan syntymän jälkeen. Aina saa olla tarkkana :D On tää rankkaa tää naisen elämä.Vauvatuulia sinnepäin <3 :)

  4. Minä olen lykännyt elämäntaparemonttia sen kolme vuotta mitä meidän vauvanteko on tähän mennessä kestänyt, juurikin tuolla ajatuksella että ei kannata koska kohta saatan olla raskaana. Aivan hullu ajatus, varsinkin kun painonpudotus saattaa osaltaan edistää raskautumista. Niin tämä ihmismieli vain keksii tekosyitä ja verukkeita. Mutta paino putoaa nyt, hyvä niin :)

    • Niinpä :D Se on just tätä mielen temppuilua. Olemattomien esteiden keksimistä :)Ihana kun olet nyt päässyt toimiin! Ja kovasti vauvaonnea teille! <3 :)

  5. Saako udella paljonko oot painanut ennen raskauksia?Mun mielestä tuo 105 ei edes kuulosta niin hurjalta, oonhan itsekin painanut sen verran ilman raskauksia. Meillä on nyt myös pieni vauvakuume nostanut päätään.. Aluksi se lykkäsi painonpudotussuunnitelmia, mutta kun ei heti tärpännytkään niin ajattelin että hoidan itseni nyt hyvään kuntoon ja vauva tulee jos on tullakseen. Esim. salilla ja jumpissa näkyy tosi paljon raskaana olevia naisia ja se olis myös mun oma tavoite.. (siis että kunnon ylläpito jatkuu raskauden aikanakin)Itse käyn vain jumpissa, en oikein tiedä mitä niillä kuntoilulaitteilla pitäis salin puolella tehdä, mikä on tekniikka ja oikeat painot/määrät/ym. Nyt kun jo kuukauden bodypump/spinningtuntien jälkeen alkaa kädessä näkyä pikkusen lihasta on heräillyt ajatus josko uskaltaisin mennä salinkin puolelle.. Toisaalta jumpassa on se hyvä, että joku koko ajan komentaa mitä tehdään ja kuinka, siinä voi aivot laittaa tauolle ja tehdä vaan.. Salilla mä oon itse vastuussa omista tekemisistäni..Sulla on tosi kiva blogi, mukavaa kun jaksat päivitellä niin tiheään :) Ennen surkuttelin että miks kaikki muut pystyy ja mä en ja voi voi kun on surkeeta (siis laihduttaa/urheilla) Mutta nyt on herännyt ajatus, että miksi mä en muka vois, tietenkin mä voin kun kerran kaikki muutkin voi. Lenkkipolulla se vähän masentaa kun muut pinkoo ohi, mutta jokainen alottaa jostain.. No mä oon aloittanut monta kertaa ja lopettanut sitäkin enemmän, mutta jos antais niiden menneiden olla ja keskittyä siihen mitä on nyt.

    • Oon selittänyt näistä painoasioista täällä jo aiemminkin joten saa kysyä :) Esikoisesta painoin ensimmäisessä neuvolassa 75kg ja toisesta 80kg. Raskauskiloja tuli siis 34kg ja 27kg. Onhan se aika suuri määrä 9 kuukaudessa joten ei ihme, että nahka venyi :/ Omaan korvaan tuo yli sadan kilon paino kuulostaa hurjalta, sillä en ilman raskauksia ole koskaan painanut yli 80 kiloa (paitsi tietty esikoisen syntymän jälkeen ennen kuin laihduin takaisin omiin mittoihin). En oo mitenkään ylpeä noista raskauskiloista, sillä omaa vikaahan siinä oli suurin osa -en liikkunut ja söin paljon…Oot aika hyvillä jäljillä kun oot pohtinut miksi et ole onnistunut aiemmin! On tosi hyvä pohtia ihan tosissaan, että miten siihen hoikempaan ulkomuotoon pääsee eli just noin kun oot tehnyt :) Oot ymmärtänyt ettei se tuu vain toivomalla ja ryhtynyt hommiin eli jumppailemaan ja lenkkeilemään! Ymmärrän tosissaan sun fiilikset tuosta, että masentaa kun muut menee ohi jne. Muistan kun menin tammikuussa salille (jossa olin käynyt vain ”hoikkina-aikoina”). Katsoin itseäni peilistä ja mun massukka roikku ison t-paidan sisällä ja ahdistuin kun joka paikasta näin itseni :( Silloin mietin vain, että ei tässä auta muu kuin niellä itku ja tehdä töitä -kohta se kutistuu se peilikuvakin! :) Sen voimalla jaksoin ja kestin sen häpeän mikä mulla oli omasta ulkomuodosta. Mä sentään olin siellä salilla, enkä kotona mussuttamassa =)Mee vaan rohkeasti salin puolelle nostamaan painoja :) Osaat ihan varmasti kaikki perusliikkeet! Aina napa kiinni selkärankaan ja hyvä ryhti -sitten vain puhdas liike rauhassa, nykimättä muilla kuin treenattavalla lihaksella. Toimii laitteeseen kuin laitteeseen :) Ja kysyt rohkeasti neuvoa respasta tai joltain komealta kundilta niinkuin mä aina teen ;)Just noin, nenä kohti tulevaa! -u can do it!

  6. Siis vaikka ei laihduttaisikaan, tässä postauksessa oli hyviä elämänohjeita! Itselläni ei ole laihdutus ajankohtainen (kiinteytys- ja kunnonkohotustarvetta kylläkin on), mutta minä olen lykännyt raskauden ja äitiysloman verukkeella kaikkea muuta! Jo ensimmäisen lapsen raskausaikana opinnot olivat loppusuoralla, mutta niin vain himmailin sitten ja en saanut lopputyötä tehtyä valmiiksi. Selityksinä, että en olisi kuitenkaan ehtinyt valmistua, saatikka aloittaa työelämässä ja pitäähän siitä ainutlaatuisesta raskausajasta nauttia jne. Hänen ollessaan 1,5 v. mulle tarjottiin tosi kivaa työpaikkaa, jossa ahkeroinkin kovasti ja aloin pian odottaa toista. Nyt tämä toinen on 1,5-vuotias ja olen kotiäiti, ja taas olen aloittamassa loppusuoralla olevia opintoja. Ja TAAS on kauhea vauvakuume! Mutta ei, kuten kirjoitit, nyt on aika keskittyä enemmän itseensä! Eli ei kun lenkkipolulle ja läppärin kanssa kirjastoon. Kyllä se tosiaan sitten vie mukanaan, kuten kirjoitit laihdutuksestakin! :)

    • Tiedän tuon tunteen noiden opiskelujen lykkäämisestä :) Jospa sitä nyt taas pääsis eteenpäin :D Tsemppiä sinne! :)

  7. Tuo on niin totta, että ihminen oikein etsii tekosyitä olla esim. laihduttamatta itselläkin oli muka aina kovin kiire enkä millään pystynyt lasten päiväunien aikaan esim. jumppaamaan, ja sit käytin sen ajan tuijottamalla telkkaria tai tietokoneella. Superdieetin alkaessa mä huomasin, että jostainhan se aika kotitreeniin on löydettävä, enkä todellakaan halua kuntoilla enää kun lapset ovat nukkuessa sillä se on aikaa mulle ja miehelle. Aloin siis treenata pienemmän päiväunien aikaa, ja hyvin toimii. Harvemmin on herännyt kesken treenin eikä isompikaan paljon häiritse kun laitan lastenohjelman pyörimään. Kaikki on siis kiinni asenteesta :)Ja raskauksien välissä en viitsinyt laihduttaa, kun tiesin että kuitenkin halutaan toinen lapsi heti perään ja nouseehan se paino siinä joka tapauksessa…

    • Niinpä :) Hienon muutoksen oot kyllä tehnyt! Kyllä sitä aikaa pitäisi jostain joku rako löytää itselle ja treenaamiselle :)

  8. Mulla on nyt pudotuksen suhteen menossa joku hällä väliä vaihe. Päätin laittaa kiloklubiin merkkailun hetkeksi tauolle ja ostin irttiksiä viikonlopuksi. En siis aio jatkaa löysäilyä mahdottomasti, päätin että odotan kuntosalin laihdutusryhmän ruokailuohjeita. Musta tuntuu, että vaikka paino ei nyt taas ole tippunut, niin olen kiinteytynyt ihan silmiin nähden, raskauslöllöstä jää paljon pienemmät makkarat sormiin kun ottaa kiinni. Mä pyrin siihen, että syötäisiin perheenä sellaista ruokaa, ettei tarvi itselleen mitään erikoisia laittaa. Meillä se tarkottaisi tällä hetkellä kasvisten määrön nostamista ja reilusti. Ja jos ei tämän vuoden puolella paino tipu sitä vauhtia kun haluaisin, palkkaan pt: sitten tammikuusta alkaen :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta