Panokset kovenee

 
Meillä oli tänään päivä picnikillä, kun mies oli ulkoilemassa lasten kanssa ja minä jäin sisälle tekemään päivällistä. Sain sitten puhelun, että tule ruoan kanssa Tullisaareen niin syödään ulkona! Pakkasin ruoat Tupperware kippoihin (hirven jauheliha-bolognese), tein leipiä ja otin lisäksi viinirypäleitä, vettä, mehua ja viltin. Sitten hurautin autolla lähiparkkipaikalle kassin kanssa jossa nälkäiset jo odottivat minua.
 

Kävin tänään Saran kanssa salilla ja sen päälle käytin koirat pitkällä iltalenkillä. Olo on edelleen todella väsynyt ja ajoittain masentunut. Oon pohtinut tätä erityisesti nyt ulkoillessa ja mietin, että oiskohan tää joku ”puolen vuoden kriisi” vaikka dieettiä on takana jo yli 7kk. Uusimmassa Body-lehdessä oli juttua siitä, miten helpon aloitusvaiheen jälkeen voi tulla tuskainen tasannevaihe:

”Ensimmäisen puolen vuoden treenin ajan keho joutuu kovaan muutosshokkiin ja vastaa järkytykseen aktivoimalla monella tavoin toimintojaan, muun muassa kasvattamalla lihasmassaa ja lisäämällä voimantuottoa. Mutta jossain vaiheessa ensimmäisen puolen vuoden ja vuoden välillä useimmat huomaavat kasvun ja tulosten kehittymisen hidastumista tai jopa paikalleen jäämistä. Ensimmäisen puolen vuoden treenin ajan keho pitää huolen toimintojen käynnistymisestä, ruokahalun, unen tarpeen ja hormonituotannon lisäämisenä. Treeni kulkee ja lihasmassa tuntuu lisääntyvän kuin itsestään. Tämän vaiheen voimakas vaste ei suurimmalla osalla toistu treenihistorian aikana..- Kun ensimmäinen puolen vuoden etsikkovaihe on takana, alkavat haasteet, varsinkin jos alun tasaista kehitystä pyritään ylläpitämään. Virheet alkavat tulla esille lihasjumeina ja vammautumisina tai kehittymisen pysähtymisenä..-” (Body Lehti, 5/2012, Timo Kosonen: Kierrättäminen kannattaa kehonrakennuksessakin).

Oma väsymys ei ehkä aivan liity kyseiseen artikkeliin mutta jotain samaa tilanteessani voi olla esimerkiksi uneen ja hormonitoimintaan liittyvissä asioissa. Vuoden vaihteessa aloitettu dieetti on menossa jo elokuun kohdalla ja pitkälle ollaan päästy. Alussa asetettuun tavoitepainoon on 7,5kg (viikkopudotus tällä viikolla -800g) ja vaikka se kuulostaa vähältä niin se tuntuu olevan silti kovin kaukana. Yli 25 kilon laihduttaminen on urakkana mielestäni älyttömän suuri ja vaikka tiesin sen, niin olen silti yllättynyt. Ote kilojen tiputtamiseen voi karata korkeintaan päiviksi mutta sen jälkeen asia muistuttaa jälleen olemassaolollaan. Jos olisin ”unohtanut” edes hiukan pidemmäksi hetkeksi mitä tuli luvattua, olisi projekti mennyt puihin jo moneen otteeseen. Tavoitteenani oli myöskin tehdä elämäntapamuutos eli etsiä innostus urheiluharrastuksiin ja opetella pois liiallisesta herkuttelusta. Vaikka vanha ei enää tässä vaiheessa alun tapaa houkuta, niin silti sisältäni löytyy vastarintaa muutosta kohti.

 
 

Kilot vähenee ja panokset kovenee. Mitä pidemmälle ollaan tultu niin sitä enemmän saan kuluttaa aikaa lenkkipoluilla ja kuntosalilla yhtä rasvakiloa kohden -ainakin se tuntuu siltä. Paino on pitänyt jo pidemmän aikaa tasannevaihetta joka nyt näyttäisi kääntyvän jälleen laskuun. Mun puolesta sais laskea vaikka kuin lehmänhäntä tuonne 68 kiloon… Miten tässä näin kävi, että kesä ja lomat on ohi mutta olo on entistä väsyneempi?

 

Mä painun nyt pehkuihin ja mukavaa viikkoa kaikille! Nyt ois se kuuluisa maanantai jos jollakulla on päässyt kesä repsahtamaan överiksi ;)

Anna

45 vastausta artikkeliin “Panokset kovenee”

  1. Hurjasti tsemppiä, tavoite on jo lähellä sulla ja kyllä ne loputkin lähtee. Ei tietenkään tarpeeksi nopeasti ;) Välillä pääsee helpommalla ja sitten tulee jumi, jumi on se vaihe mihin yleensä nää yritykset kariutuu mutta sulla ei kyllä sitä pelkoa ole :) Jos painon pudotus olisi helppoa, ei kukaan meistä olisi ylipainoinen, sun blogi on piristänyt monia meistä ja antanut buustia omiin jumeihin. Kiitos ja jatka samaa rataa!

    • NIin lähellä mutta niin kaukana :D Vaan on se oikeasti jo lähellä! ;) Ihan mahtavaa kun alkaa miettimään! Muutos on tosiaan vaikea tehdä niin kuin sanoit… Tsemppiä myös sinne :)

  2. Hei! Hurjasti tsemppiä sinne! Tsemppasin myös äitiäni tänään, jonka painonlasku oli pysähtynyt viikoiksi, aloitus 85 ja nyt 73, tavoitteensa 68 kg. Kyllä se vaan niin on, että kroppa pitää kiinni kaikesta, mutta ei saa antaa periksi!Taidan minäkin olla tsempin tarpeessa, viikonloppuna meni suklaata ja sipsejä (joita en ikinä normaalisti syö ;()ja oli mieli maassa, mikä lie työstressi tmv. Sitten aloitin lukemaan blogiasi ja sain taas tsemppiä lisää :)Täytyy myös muista olla itselleen armollinen ja antaa keholle aikaa pysyä muutoksessa mukana. Liikunnasta jälleen kerran se hyvä mieli tulee, siitä pienestäkin asiasta, että jaksaa tehdä muutaman punnerruksen enemmän kuin viimeksi :)Treenitäyteistä loppukesää kaikille blogilaisille!TerkuinMertsiMertsi

    • Ei haittaa :)Kivasti tsemppasit :) Niinhän se on että erilaisia vaiheita tulee ja menee ja niiden läpi pitää vaan jatkaa jos mielii johonkin tavoitteeseen! Jotenkin mua puuduttaa tää jumi vaikka näen peilistä että pinnan alla tapahtuu koko ajan :) Tsemppiä sulle myös Mertsi, piristysterveisiä laitan pikapostina ;) Silloin on painonhallintakin helpompaa! :)

  3. Moikka!Voisko väsymys, ”masennus” ja kaikki tuo painon laskun hidastuminen johtua imetyksen vähentymisestä? Imetätkö vielä? Et varmaan yhtä tiheään kuin alkuvuodesta? Imetyshormoonit pitävät yleensä virkeänä ja imetys on kaloreita kuluttavaa puuhaa – tuli vaan mieleen, että kun se on vähentynyt, sulla painonlasku hidastuu ja ne hormoonit eivät enää auta, vaan oma kroppa käynnistelee ”normaalia” tilaa.Ninni

    • Ahaa! Oiskohan tuossa jotain itua? Imetän edelleen ja imetyskertoja on noin 6 vuorokaudessa. Alkuvuodesta ontosiaan on imetys muuttunut, kun silloin niitä saattoi olla 8-12 päivässä. Kuukautisetkin palasivat joten ollaan tässä menossa kohti normaalitilaa eikä imetyksestä oo varmaan mitään hyötyä enää painonpudotuksen suhteen… Oiskohan se tosiaan osasyy väsymykseen..? Kiitos viestistä :)

  4. Tsemppiä, tsemppiä! Näytät upealta, kai tiedät sen? Katso peilistä itseäsi ja kiitä itseäsi siitä miten hemmetin ison työn olet jo tehnyt! Nyt vaan pikkuhiljaa kohti tavoitetta, ei sulla mikään kiire ole :)

    • Ihana oot <3 Kyllä mä välillä peilille hymyilen ;) Ja oon innoissani kun kroppa on todellakin erilainen kuin tammikuussa :D

  5. Hei!Minulla on painonpudotusta 3 viikkoa takana, -2,5 kg. En tiedä mistä kilot on lähteneet, senttilukemissa ei ainakaan eroa ole. Salilla (ryhmäjumpissa) käyn n. 5 kertaa viikossa. Masentaa, kun ei peilissä huomaa eroa, se on kuitenkin minulle se tärkeämpi, kuin kilot puntarissa. En tosin ole sen paremmin pitänyt mitään ruokapäiväkirjaa (herkut olen jättänyt pois), joten voi olla, että syön liikaa / liian vähän, mikä osaltaan saattaa vaikuttaa, mutta koska itse yritän myös tehdä tästä elämäntavan, en haluaisi alkaa kaloreita laskemaan.SINÄ olet päässyt jo näin pitkälle, niin nyt ei ole aika luovuttaa, sinähän olet jo loppusuoralla!!Ps. Kiitos inspiroivasta blogista :)-Stella-

    • Moikka!Hyvin sulla on alkanut, kyllä ne muutokset tulevat siellä peilissäkin esiin kun vaan jatkat samaan malliin :) Ja jos ei niin voithan sitten tehdä jonkun aikaa ruokapäiväkirjaa ja analysoida sen, etät löytyisikö sieltä syy.Kiva kun tykkäät blogista :) Tsemppiä meille hei!

  6. Hei Erica ! Sää oot ollu kyllä mun ajatuksissa lähes päivittäin ja blogia on tullu luettua entiseen tapaan, mut nyt viimeinen kuukausi on menty niin haipakkaa ettei oo ehtinyt kommentoimaan.Mut tätä hetkeä mää oon oottanu, et kesä on tavallaan ohi. Tytöt on alottaneet tarhan ja mulla alkaa 4,5v kotiäitiys olla plakkarissa. Ens viikolla alkaa koulu, jee =) Se mitä painoon tulee, ni se on pysyny samoissa, eli tasapainoilua kerrakseen. Siihenkin saa olla tyytyväinen ja tämä vko tuo tullessaan taas uuden rutistuksen laihdutukseen. Odotan niin paljon että koulu alkaa, eikä ehtisi niin paljon ruokaa ja näitä juttuja miettimään, menis vähän niinkö omalla painollaan??!?! ;) Mut joo -25kg ei taija tälle vuodelle toteutua, mutta jo puolet siitä ni on sekin suoritus !!Sä oot ihan super mut pakko sanoo, et ihanat muodot esiin Nainen. Välillä mää kiinnitän huomiota sun ”kaapumaisiin” vaatteisiin jokka peittää vartaloa, jopa lihottaa. Uskon sen johtuvan varmaan myös ihan tuosta psyykkisestä puolesta, ettei aivoillista olevansa jo hoikka kun 7kk sitten painoi vielä paaaaljon enemmän ??Ootko muuten puntaroinut sitä, että minkälainen vaikutus tällä Blogilla on projektiisi? Kuinka koko homma olisi voinutkin kosahtaa ilman blogia ? Vai koetko, että olet enemmän vastuussa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä blogisi takia?Ihanaa, jo syksyistä päivää. Mä rupian pesemään ikkunoita =)

    • Moikkis!! :)Ihan samaa mä oon odottanut, syksy on ihanaa aikaa :)Ai kauhee, onko mulla kaapuja? :) Oiskohan se siksi kun koitan tunnollisesti käyttää kaikkia vanhoja vaatteita loppuun asti :/ Ja monet alkaa olla jo suuria. Alaosissa käytän silti aina istuvia/tiukkoja farkkuja tai leggingsejä vaikka yläosa ois löysä. Ehkä mä oon niin tottunut noihin :) Ilman blogia varsinkin alku ois kosahtanut monta kertaa. Silloin teki mieli luovuttaa aina välillä, esimerkisi pääsiäiset ym. juhlapyhät ois vieneet mennessään :) Joten on tästä ollut iso apu kun on miettinyt päivittääkö jätskikuvan vai hoikentuneen kuvan ;)Ihanaa alkusyksyä Voicce! Mulla on sama juttu eli koulunpenkille vaan :)

    • noista kaapuvaatteista…luulen että se on aika yleinen ’ongelma’ meillä laihduttajilla. vaikkakin kiloja tippunut yretämme vanhaan malliin peitellä vararenkaita. vaikkakin ericalla niitä nyt ei enää ees ole. joten tiukkoja muotihepeneitä päälle vaan.ite vielä kaapujen kaa pelleilen..huomasin silloin keväällä kun 8 kiloa oli lähtenyt et välillä teki mieli oikein laittaa hienot tiukat vaatteet päälle…mut ei usein. ja nyt kilot tullu takaisin joten kaaput tuli takas..Mut haluu niist eroon :D

    • Niinhän se menee itekin teen ihan samaa joten nou paniik ! Sitä on tottunu kulkeen leggareissa ja tunikoissa (vuosia) ja nytte ku voiski jo pitää tiukempaa paitaa ni ehkä osaakaan ;)Erica etenkin ihania housuja sulla on ollutkin ja on ne yläosatkin mut nytku syksy alkaa pikkuhiljaa hiipimään ni ei muutako vaatekauppaan ja ostaan jotain kivaa lämmintä ja tiukempaa! Siinä sitten yksi syy tulla niitä meille tänne esittelemään =)

    • Kyllä! Ihan asiaa! Nyt ois hyvä syy ostaa uusia myötäileviä vaatteita :D Oon aivan samaa mieltä teidän kanssa! Kurvit esiin vaan kun nykyään suurin muoto on tuossa rinnan kohdalla eikä alavatsalla :D Tekis mieli jo vaikka mitä ”koulunaloitusvaatteita”!

  7. Moikka,kuule, täällä on kauhea masis ja väsymys päällä myös. Eikä taatusti liity laihikseen, vaan siihen että KESÄ on ohi! :( Eli jotenkin arki lyö päälle ja edessä on vain pitkä syksy ja vielä pidempi talvi. Kesää kuitenkin aina odottaa niin innolla…. Mutta kyllä tästä noustaan. On ihan normaalia tuntea olonsa välillä väsähtäneeksi ja surulliseksi, eihän tässä koko ajan pystytä olemaan kuin iloiset jänikset! Tsemppiä!Hanna

    • Onneksi on tunteet ja mielialat välillä toisenlaiset, elämä ois tosi tylsää jos aina ois yhtä tasaista. Ihana tuntuu sit taas entistä ihanammalta :) Kyllä tää tästä, keskitytään syksyn parhaisiin asioihin, lämpimiin saappaisiin, neuleisiin ja kaulahuiveihin ;) Syksyn vaatteet on ainakin kivoja! Myös pimenevät illat ja kynttilät kotona tuntuvat erilaisilta <3 Kiitos tsemppaamisesta! Ihanaa syksyn alkua sulle :)

  8. Syksy ja uudet haasteet taas. Itselläni syksyt on pitkiä ja superkiireisiä, väsyttäviäkin. Vähän sellanen HUH olo valmiiksi kun tajuaa, että syksy on täällä.Omasta ropasta näkee, että muodot on muuttuneet mutta kilot ei liiku. :/ Tuskastuttava matka edessä vielä. Miksei tapahdu nopeammin ja enemmän ja ja..

    • Ehkä tuolla pinnan alla tosiaan tapahtuu siellä ja täälläkin vaikka vaaka ei kaikkea kerrokaan. Salillakäynti tulee jossain vaiheessa kyllä näkyviin sieltä kun rasvaa lähtee :) Tsemppii meille ja kärsivällisyyttä ;)

  9. Mulle tuli kans mieleen nuo imetykseen liittyvät hormonit. Ainakin itse romahdin ihan täysin kun lopetin ensimmäiset lapsen imetyksen, ruokahalukin hävisi ja tunsin olevani ihan hukassa. (Toinen muksu on 1v8kk ja parhaillaankin nauttii äidinmaitoa)Noin muuten tuo sun tahdonvoima ja tavoitteessa pysyminen on valtavan ihailtavaa, oma painoni on juminut samassa jo 4kk (!!!) ja olen antanut monta kertaa periksi suklaalevyjen kutsulle :PHeli

    • Mulla paino jatkoi laskemistaan kyllä ensimmäisen lapsen imetyksen loppuessa ja silloin en muista et ois ollut mitään sen erikoisempaa. Tosin en oo varma muistanko enää niin kauas yhtään mitään :D Jotain tekemistä näillä voi kyllä olla noiden imetyshormonien kanssa :)Mun itsekuri on omasta mielestänikin aika hyvä, osaan kontrolloida itseäni kohtuullisen hyvin vaikka voisin olla kurinalaisempikin. Ehkä pikkuhiljaa kasvan vielä tässäkin asiassa. Tsemppiä sulle Heli, etsit sisältäsi sen voiman joka on suklaalevyjä vahvempi! Mieti millainen ihminen haluat olla ulkoisesti ja jos se ei vastaa sisäistä sinuasi, pystyt kyllä muutokseen. Itsetutkiskelua ja paljon terveellistä ruokaa jääkaappiin niin homma lähtee rullaamaan! :)

  10. Muista aina miettiä sitä, mitä olet jo tähän mennessä saavuttanut, ja iloita siitä! :) Liian tyytyväinen ei varmasti voi koskaan olla, ja aina haluaa lisää, ja löytää parannettavaa! Olet tehny mahtavan työn, että olet päässyt tuohon asti! :) Yritä olla stressaamatta liikaa painon pudottamisesta, ja keskity positiivisiin ajatuksiin! :P Tsemppiä paljon! <3 Kannattaa muistaa, että kaikki vaiheet, niin hyvät kuin huonotkin, loppuu jossain vaiheessa. Niinkuin tämä sinun masennusvaiheesikin! :P Jaksuja <3

    • Ihana viesti <3 <3 Mä koitan muistaa ja iloita :) Tää oli niin vapauttava kommentti, että menin ja ostin karkkia ;) No ei sun syy mutta oon tänään höllännyt. Siitä postaus vielä :D

  11. Oot ihan mahtava :) ja sun blogia on ihana seurata. Oon aika varma, että pystyt mihi vaan haluat (nytki pyörität tollasta vaatimatonta kahden lapsen , kahden koiran ja yhden miehen projektia tossa kadehdittavan helpon näköisesti …) ja että saavutat tavoitteesi. Itellä 4,8kg tavoitteeseen ja matka on pitkä … – Karkki :)

    • Hahah! :) Niin kai ;) Onhan se helppoa kun homma on mielekästä eli elän juuri sellaista elämää jota haluankin <3 Nyt tuntuu myös tän painoasian kanssa palaset loksahtavan kohdilleen niin enää jää tuo yliopiston suorittaminen listalle joka ei oo hoidettu :/ Tsemppiä Karkki, sä oot jo ihan lähellä!!! :D

  12. Tsemppistä vaan Erica :) Kyllä se siitä taas lähtee. Kyselinkin oman blogin puolella, että mitenkä aloittelit ja koska liikuntoja tytön syntymän jälkeen? Oliko mitään ”tuntemuksia” vai onko kaikki mennyt ihan ok?

    • Moikkis!Sorry mulla on mennyt ohi! Aloittelin vaunulenkeillä mutta ehkä vasta kuukauden, kahden jälkeen. Olin todella kipeä aika pitkään ja se rajoitti liikkumista hyvinkin paljon. Salille taisin mennä vasta 5kk synnytyksen jälkeen. Pitkään tein vain sauvakävelyä ja kävelylenkkejä. Tunsin palautuneeni kunnolla ehkä puolen vuoden jälkeen joten otti oman aikansa palautua tämän toisen raskauden jälkeen. Nytkin on vatsalihakset vielä todella heikot!

  13. voi kyllä olla paljon totta tossa masennusjutussa..mulla tapahtui kyl aika samoin ja on ollut vaikeaa päästä masennuksen yli. ja sen myötä kilotkin tuli takaisin ja sekun masensi vielä enemmän..nyt pikkasen valoisammalta alkaa näyttämään.olet jo sen verran hyvin jaksanut että pääset varmasti tavoiteeseesi vaikka otat välillä rauhallisemmin.jaksamista!

    • Ääk, toivottavasti ei tuu ihan sellaista masista :/ Pitää koittaa syödä terveellisesti sillä tuo on totta tuo kierre…Tsemppiä sulle uuteen nousuun! :) Kyllä se siitä!

  14. Ihana blogi sulla!Tää on tosi inspiroiva, varsinkin kun itse aloitin painonpudotus projektin. Matkaa on hurjasti jäljellä mutta hyvässä vaiheessa ollaan. :) Jään seurailemaan sun blogia, tsemppiä!

  15. Hei, ostin samanlaisen pinkki-tähtikuvioisen hevi pipon kun sulla on. Ja ajattelin kysyä että minkä väristen kanssa peset pipon? Pahoin pelkään että valkoiset tähdet värjäytyy samantien pesussa.

    • Hmm.. oon pessyt vasta koko mustan pipon kun käytän sitä niin paljon. Oon ihan unohtanut sen pinkin pipon! Uskon et sen voi pestä 40 asteessa että ne ei värjäännyt. Se on Metsolan kangasta joka kestää kyllä (lastenvaatemerkki)!

    • Mie olen pessyt neljässä kympissä noita JNY:n designin kankaita, sitähän tuokin ilmeisesti on? :) Värit ei oo levinneet.

  16. Täälläkin junnas huhtikuusta kesäkuuhun 83 kilossa, sitten heinäkuun aikana humps vaan ja nyt painan 75. Pituutta saman verran kuin sinulla. Ja voi että se aika oli turhauttavaa kun kilot ei vaan lähteneet. Aloitin muuten vihreätee kapselit joiden jälkeen paino lähti taas laskemaan, ehkä niistä oli jotain apua. Mutta kyllä se siitä kun vaan oot yhtä ahkera ja et luovuta! Välillä toki pitää olla armollinen ja kuunnella kehoa ettei se ylirasitu, mutta uskon kyllä että pidät järjen päässä. Hurjasti tsemppiä!

    • Vau mikä humps! Mulle kans :D Oisin sit jo tavoitteessa!Mä koitan olla kärsivällinen ja yhtä reipas :) Kiitos tsemppaamisesta!

  17. Hei!SInulla on mahtava ja inspiroiva blogi, tiedäthän? Toivottavasti depis meni jo ohitse. Jaksaa, jaksaa, olet tehnyt jo hienon saavutuksen ja vielä pikkasen on jäljellä!Sitä piti kysymäni, että miten sumplitte lastenhoidon tuon kaiken treenauksen kanssa? Jaksaako mies hoitaa, jos käyt salilla JA sen jälkeen vielä pitkällä lenkillä? Meillä kun valitettavasti on niin, että juuri sen salin verran (nihkeästi) hoitaa, mutta eipä tosiaan mitään lenkkejä päälle. Ja isovanhempia ei meillä samalla paikkakunnalla ole. Mutta mahtavaa, että pääset liikkumaan noin helposti!t. Veeruska

    • Moikkis!Kiitos kehuista ja kannustuksesta! :)Kyllä mies hoitaa lapsia kuten eilenkin. Viikonloppuisin ovat usein myös mummolassa sen aikaa kun käyn salilla. Meillä asuu toiset isovanhemmat samassa kaupungissa ja se helpottaa! Onneksi mies päästää salille ja lenkille, muuten ois tosi vaikeaa pudottaa painoa :/ Koirat pitää aina ulkoiluttaa joten jompi kumpi joutuu kuitenkin menemään!Harmillinen tilanne sulla :( Kovasti tsemppiä sinnekin! Jää salaa salilla vielä juoksumatolle :D

  18. Heippa! Aivan pakko kommentoida, koska minulla on niiin sama fiilis. Olen nyt laihdutellut helmikuusta ja kiloja on lähtenyt n. 15kg… Koko kesän olen pysynyt samassa, mitä nyt kilo heitellyt puolin ja toisin. Niiiin paha taantuma vaihe, että hampaita kiristellen tässä yrittää jatkaa. Välillä on hyvä olo ja välillä tekee mieli vaipua epätoivoon. Kun projektini alkoi, olin varma että hoikempana olisin onnellisempi, mutta enää en tiedä. Tämä on niin masentavaa, kun tuntee tekevänsä kaikkensa että paino putoaisi lisää eikä silti onnistu. Ärh. Yritetään jaksaa ! Ehkä ne meidän ”entiset minät” eivät ikuisesti jaksa pistää vastaan ;)Tsemppiä!

    • Ihanaa kun joku ymmärtää täysin mun fiilikset! Sulla on ihan sama tahti ollut :) Mutta ollaanhan me jo pitkällä ja itse ainakin oon tyytyväisempi ulkomuotoon ja sen suhteen onnellisempi kuin aiemmin! En usko et enää palaan niin suureksi mutta oma haasteensa on kyllä painon ylläpitämisessä siinä vaiheessa kun pääsee tavoitteeseen…Tsemppiä sulle, oot jo hienosti pudottanut painoa!!! :)

  19. ”Be brave and be patient. Have faith in yourself; trust in the significance of your life and the purpose of your passion. You are strong enough to sit in the space between spaces and allow divine inspiration to shed some light. When you put positive energy and productive effort into the world it will come back to you. Occasionally in ways you might not immediately understand and on a time frame you didn’t expect. Look. Listen. Learn. Stay open. Your destiny is awaiting you.” (Jillian Michaels)Pitkällä matkalla tulee näitä tilanteita eteen, silloin punnitaankin sitä sisua ja kanttia. Kysymys lienee juurikin siitä, että miten kohtaa ne tilanteet. Hienoa että pohdit näitä asioita, arvostan suuresti sitä miten rehellisesti kerrot ajatuksistasi kovan työn takana. Sitä muutosta tapahtuu kokoajan, mut onhan se silmämääräisesti heikommin havaittavissa kuin alussa, jolloin matskuakin oli enemmän mistä lähteä. Tsemppiä & Tahdonvoimaa! <3-Tuua-

    • Jillian Michaelsilla on monia hyviä ajatuksia! Olen kuullut muitakin häneltä!En ehkä parhaalla mahdollisella tavalla kohdannut tilannetta kun ostin eilen karkkia mutta eteenpäin mennään. Elämäntapamuutos on suuri jatkumo ja kokoajan tulee viisautta lisää :) Mulle blogi on tärkeä paikka jossa voin pohtia näitä asioita ja saan kannustusta. Teidän kanssa keskustelu auttaa eteenpäin ja luo loistavan tsempin päälle. Kiitos siis tästäkin Tuua! <3

    • No mut kuuluuhan herkkuhetket elämään. Eikä niitä karkkejakaan vissiin saavista kaatamaalla siellä joka päivä sada?! Kyllä kokonaisuus on sulla hallussa eikä itsensä kuuntelemista pidä unohtaa! Sehän on sisukasta touhua osata pitää hyvishetki silloin kun on hyvishetken aika ja sitten jatkaa terveitä valintoja, ilman sitä ajatusta että ihan pieleen meni koko itsensä kutistaminen kun nyt näin sikailin… ;) Niin totta, että ”Elämäntapamuutos on suuri jatkumo ja kokoajan tulee viisautta lisää”. Juurikin tällä viikolla tajusin, ettei oma painon junnaaminen (ja lomaturvotukset) oikeasti kaada tavoitetta hoikemmasta minästä. Sun esimerkki kannustaa muakin eteenpäin, matkan ”kasvukipuineen” kaikkineen. :)-Tuua-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta