Kuinka blogi alkoi

20.1.2012 päättäväinen tyttö jääkaapin edessä

Kävin tänään juoksemassa. Mulla on ihan kauhee painokriisi kun on tuntunut jo pitkään että mitään ei tapahdu. Maanantai painaa niskaan ja on ihan hirvee herkkuhimo! Mä inhoon näitä viikonloppuja! Oon muutenkin ihan masennuksissa siitä, että oon kuitenkin ”vasta” tässä vaiheessa. Haluaisin olla jo ihan muussa vaiheessa mutta ei auta ei. Miksi pitikään päästää itsensä niin kauhean isoksi… Oon vieläkin painoindeksin mukaan lievästi lihava. Ja se lievästi *****taa.

17.1.2012 muhkea peräsin ja pulleat purjeet…

Iloisempia aiheita on se, että Too big to be me täytti tämän viikon tiistaina puoli vuotta! :) Tällä viikolla meni myös 200 000 sivunkatselua rikki ja se on ihan huikeeta! Mulla on nyt teitä ihania lukijoita 242 ja oon todella yllättynyt minkälainen hitti mun blogista on tullut :) Kun perustin tätä masennuksen syövereissä ylipainosta kiusaantuneena, ajattelin että tää kiinnostaa ehkä kymmentä ihmistä kuukaudessa. Toisin kävi.

Kun mietin mun ajatuksia tammikuun alusta niin muistan sen, että aloitin dieetin sunnuntaina. Maanantai oli mulle se ”uuden elämän aloituspäivä” -ollut jo tuhat kertaa ja halusin tehdä jotain erilailla. Mun dieetti alkoi siis viikonloppuna ja se oli myös uuden vuoden aatto. En siltikään kutsunut sitä uuden vuoden lupaukseksi koska nehän tiedetään…

91,4kg /23.1.2012

edistystä
paras ystäväni ja tukeni <3

Mun ensimmäinen postaus syntyi puolessa tunnissa kun annoin palaa sen kaiken mitä olin sisälläni hautonut! Olin täynnä uhoa, ylpeyttä ja rohkeutta vaikka toisaalta olin kuolla häpeästä ja kaduin hommaa heti ensi enteristä lähtien. Mutta jo ensimmäiseen postaukseen saatu kommentti sai mut ymmärtämään, että nyt minä teen tämän oikein -minä onnistun!

”Sunnuntain Hesarissa sanottiin että R. Wisemanin tutkimusten mukaan paremman elämän tavoittelussa parhaiten naiset pääsee tavoitteisiinsa jos he kertovat niistä avoimesti ja pyytävät tukea & kannustusta. Ensimmäiseen vastoinkäymiseen ei saa lannistua. -> Go public, be persistent! oli ohje. Joten nyt varmasti kyllä onnistut. Tsemppiä!!” -anonyymi

14.7.2012

Tänään, puoli vuotta myöhemmin kaivoin tuon artikkelin Hesarin digiarkistosta. Teksti on Ritva Liisa Snellmanin, ”Taas koitti hyvien aikeiden kausi” (Helsingin Sanomat, 8.1.2012). Laitan sen tähän loppuun kiinnostuneille :)

vielä on muutama lenkkipolku juostavana
ja pari tukkia nostettavana…

mutta MINÄ pystyn siihen!

”Lentoyhtiö Lufthansa lähetti postia: Toteuta nyt uudenvuodenpäätöksesi ja lennä kevääksi Madridiin. Liput alkaen 159 euroa.Uudenvuodenpäätökset? Missä kulttuurisessa kuopassa Lufthansa oikein elää? Suomessahan tehdään uudenvuodenlupauksia, eikä niihin kuulu huvittelu ja helppo elämä.

Rakettien räiskyessä alkaa aina hetken kestävä askeesi. Sen keskeinen sisältö on tupakoinnin lopettaminen, terveellinen syöminen, laihtuminen ja säännöllinen kuntoilu. Tipaton tammikuu on jo selviö. Se on niin suomalainen ilmiö, että sille pitäisi antaa kansallinen innovaatiopalkinto, vientituotteeksihan siitä ei ole.
Tänä vuonna en tehnyt itse yhtään uudenvuodenlupausta. Nökötin kotona, söin nakkeja ja katselin televisiosta Senaatintorin juhlintaa.Tiedän kokemuksesta, kuten lukemattomat muutkin suomalaiset, että lupaukset on rikottu jo ennen kuin joulukuusi on kannettu ulos.

Tiedän sen myös tutkimustulosten perusteella, sillä osallistuin vuonna 2007 brittiläisen psykologin tutkimukseen. Huuhaata lähentelevistä tutkimusaiheistaan tunnettu professori Richard Wiseman keräsi läntisistä teollisuusmaista 3000 innokasta paremman elämän aloittajaa, joiden uudenvuodenlupauksia seurattiin vuosi. Koehenkilöt jaettiin seitsemään ryhmään, ja jokainen ryhmä sai erilaiset ohjeet.
Vanhoista muistiinpanoista näen, että laihduin melkein 1500 grammaa ennen kuin painoni palasi entiselleen ja vähän ylikin. Vuosikortti kuntosalille osoittautui huonoksi investoinniksi, ja töissä olin yhä samanlainen haahuilija kuin ennenkin – kaikki valmistui viime tingassa.

Vain 12 prosenttia professori Wisemanin koehenkilöistä onnistui tavoitteissaan, vaikka alussa peräti 52 prosenttia oli ollut kohtalaisen varma onnistumisestaan. Parhaiten onnistuivat ne, joita oli neuvottu välttämään liian rankkoja lupauksia tai valitsemaan jotakin uutta ja myönteistä tavanomaisen kieltäytymisen tilalle. Miehet onnistuivat hyvin, jos heidän tavoitteensa olivat mitattavia ja selkeitä. Naiset taas pääsivät tavoitteisiinsa, jos he kertoivat niistä avoimesti ystävilleen ja pyysivät näiltä tukea ja kannustusta eivätkä myöskään lannistuneet ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Onneksi en kuulunut tähän Go public, be persistent -ryhmään, vaan sain epäonnistua ilman, että koko ystäväpiiri tiesi aikeistani.Tästä huolimatta olin uudenvuodenyönä hieman levoton. Aivan kuin olisin huono ihminen, koska en edes yrittänyt olla parempi ihminen.

Mistä ihmeestä tämä tammikuun terrori on peräisin? Voihan ihminen muuttaa tapojaan vaikka keskellä kesää, jos hän haluaa. Kulttuurihistoriaa penkomalla käyttäytymisen muutos selviää nopeasti. Kun kaupunkien herrasväki ryhtyi juhlimaan uutta vuotta 1800-luvulla, pääosassa oli tulevaisuuteen katsominen ja ennustukset. Tuttaville kierrettiin esittämässä uuden vuoden toivotuksia, perhepiirissä ja juhlapuheissa esitettiin toiveita seuraavalle vuodelle. Vanhoista lehtileikkeistä näkee, että vielä 1960-luvun alussa Suomessa esitettiin uuden vuoden toivomuksia, sekä itselle että muille. Ne koskivat suuria ja vakavia asioita: työllisyyttä, verohuojennuksia, parempia kouluoloja, valoisaa mieltä ja maailmanrauhaa. Mutta melko nopeasti oma terveys, kroppa ja hyvinvointi syrjäyttivät suuret aatteet.
Jo vuoden 1968 Ilta-Sanomista löytyy juttu, jossa kerrotaan, että jälleen on aika tehdä tutut lupaukset. Listakärki näyttää tutulta: tupakoinnin lopettaminen, laihduttaminen ja alkoholin käytön vähentäminen.
Ja nyt me siis elämme aikaa, jota rytmittää uusi urbaani vuosikalenteri vuotuisjuhlineen ja -tapahtumineen. Kieltäytyminen, kilvoittelu, juhlahetket ja mässäily vuorottelevat järjestyksessä, josta on tullut jo selviö. Vaikka tavoitteet ovat maallisia, rytmitys muistuttaa kirkkokalenteria. Nyt vain palvotaan jumalan sijasta omaa itseä. Alkuvuodesta kuritetaan kroppaa, syksyllä kehitetään henkisiä ominaisuuksia ja ilmoittaudutaan taas kerran kielikurssille, syöksytään kulttuuriharrastuksiin ja aloitetaan jooga. Kesällä saa hengähtää hetken ja olla vain.

Tätä uutta vuosijärjestystä pitävät kirkon sijasta yllä populaarikulttuuri ja erityisesti naistenlehdet.
Annan toimittaja Sanna Wirtavuori tuntee naistenlehtikonkarina alan vuodenkierron.
Naistenlehtien kalenterivuosi jakautuu kolmeen osaan. Vuosi alkaa aina keventämisellä ja parempaan, terveempään, hoikempaan ja kauniimpaan tulevaisuuteen tähyämisellä. Laihduttamisesta tai kiloista ei enää puhuta, keventäminen kuulostaa kauniimmalta. Helmikuussa uskalletaan jälleen herkutella, maaliskuussa keskitytään arjen valintoihin, pihistetään ja panostetaan. Sen jälkeen koittaakin uusi juhlasesonki: pääsiäisen herkut ja viinit, kevään juhlat ja tarjottavat. Kesä on täynnä lihan iloja: grillausherkkuja ja parisuhdevinkkejä, hieman seksiäkin. Mutta syksyllä koittaa toinen uusi vuosi. Silloin palataan töihin, ryhdytään keventämään, päivitetään vaatteet, meikit ja kampaus, parannetaan elämäntyyliä ja keskitytään harrastuksiin. Kaiken tämän jälkeen pian on edessä jälleen uusi juhlasesonki ja herkuttelu.

Vaikka kirkko ei enää ohjaa tekemisiämme, kirkollisten juhlapyhien väliin osuvat maalliset puuhajaksot näyttävät teologin silmissä tutuilta. ”Uudenvuodenlupauksissa on kieltämättä piirteitä, joita voi yhdistää kirkkovuoteen”, sanoo ekumeniikan professori Risto Saarinen. ”Ortodoksisessa kirkossa on ennen joulua pieni paasto ja laskiaisesta pääsiäiseen suuri paasto.” Saarisen mielestä urbaani terveys- ja kieltäytymiskäyttäytyminen saa voimaa myös entisajoista ja agraarisesta elämästä. Kun jouluna oli syöty hyvin, tammikuussa oli jo pakko säästää, jotta ruokaa riittäisi kevääseen. Nykyihmisen syömistä ei tosin ohjaa niukkuus vaan liiallisuus. Saarinen muistuttaa, että myös kristinuskon traditioon ovat aina kuuluneet lupaukset. Niitä on kahta lajia, sisäänpäin kääntyviä ja toiminnallisuuteen suuntautuvia.
Vetäytymiseen liittyvät paasto ja hiljaisuus. Toisaalta on tapana myös luvata tehdä enemmän: rakastaa lähimmäisiä, muistaa hädässä ja puutteessa eläviä, panostaa hengelliseen elämään tai hyvän tekemiseen.
Kummallakin on vastineensa nykyelämässä. Laihduttaminen ja kuntoilu vastaavat paastoa, lupaus tehdä enemmän näkyy selvemmin yrityksissä strategioina, missioina, myyntibudjetteina ja tuotantotavoitteina.
”Syyskauden lupauksissa on jo rakastavampi ote, ja se huipentuu joululahjakauteen”, Saarinen sanoo.
Avustusjärjestötkin ovat huomanneet, että syyskaudella ihmiset ovat anteliaampia, ja siksi suuret keräykset yhteisvastuukeräystä lukuun ottamatta sijoitetaan loppuvuoteen. Vuoden kiertoon perustuva vanha agraarinen kalenteri sai 500 vuotta sitten väistyä kirkon tuoman kalenterin tieltä. Onko mahdollista, että kirkkokalenteri korvautuu uudella urbaanilla puuhakalenterilla?
Uskontotieteilijä ja tulevaisuudentutkija Matti Kamppinen ei halua ennustaa tulevaisuutta. Varmaa on kuitenkin se, että ihmisellä on luontainen tarve rytmittää elämää. Kalendaariset rituaalit ovat evoluution tulosta, ja vuoden kiertoon ankkuroituneet tavat ovat juurtuneet syvään.
Mutta tavat ja käytännöt korvautuvat aina uusilla.

Oman olon ja kehon tarkkailu saattaa lisääntyä kognitiivisten piristeiden ja kehittyvän bioteknologian ansiosta entisestään, mutta kilpailevia trendejäkin voi syntyä. Esimerkiksi mentaalinen downshiftaus, jossa ei välitetä trendeistä, vaan keskitytään muihin asioihin. Uudenvuodenrituaaleissakin näkyy jo uusia merkkejä.
Ystävätär kertoo, että hän on monen muun tavoin lakannut tekemästä elämää rajoittavia uudenvuodenlupauksia. Hyödyttömien paremmaksi ihmiseksi -päätösten sijasta hän keskittyy kokeilemaan joka vuosi kolmea asiaa, joita hän ei ole ennen jostakin syystä uskaltanut tai halunnut tehdä. Ensimmäinen on jo tehty. ”Menin trendikahvilaan, jonka muovikuppimaisia ja tikkujalkaisia designtuoleja olin aina inhonnut. Yllättäen niissä olikin hyvä istua, eikä tuoli edes hajonnut alla. Seuraavaksi menen katsomaan Disneyn jääshow’ta.” Lupaukset on rikottu jo ennen kuin joulukuusi on kannettu ulos.”

Ja jos jaksoitte rullata tänne kanaleipään asti niin näette, että söin taas ”kanaburgerin” jonka ohje on siis 2 täysjyväpaahtista, salaattia, salaatinkastiketta, broilerin rintafile, juustoa ja ”side-ruokana” kurkku-ranskikset!

PS: Tän puolivuotisen kunniaksi voisitte Tykätä <3 blogista facebookissa -sillä tykkäämällä saatte aina uusimman postauksen oman etusivunne uutisvirtaan :)

Anna

21 vastausta artikkeliin “Kuinka blogi alkoi”

  1. Onnea puolivuotiaalle :)Juttelin salilla perjantaina naisen kanssa joka sanoi että kun hän rupesi ottamaan ohjelmaansa juoksua niin paino rupesi putoamaan ja hän laihisteli normaalipainon rajoissa niin kuin säkin :DDD Sää oot jo niin lähellä sitä normipainoa että uskalsin tuon kommentin heittää..Ostin sykemittarin ja olen liekeissä :D Eilen tein ensimmäisen ns. raskaamman harjoituksen ja kyllä se lenkki vaan oli tehokkaampi kuin ilman mittaria tehty. Vähän sama kuin sitä luulee kävelevänsä reippaasti ja sitten salin juoksumatolla vasta huomaakin että se 6km/h on oikeasti vauhdikkaampi mitä on kuvitellut :D Huomasin myös sen että nesteet lähti liikkeelle kun yötä myöten piti vessassa juosta. Ilmeisemmin pitänee paikkansa että kroppa kaipaa oikeasti niitä erilaisia ärsykkeitä.. Möh möh.. aina oppii ”uutta” :D

    • Kiitos vain! :)Kävin ihan laskemassa bmi laskurilla ja mulla on vielä 5kg normaalipainoon! Pöh! Mutta siis ei sun kommentista mitään :) Alan itsekin juoksemaan nyt enemmän sillä rakastan juoksemista -ainoastaan kun painoa oli tätäkin enemmän niin en nauttinut siitä kun en jaksanut :( Oon aina juossut kun oon ollut kevyempi. Ja sillä kyllä kilot lähtee, ihan totta!Mä kaivoin myös eilen mun sykemittarin mutta oli patterit loppunut! Pitää käydä vaihtamassa niin pääsen kans niitä seurailemaan :) Tsemppiä raskaampiin lenkkeihin! Go Katsukoo!! :)

  2. Oon aatellu alottaa superdietin elokuussa. Painoa 73kg ja pituutta 169cm. Haluaisin tiputtaa n. 5kg joten onkohan superdieetti siihen sopiva, vai onko siinä tarkoituksena suuremmat painontiputtamiset? Suositteletko? Ihana tää sun blogi :)

    • Suosittelen, ehdottomasti!!! Kunnon ohjelma ja vielä yhteinen tsemppifoorumi on avain onneen ;) Ja sopii vaikka ois vaan 5kg jäljellä, ja senkin jälkeen vielä niin että kroppa tiivistyy vaikka paino ei muutu.

  3. Tää sun blogis on yksi kolmesta kuntoilublogeista joita seuraan. olen yrittänyt usein etsiä lisää tämäntyyppisiä, joissa pääroolissa olisi äiti. ja vieläpä sellainen äiti joka tosissaan haluaa, aikoo ja toteuttaa toiveensa. Ihan ketuttaa lukea äitien laihdutusblogeja joissa jokatoisessa postauksessa kerrotaan miten taas tuli vedettyä sokeriöverit ja ei olla liikuttu jne. vaikka itsekin olen noihin syyllistynyt. nyt vaan on eri ääni kellossa. painoa pudotan ainakin 10kg. minulla on 3lasta. 5v,4v ja 3kk. mies vuorotyössä..eli nukkuu, syö ja käy töissä. ei siis juurikaan voi vahtia muksuja ja pienemmälle ei pullo kelpaa. mun on pakko kuntoilla noiden riiviöiden kaa joka päivä :D mutta kumma kyllä jos on kekseliäs jne. Niin aikaa liikunnalle löytyy. Tsemppiä sulle ja on ihana lukea blogiasi ja seurata matkaasi! :)

    • Heippa! Oli pakko kommentoida tähän, kun etsiskelit äitien ylläpitämää laihdutus/treeniblogia. Aloin itse bloggaamaan muutama päivä sitten Erican ja tämän mahtavan blogin innoittamana, joten jos sinua kiinnostaa niin käyhän vilkaisemassa :) http://www.fightforfit2012.blogspot.fiOnnea Erican puolivuotiaalle blogille, tätä on niin mukava seurata! :)

    • Loistoasenne!! Hyvä sinä! :DEn halua loukata ketään mutta kyllähän jokainen pystyy siihen jos vain haluaa. Tärkeimpiä asioita on ehkä pyytää apua ammattilaisilta jos ei omin neuvoin onnistu vaikka haluaa. 1.Ruokavalio 2.Liikunta 3.Maltti -on mun ohjeet. Sulla on siellä niin hyvä tsemppi päällä ja toivotan vielä rutkasti intoa lisää niin onnistut kyllä :) Kiitos kommentistasi :)

  4. Mielettömästi onnea ihan kaiken johdosta! Sähän tiesitkin, että myös mulla on ollut projekti päällä vuoden alusta. Mä en ole noudattanut mitään erikoista dieettiä, mutta 1.1.2012 kun tämän aloitin eli noin puolisen vuotta sitten, olen todellakin onnistunut karistamaan 10 kiloa! Ja se tarkoittaa, että vuosi taaksepäin painoin 15 kiloa enemmän kuin nyt. Kyllä me onnistutaan, kun ollaan tarpeeksi päättäväisiä. Sen vaan täytyy ensin naksahtaa jossain tuolla takaraivossa. :)

    • Joo joku nappi siellä on oltava joka on mennyt ”toiminta-asentoon” :DDD Hyvä Irina, oot mahtimimmi! :) Onnittelut hienosta pudotuksesta!

  5. Olen miettinyt monesti blogia lukiessani, että olet tosi rohkea, kun olet pannut itsesi peliin niin satasella. Vaikka kaikki on niin inhimillistä raskauskiloineen, niin tuntuu, kuin siinä olisi joku häpeä. Kirjoitit mielestäni tosi hyvin jossain alkuaikojen tekstissä, että eihän se kenellekään ole yllätys, että tuttu tyyppi on ylipainoinen. Kyllähän se nyt näkyy! Ja blogissasi näkyy ihanasti myös kehitys kohti tiukkaa fitness-mimmiä! :)Itseä välillä harmittaa, kun työ on semmonen, ettei pärstäkuvia voi oikein blogiin laittaa, eikä semmoset osakuvat ole mistään kotoisin. Sinulla on aina niin iloisia ja aurinkoisia kuvia!

    • Kiitos Rhyme, niin kannustavaa tekstiä :) Se on se jännä juttu, että jos ei ääneen sano niin muut ei muka huomaa, että vararengas vyöröllä on kasvanut :D Musta se on niin hassua, kun itse ”tulin kaapista ulos”! Nyt voin vain ihmetellä muita vaikka oon siis syyllistynyt samaan männä aikoina, hah ;)Joo täällä mä oon naamoineni kaikkineni, saastuttamassa internettiä pärstäkuvilla päivä toisensa jälkeen..;) En kyllä suosittelekaan ihan kaikille, tää vaatii kylmiä hermoja :D

  6. Hyvää tekstiä! Ei voi kun ihailla tota päättäväisyyttä, mitä sulta löytyy. Niin oot laittanut itsesi täysillä likoon ja julkisesti. Onnea siis puolivuotiaalle ja keventyneelle askellukselle! Ja muuten, sulla alkaa pian blogin nimi olemaan ”vanhentunut”… Too fit to be big?! ;)Mukavaa ja reipasta viikkoa toivotellen,-Tuua-

    • :DD Kiitos muruseni <3 Vai sitten kun olen järjettömän lihaksikas niin voin todeta, että oon too big to be me..? Kas siinä pulma ;)Ihanaa viikkoa sulle myös!! =)

    • Superdieetti ei ole nimestään huolimatta mitään ihmeruokaa tms. Se on Fitfarmin (http://www.fitfarm.fi) netistä ostettava valmennusjakso johon kuuluu fitnessalan ammattilaisten tekemä ruokavalio, treeniohjelma ja yhteinen keskustelufoorumi. Samanlainen oli mun keväällä käyty LITE.Valitettavasti ohjeita ei ole netissä sellaisenaan mutta jokainen voi toki tuonne ilmoittautua ja ostaa ne omakseen eikä ne maksa montaa kymppiä. Jos olet hukassa niin suosittelen :) Nyt syön niiden ohjelmien pohjalta ihan lautasmallin mukaan mutta ehkä hieman proteiinipainotteisemmin =)

  7. Moi! Löysin siun blogin vasta hiljattain, mutta olen jo nyt vakkarilukija. Olet niin ihanan energinen ja iloinen – ja sisukas! <3Minun tavoitteeni ei ihan varsinaisesti ole painoa saada pois,ennemminkin saada kunnon muskelit, ja täältä saan aina treeni-inspistä roppakaupalla. Kiitos ihanasta blogista ja tsemppiä kaikkeen mitä teet :)

    • Kiitos Ninni, piristit minua! <3Ja kiva kuulla, että myös lihaksenkasvattajat löytävät blogistani jotain, sitä samaa yritän minäkin kokoajan enenevissä määrin :DEli tsemppiä treeneihin sulle ja mulle! :)

  8. Löysin blogisi eilen Jennien blogin kautta ja mainion blogin löysinkin! ITse olen aloittanut urakkani 107 kilosta, nyt niitä näyttäisi olevan 87, 5 ja matkaa maaliin on vielä aika paljon. Sisälläni kypsyy myös samanlainen haave vähän fitnesshommista, mutta se tuntuu vielä kaukaiselta, hyvin kaukaiselta :) -Minttu

    • Vautsi! Hyvin sulla menee! Älä vaan hautaa haavettasi ;) Luulen, että se vain kasvaa kun kiloja tippuu ja mikään ei ole mahdotonta! Jatka samaan malliin vaan :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta