Rytmi sekaisin

kuva lomalta

Mulla on ollut aika tahmea päivä. Loman kaksi viimeistä yötä meni muutaman tunnin yöunilla, joita on korjattu päiväunilla. Eilisen jälkeen nousi lämpöä ja tuli paha migreeni. Päivällä sain esikoisen mummolaan yökylään ja nyt on hoidettavana vain tämä pienempi. Tänäänkin nukuin päivällä ja nyt on rytmi ihan totaalisesti sekaisin. En vieläkään tiedä onko tämä rintatulehdusta vai tiehyttukos. Olenkin lukenut imetystukilistan sivuilta tietoa ja hoito-ohjeita. Kiitos myös teille vinkeistä! Itse olen nyt kokeillut

 
*tihentää imetysvälejä, tavallisesta 4-5 tunnista 2-3 tuntiin
*levätä eli jättää kotityöt ;)
*imettää kainalon puolelta (imu on kovin vauvan leuan suunnasta ja mulla on arka alue kainalon puolella)
*imettää paljon kipeästä rinnasta
*olla ilman rintaliivejä
*juoda paljon
 
Koko juttu sai luultavasti alkunsa siitä, että olen ollut niin väsynyt ja stressaantunut, nukkunut liian vähän, ollut vetoisessa hotellihuoneessa yötä ja imetysvälit jäivät matkustuspäivänä todella pitkiksi. Nyt näyttäisi että vielä tukos ei ollut äitynyt tulehdukseksi asti kun kuume ei ole korkea. Toivottavasti menee näillä ohi! 
 
Oon ollut niin väsynyt, että koti on ihan pommi. Matkalaukut on edelleen osin purkamatta ja vasta tummat pyykit on pesty. En oo millään saanut laitettua tänään edes pyykkikoneellista niin mies varmaan ihmettelee mistä mulla riittää energiaa tietokoneelle :D Luultavasti siitä energiapiikistä minkä sain Lildlin herkkujugurtista! Joku oli näet tuonut tänne Lidlistä ihania sokeriherkkujogurtteja, vaikka tietää että minä (olin) oikea juguhirmu! Oon varmaan puolet kiloista kerännyt maitotaloustuotteiden rajoittamattomalla syönnillä… Nyt pönikästä suoraan lusikoidessa mietin, oonko muuttunut ollenkaan. Vaikka suurimman osan ajasta pystyn syömään terveellisesti ja valitsemaan sen paremman vaihtoehdon niin sitten kun syön niitä ruokia joilla olen liikakiloni kerryttänyt tuntuu, että matkaisin ajassa taaksepäin. Olenko edelleen se vanha lihava Erica, joka syö kaiken mitä mieli tekee. Jos nyt syön niin osaanko syödä vain vähän? Mulla ei omasta mielestäni oo koskaan ollut mitään kummempia ruokakomplekseja, oon vaan yksinkertaisesti syönyt liikaa ja vääränlaista ruokaa. Lautasella oli aina lisäkettä ja kastiketta, salaattia sillon tällön. Tottakai söin myös vihanneksia, mutta ehkä paahtoleivän päällä. Oon myös syönyt aika proteiinipainotteisesti omasta mielestäni mutta jos tarkkaan mietin niin taisin syödä ihan kaikki ruoka-ainepainotteisesti! ;) Pohdinta on väistämätöntä kun herkuton toukokuu päättyi Italian totaaliherkutteluun ja nyt pää huutaa hiilareita.
 
Eilen en syönyt hiilihydraatteja kuin todella vähän. Tänään mulla jäi aamusmoothie kesken ensimmäistä kertaa koko tän vuoden aikana. Olin niin heikossa kunnossa, että vatsa ei vetänyt ollenkaan. Vasta päiväunien jälkeen sain ruokahalun takaisin ja se tulikin kovana. Päänsärky ja vetämätön olo saa mut aina himoitsemaan kaikkea sokeripitoista! Tein sitten ravioleja raejuustolla ja sitten maistui vielä parisataa grammaa tuota jogurttia (122 kcal/100g). Nyt illalla oon syönyt paahtoleipiä oivariinilla ja suklaavanukasta… Tuntuu että ruokavalinnoissa ei oo taaskaan mitään järkeä.
Matkan tuoma muutos dieettiin tuo aina haasteita. Syöminen ei ole todellakaan yksinkertaista. Mulla tuollaisten muutosten jälkeen arkeen palaaminen ei oo ikinä helppoa. Rahka tökkii ja tekis mieli vaan jugurttia ja leipää. Tänään sallin sen itselleni kun olen kipeä mutta entäs huomenna? Löytyykö joka päivä aina uusi syy?
Anna

30 vastausta artikkeliin “Rytmi sekaisin”

  1. Hei Erica,monilla muillakin voi matkalaukun purkamiseen mennä päivä jos toinenkin,joten älä hätäile, kesää riittää. Hoida kuitenkin itsesi kuntoon, etenkin joson kysymys rintatulehduksesta, niin kannattaa kiirehtiä lääkäriin. Sittenehtii vielä hyvään kuntoon ennen juhannusta.Tsemppiä!

    • Niin oon miettinyt, että riittääkö tässä kotihoito vielä enkä tänään mennyt lääkäriin… Otan varmaan konsultaatiopuhelun sukulaislääkärille huomenna, että tarviiko antibiootteja tms. :) Kiva kun pidät huolta!

  2. Mulla käy monesti samoten.. Kun pitää yhden herkkupäivän, hiilarihimo on aivan kamala ja on vaikea päästä arkisiin syömisiin. Kaikki terveellinen tökkii ja tosiaan kaikki leipä ja höttöhiilari menis alas. :) ja ”nälkä” on koko ajan.. Mutta eihän siihen muuta parannuskeinoa ole kuin palata ruotuun. Mä en varmaan ikinä pysty siihen et syön esim. yhden patukan päivässä, oonki kokenu itelle paremmaksi vaihtoehdoksi juuri sen että niitä mässypäiviä on harvemmin, n. kuuden viikon välein, mutta silloin saakin sitten syödä mitä haluaa niin paljon ku haluaa. Yleensä menee vielä toinenki päivä ainakin puoleksi herkutellessa, mutta sitten tiukka kuri päälle ja kyllä ne herkutki onneksi alkaa jossain vaiheessa tökkiin! tai siis se olo mikä niistä tulee. :) TSEMPPIÄ!! :)

    • Kiva että on joku toinen samanlainen! :) Just tuota tarkoitin!! Oon muutenkin sun kanssa samoilla linjoilla. Mä en oikein osaa syödä vaikka yhtä kahvikeksiä päivässä vaikka oon yrittänyt ;) Pisteet niille joilla se onnistuu samalla kun laihduttaa!Kiitos tsemppauksesta!!

  3. Heippa Erica!Jonku aikaa seuraillu sun blogia, mutten mitään vielä kommentoinu.Oot kyllä mahdottoman motivoiva tapaus! Blogia kun aloin lukemaan, niin sain sellasen potkun takapuolelle pisteenä I:n päälle :D Oma projekti vielä ihan alkutekijöissä, mutta sun inspiroimana oon alkuun päässy :D Kilot mulla tullu avoliiton ja kahden lapsen mukana.Lasten välissä mietin (joo, tyhmältä kuulostaa jälkikäteen) että turhaan tässä laihdutan, kun vielä toisen lapsen haluan ja lihon sitte kuitenki. Mätin sitten suuhuni ihan mitä halusin, ja nyt kaduttaa :(Lähin siks kirjottamaan, kun oon tohon maitotiehyttukokseen kuullu sellasen vinkin, että juo pullollisen ykkösolutta/kotikaljaa. Sitä en osaa sanoa, auttaako sitten jos on jo tulehdus, mutta tukoksiin autto mulla.Mutta varotuksena vaan, että sitä maitoa saattaa tulla sit itellään, ja paljonki, että laittaa sellasen paidan missä ei haittaa :DKovasti tsemppiä arkeen palaamiseen! ”Repsahdukset” (hyi, mikä sana-inhokki!) kuuluu asiaan, mutta ei lannistuta, eihän? :) Nyt kun oot kipeenä niin ota vaan rennosti, me jaksetaan kyllä odotella että saadaan sut taas kehiin motivoimaan :DIloista kesän jatkoa! Saatan kommentoida taas, jos keksin jotain fiksua sanottavaa ;DT. Pipsa

    • Kiva kun rohkastuit kommentoimaan! :)Ymmärrän tilanteesi ja itsekin olen sellainen, että keksin aina syitä miksi ei kannattaisi vielä aloittaa :D Mutta se on sit entistä vaikeampaa vaan. Hyvä että oot nyt päättänyt tehdä muutoksen! Pystyt siihen varmasti!! :)Ihana lause tuo, että jaksatte odottaa mua takas motivoimaan!! ;) Antaa inspiraatiota tähän päivään! Ehkä mulla on illalla sit loistava ruokapostaus taas :DKiitos vinkeistä tuohon tiehyttukokseen! Tänään tuntuu jo paremmalta. Voisin silti melkein kokeilla sun vinkkiä, ainoa homma vaan etten ole KOSKAAN juonut olutpulloa. En voi sietää kaljan makua, mutta ehkä imetyksen nimissä koitan juoda jonkun ”ei-kaljan-makuisen ykkösen” :DAurinkoista kesää!

    • Juu, mulla tökkii myös se maku. Mutta yhden pullon kärsin silloin, jääkaappikylmänä :DHienoa että voit jo paremmin!

  4. Heippa Erica!

    Jonku aikaa seuraillu sun blogia, mutten mitään vielä kommentoinu.

    Oot kyllä mahdottoman motivoiva tapaus! Blogia kun aloin lukemaan, niin sain sellasen potkun takapuolelle pisteenä I:n päälle :D
    Oma projekti vielä ihan alkutekijöissä, mutta sun inspiroimana oon alkuun päässy :D Kilot mulla tullu avoliiton ja kahden lapsen mukana.
    Lasten välissä mietin (joo, tyhmältä kuulostaa jälkikäteen) että turhaan tässä laihdutan, kun vielä toisen lapsen haluan ja lihon sitte kuitenki. Mätin sitten suuhuni ihan mitä halusin, ja nyt kaduttaa :(

    Lähin siks kirjottamaan, kun oon tohon maitotiehyttukokseen kuullu sellasen vinkin, että juo pullollisen ykkösolutta/kotikaljaa. Sitä en osaa sanoa, auttaako sitten jos on jo tulehdus, mutta tukoksiin autto mulla.
    Mutta varotuksena vaan, että sitä maitoa saattaa tulla sit itellään, ja paljonki, että laittaa sellasen paidan missä ei haittaa :D

    Kovasti tsemppiä arkeen palaamiseen! ”Repsahdukset” (hyi, mikä sana-inhokki!) kuuluu asiaan, mutta ei lannistuta, eihän? :) Nyt kun oot kipeenä niin ota vaan rennosti, me jaksetaan kyllä odotella että saadaan sut taas kehiin motivoimaan :D

    Iloista kesän jatkoa! Saatan kommentoida taas, jos keksin jotain fiksua sanottavaa ;D

    T. Pipsa

  5. Heipsun Erica!Toivottavasti saat itsesi pian kuntoon. Kannattaa varmaankin konsultoida sitä sukulaislääkäriä.Joo, kunpa mullekin olisi luotu sellainen kohtuudentaju noissa herkkuasioissa…=0/ . Mutta olen juuri sellainen tunnesyöppö, ja makea maistuu ihan liikaakin ja lähes joka päivä. Ainakin niinä kuukauden tiettyinä päivinä ;0)Itse usein mietin, et kuinka hyvässä kunnossa olisin näillä liikunta määrillä ja muulla syömisillä, JOS en söisi makeisia ollenkaan, tai vaan esim. kerta viikkoon… Mutta se ei ilmeisesti motivoi mua niin tarpeeksi, et viitsisin koittaa =0D!Olen luonut itselleni sen väärän tavan, et liikun sen verran, että saan mahdollisuuden mättää namuja lähes joka päivä – ei siis mitenkä pitemmän päälle järkevää ja toisaalta AIVAN LIIAN PALJON TÖITÄ JOUTUU SEN ETEEN TEKEMÄÄN !!! No itsepähän joudun kärsimään ;0)Mut tsemppaat ainakin mua hirveesti joten toivon, että pääset hiilarikrapulan yli ja palaat ”arkeen” -TSEMPIT!HV76

    • Hei mulla on ihan sama homma! Käyn juoksee 12km että saisin mättää yhden Ben&Jerry paketillisen jätskii ! Ei kovin järkevää…

    • Voi teitä :D Onhan se tietysti sekin ongelma kun sitten ei kuitenkaan jää miinuskalorille vaikka liikkuu! Tosin hyvä tulee harrastettua liikuntaa ;) Hiilarikrapulapa hyvinkin -tää on just sitä…

    • Haha, pakko samaistua xD Kuulosti niiin tutulta! :D Oon kanssa moneen otteeseen pohtinu, että olisin ihan huippukunnossa ku ruokailut olis vaan kohdilla. Helposti tulee liikutua viikossa reilu 10h :P

  6. Mulla on noiden syömisten kanssa sama juttu eli syön helposti ohjeiden mukaan, mutta sitten kun en pääsee 100% noudattamaan niitä , niin lähtee mopo lapasesta. Sama herkkupersus taidan olla edelleen, mutta jos pääsääntöisesti syö hyvin ja liikkuu, niin eiköhän se kroppakestä silloin tällöin mättöpäivät…Jaksuja sinne!

    • Niin parempihan se on kuin se entinen tapa jossa herkkuja oli vähän kokoajan. Silti tavoitteena on rennon syömimisen oppinen! Mutta eihän Roomaakaan rakennettu päivässä :) Kyllä tää tästä :)

  7. Moikka Erica,Pikaista paranemista sinne, toivottavasti saat selityksen oireisiisi ja vielä parannuksenkin. Olen seurannut blogiasi varmaankin parisen kuukautta täysin ”hiljaisena” lukijana. Blogissasi kolahtaa niiiin moni asia, että aivan hämmästyttää. Itse olen pituisesi ja aikalailla painoisesi ja ehkä ikäisesikin painon kanssa kompuroija. Oma hyvän olon painoni on siellä 70-72 kg:n paikkeilla. Tavallisin käytännön paino on kuitenkin ollut 75 kg ja nyt viimeisen vuoden aikana tuolla lähempänä 80 kg:aa. En ole vielä julistautunut ”julkisesti lihavaksi”, enkä edes milloinkaan puhu muille (kuin ehkä puolisolle) laihduttamisesta. Mutta sitä kai tämä on, syömisten tarkkailua ja morkkiksen potemista huonosti menneiden päivien jälkeen. En ole aivan varma, ymmärränkö omaa kokoanikaan, olenko vain vähän pyöreä vai kunnolla tukeva. Koen, että olen parantanut elintapojani, mutta repsahduksen hetkinä tulee mieleen, että eihän tässä mikään ole muuttunut, kuten sinäkin kirjoitit. Repsahdukset, jotka sisältävät kohdallani yleensä yhden viikonlopun päivän riittävät tuhoamaan yritykset pudottaa painoa nollaamalla koko viikon ja sen vuoksi paino on ollut sama viimeiset puoli vuotta, vaikka olen mukalaihduttanut… Voisiko silti olla, että se parempien elämäntapojen siemen olisi istutettu jonnekin alitajuntaan ja suunta on kohti parempaa oloa? Siltä ei kyllä tuntunut, kun viikonloppuna lusikoin illalliselta jäänyttä itsetehtyä kinuskikastiketta kurkkuuni…Onnekseni olen päässyt takaisin kiinni säännölliseen liikuntarytmiin. Liikkumattomuus tuntui todella oudolta, kun on aina mieltänyt itsensä aktiivisena liikkujana. Nyt vain pitäisi vielä tsempata ruokavalion kanssa. Pienillä muutoksillahan nämä asiat syntyvät.Jahas, paljon jaarittelua, mutta pähkinänkuoressa, kiitos lohduttavasta blogistasi! Samaistun moniin teksteihisi ja jospa tästä itsellä lähtisi rinta rinnan kanssasi paino alaspäin, kohti seiskakymppiä.Mukavaa kesää!- P

    • Hei ihana P!Samaistuin todella kommenttiisi, olet oikeassa että meissä on paljon samaa. Tiedän niin tuon mukalaihduttamisen ja viikonloppuherkuttelut. Olen itse tehnyt ihan samaa joskus ja eihän siinä paino tippunut. Väitän kyllä, että olet silti tehnyt jo hyvää ajatustyötä. Ja pisteet liikunnasta!!Ehkä kannustaisin sinua ajattelemaan myös niinä repsupäivinä sitä, että mitä se ylimääräinen syöminen sinua hyödyttää. Se on ainakin auttanut mua: usein mietin että voisinpa syödä lisäannoksen ruokaa ja jätskiä päälle. Sitten pysähdyn pohtimaan sitä ennen kuin toimin: se santsiannos ei kuitenkaan maistu niin hyvältä kuin ensimmäinen ja jätskin mielihyvä katoaa yhtä nopeaa kuin se sulaa suussa. Mitä kaikesta jää kymmenen minuutin kuluttua? Liian täysi maha, paha mieli ja taas ollaan kauempana tavoitetta. Joo, nyt mennään yhdessä täysillä kohti seitsemääkymmentä! :)

    • Viisaita sanoja. :) Seuraavalla herkuttelun hetkellä muistan seisahtua hetkeksi ja miettiä, tarvitsenko todella enemmän…–> Seiskakymppiä kohti siis!

  8. Minä otin Erican opit käyttöön ja punnituspäivä on maanantai. Kun sen muistaa nii viikonloppunakin pysyy ruodussa. Iso kiitos Ericalle tsempistä! Paranna nyt itsesi ensin ja sitten uudestaan ruokavalio kuntoon!t. A

  9. Heips! Itelläni toimi tiehyttukoksiin se kun kuumassa suihkussa varovasti hieroi ja paineli rintaa. Illalla kun sen teki niin aamulla oli sitte maidosta joka paikka märkänä kun yön aikana oli tukos lähtenyt ja maito hanat auennut.Tsemppiä :)

  10. Moikka!Todella hyvä vinkki edellisellä kirjoittajalla! Itse laitoin vastaavissa tapauksissa lisäksi villasukan liivien sisään niin rinta pysyi lämpimänä. Kuulostaa ehkä hassulta mutta minulla toimi aina kun rinta sai olla lämpimässä.T: kahden äiti

  11. Minä lisäisin noihin luettelemiisi rintatulehduksen hoito-ohjeisiin ”vanhan kansan” kaalinlehtihauteet. Keräkaalista irrottelet lehtiä, niitä voi kaulimella hieman rullata pehmeämmäksi ja nuo lehdet liivien sisään rintojen ympärille. Lämmin suihkuttelu ja suihkussa rinnan mahd. hyvä tyhjentäminen lämpöisen veden alla toimii usein myös :)Terkuin terkkari

  12. Kiva kun kirjoitit! Sain juuri saman ohjeen kun soitin tänään terveyskeskukseen!! :) Ei kuulema tarvi tulla tänään näytille, kun kuume on laskenut. Mutta kyllä se taisi tulehdusta olla, eikä mitään migreeniä! Rintatulehdukseen liittyy kuulema usein kova päänsärky ja sitä mulla oli kaks päivää! Tänään tuntuu jo paremmalta joten voi olla, että on menossa jo ohi ilman antibiootteja. Mutta jos illalla nousee taas kuume niin sitten huomenna lääkäristä hakemaan kuuri…. Hyvin on koitohoito-ohjeet kuitenkin jo auttaneet :)

  13. Juuri tämän takia olen niin ihastunut tuohon Patrik Borgiin. Tuntuu kamalalta ajatella, että pitäisi elää jollain dieetillä / tarkalla ruokavaliolla ja sitten repsahdella enemmän tai vähemmän ja potea huonoa omatuntoa/syyllistää itseään niistä repsahduksista. Eikös ne herkut ja repsahtelut ole ihan luonnollinen asia jonka pitäisi kuulua jokaisen elämään ja olisi syytä hyväksyä ihan semmoisenaan? Jos se on jatkuvaa, minusta kyse on jossain muussa asiassa, vaikkapa liian pitkissä ruokailuväleissä. Itse asiassa en edes sun postausta kommentoinut vaan joitain muiden kommentteja täällä:)Ai niin, mulla on tapana pulla/karkkihimon yllättäessä suggestoida itseäni ajattelemalla että ”eihän ne pullat/karkit maailmasta lopu vaikken tänään söiskään” mikä oikeasti on tottakin:) Sillä tavalla olen usein saanut itseni vedettyä herkkuhyllyn ohi kaupassa:D Tosin mun siippaan se taas ei pure.Ittellä kaikki menee huonosti, muttei sentäs paino ole noussut. Tuntuu vaan että imetys ja kahden lapsen jatkuva ”palvelu” vie kaikki mehut, mun ruokailuvälit on aivan liian pitkät enkä pysy ollenkaan siinä missä haluaisin ja tulee sit syötä hyvin iltapainotteisesti ja paljon kerralla. Mulla on jopa jääkaapin ovessa esimerkkiruokavalio jolla laihduin raskausaikana mutta en vaan jostain syystä jaksa sitä noudattaa vaikka ihan normaali ruokavalio se on ja noudatin raskausaikana sitä monta kuukautta:/ Kai se salaatin tekeminen jokaiselle ruoalle tässä ahdistaa kun kukaan muu ei sitä kotosalla oikeen syö eikä tosiaankaan tee myöskään. Ja sitten pääkopassa koko ajan pelko siitä että ”mitä jos maito loppuu” kun edellisen imetyksen aikana laihdutusyritykset veivät vaan sitä maitoa eikä painoa:( No, sitä täytyy olla iloinen että on terve ja kaksi ihanaa lasta ja monta muuta asiaa tosi hyvin:)

  14. Sitähän se on, kun syö vääränlaista ruokaa ja on liian pitkät ateriavälit niin tulee niitä mielitekoja! Tietysti herkut kuuluvat elämään mutta niiden yhteensovittaminen suureen laihdutusurakkaan ei ole niin yksinkertaista. Totta kai rento syöminen ja suhtautumistapa on ihanteellinen.

    Kuulostaa siltä, että sulla ei välttämättä oo nyt tarpeeksi energiaresursseja laihduttamiseen. Mä kannustaisin nyt nauttimaan vauvasta ja imetysajasta jos vain suinkin itse pystyt siirtämään laihduttamisajatusta tuonnemmaksi! Pelkkä stressikin voi vaikuttaa maidontuloon. Kyllä sä ehdit vielä :) Ja niinkuin sanoit niin onneksi elämässä on monta muuta ihanaa asiaa <3

  15. Minä uskon, että suuri laihdutusurakka on vaan nivottava semmoiseen aikatauluun, että se rento syöminen ja sen kautta elämäntapamuutoksen tekeminen onnistuu. Jos tähtäimenä on rento syöminen, mutta sitä ennen pitää vuoden verran kärvistellä, niin taatusti menee metsään. Mutta nuo ruokailuvälit taitaa olla meille aika usein se koetinkivi, musta tuntuu että aika monet nuoret syövät aika väärin siltä osalta. Aamiainen jätetään syömättä, lounaaksi jotain kevyttä ja iltaa vasten sitten mieliteot ja ruokamäärät kasvavat. Semmonen ”syö parin tunnin välein” ohjenuora koetaan varmasti aika tylsänä. Toisaalta, miksi syödä jos ei ole nälkä? Borgihan kirjottaa hyvin siitä meidän laihduttajien tutusta jutusa, näläntunteen tunnistamisesta ja sen hukkaamisesta, varsinkin jojoilijat ja muut monta kertaa laihduttaneet ovat sen usein kadottaneet ja sitä joutuu kissojen ja koirien kanssa etsimään. Ite ainakin olen huomannut sen ihan saletisti että voin joskus olla päivänkin syömättä eikä ole yhtään nälkä…tai en ainakaan huomaa sitä. Ja sitten illalla…

    Mutta se voi olla tosiaan, että ei ole oikea aika mulla. Juoksukoulua olen sentäs jaksanut tehdä vaikka polvet huutaakin hoosiannaa ja tarkoitus olis kuntosalillekin pian mennä. Parempi lihaksisto kun kantaa ne kilotkin paremmin:) Raskaudet (ja hormonit) tekevät meille naisille outoja juttuja siltikin. Vartalon muoto muuttuu, samat vaatteet ei mahdu vaikka paino oliskin sama mitä ennen jne. ja mitä enemmän ikää, sen pysyvämpiä muutokset valitettavasti on. Joku on kuitenkin sanonut ihanasti raskausarvista, että ne on jokaisen äidin tarina, mä kannan omani kyllä ylpeänä kunhan saisin laardimassan sieltä alta pois:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta