XXX

Oon vähän höllännyt ruokasuhtautumista joten sorry kaikille superdieettikavereille! Söin tänään pari palaa ruisleipää lounassalaatin kanssa ja välipalaksi maustettua 7% rahkaa. En oo myöskään punninnut mitään vaan ottanut jauheliha-tomaatti-pastaa suoraan kattilasta ihan sen verran kun on tehnyt mieli. Paino oli tippunut taas 600g ja sehän on ihan oiva tulos. Silti mieli on matalalla. Oon pohtinut että teenkö kaiken väärin sen InBody-mittauksen jälkeen. Salillekin pitäis mutta oon vaan laiska. Mulla ei oo mitään hyvää selitystä teille. Musta on tulossa se laihaläski…

En tiiä mitä kirjoittaisin kun tuntuu et koko postaus on sitten pelkkää ruikutusta. Yhden rakentavan kommentin jälkeen huomaan että oonkin kamala herkkis netissä arvostelulle ja mietin et onko musta koko hommaan. Ootte olleet todella ihania ja armollisia mua kohtaan ja kun netissä puhutaan siitä miten bloggaajat voivat joutua jossain vaiheessa arvostelun kohteeksi niin samalla oon alkanut pelkäämään koska on mun vuoro. Eli jos en saakkaan niitä lihaksia joita haluan niin sitten saan kritiikkiä ja pelkään että musta tulee pikkutyttö joka itkee iltaisin itsensä uneen. 

Eipä oo elämä ihan pelkkää hohtoa, enkä minäkään ole mikään laihduttamisen maailmanmestari. Teen virheitä siinä missä muutkin ja siksi bloggaaminen on vaikeaa jos fiilikset ei olekaan niin hyvät. Vaatii aika paljon kanttia laittaa omat kuvat nettiin ja kaikki tiedot rasvaprosenteista lähtien. Toisaalta se on se kantava voima joka auttaa onnistumisessa -kun tietää että on tehnyt laihdutuksesta julkista. Samalla oon saanut ihan älyttömästi kannustusta, eikä se asia ole muuttunut mihinkään! Kunhan itsekseni mietin ja nielen pettymystä siitä testituloksesta.

Liian myöhään yöllä pohdiskellen

Erica

Anna

58 vastausta artikkeliin “XXX”

  1. Moikka Erica.Mä kävin ihan uteliaisuuttani katsomassa sen rakentavan kommentin ja hieman kyllä petyin siihen. Akai tahdikasta tekstiä sanoisinko. Mun mielestä sä oot ihan huippu bloggaaja ainaskin seuraavista syistä: uskallat laittaa omia kuvia ja mittoja sekä päivität tilanetta usein, uskallat myöntää myös ”sortumiset” ja takapakin jälkeen oot taas ruodussa. Ja ennen kaikkea olet ÄITI. Sä pyörität arkea ja varmasti aikaa ei ole liikaa. Katso kuinka mahtavan työn olet tehnyt jo! Muista olla itsellesi myös armollinen. Jos se sali ei nyt maistu niin aloitat sitten taas kun siltä tuntuu. Pakko vielä sanoa että oot inspiroinu varmasti monia laihduttajia blogillasi. Niin ja onneks olkoon seiskabileistä!! Sähän painat jo kohta saman verran kuin minä (20-vuitias opiskelija);))

    • Ihana ihana Neiti K, varsin viisas jo 20-vuotiaaksi! <3 Kiitos kauniista sanoista, nämä tuli todella tarpeeseen! Nyt ehkä saan unen päästäkin kiinni, kun olo helpottui tästä <3

    • Mä haluan heittää kommenttini tähän väliin, koska olen aivan samaa mieltä kuin Neiti K. Jatka samaan malliin vaan – oot todella kivan ja reippaan tuntuinen mimmi ja olet saavuttanut mahtavia tuloksia.Tsemppiä <3 <3 <3-riika

  2. Voi Erica!!Ruokasuhtautumista saa kyllä höllätä. Käytät tuttuja ruoka-aineita joita oot muutamatkin kerrat punninnut, joten varmasti osaat ne silmämääräisesti arvioida (ja ethän sä hei loppuelämääsi ruokiasi punnitse). Punnitustulos on loistava, onhan taivalta jo melkoinen määrä takana ja silti nyt tippuu noin komiasti!Ehdotin joskus aiemmin ja ehdotan vielä nytkin, että salin sijaan voi kotona vaikka heilutella kahvakuulaa (tai muita painoja) aerobisen päälle tai jumpata lihaksia oma keho vastuksenaan. Mutta aina ei vaan jaksa. Minä niin tunnistan nyt itseni tuosta että ei nappaa liikunta siihen malliin kuin pitäis. Mulla esim. nyt pienen flunssan jälkeen on ollut tosi hankalaa löytää reenikärpänen uudelleen… Mistä me se löydettäis?! Ei pakolla vaan ilon kautta. ;)Hattua nostan kyllä sun rohkeudelle tämän blogin pitämisen suhteen. Itseltäni ei onnistuisi tuollainen avoimuus. Olet pistänyt itsesi likoon ihan satasella! ISO kiitos. Tsemppistä! <3Ihan liian myöhään höpinöiden-Tuua-

    • Ihanaa kun joku ymmärtää juuri sen mitä tarkoitin. Välillä vaan tuntuu, että kun höllään niin olen ”kokoajan sortumassa” ja ilman herkkupäiviä tulee kommenttia, että olen liian ehdoton. Tää on tasapainoilua ja kultaisen keskitien etsimistä :)Reenailusta oon just samaa mieltä! Ei voi väkisin pakottaa, vaan pitää löytää se ilo tehdä! Missähän sitä myydään meille..?! ;) Ja kerro heti jos löydät :) Kiitos vinkistä tuon kotitreenailun suhteen. Aion ihan oikeasti kokeilla nyt sitäkin, jos vaikka se sytyttäisi!Ja iso kiitos sinulle Tuua, kun jaksat yömyöhään vastata kommentoimalla ja piristää minua <3 Ilman näitä kommentteja ei olisi blogiakaan <3

  3. Musta tuntuu, et silloin kun höllää hieman itse päättämäänsä ruokarytmiä, tässä tapauksessa superdieettiä, niin silloin itselle tulee paha mieli ja olo ”miksi en voi vaan pitää tästä niin kauan kiinni, kunnes näytän siltä miltä haluan!” Usein, kun olet antanut itsesi hieman soveltaa, niin sen jälkeen on tullut hieman surullisempi postaus. Vai kuvittelenko vain?Treenailu on välillä juurikin sitä pakkopullaa, mutta jos motivaatiota siihen jää odottamaan, niin ei se välttämättä tule koskaan. Siksi olenkin eri mieltä edellisen kommentin antaneen kanssa. Salilla käynti sattuu, koskee ja onhan se aika puuduttavaakin välillä, mutta se olo mikä treenin jälkeen jää!! Sen takia siellä tulee käytyä :D Ja siihen oloon oikeasti jää koukkuun. Sä tiedät myös miten hyvän mielen postauksia oot aina salitreenin jälkeen tehnyt, joten sä tiedät sen olon. Tee siitä itsellesi se ”huume” :)

    • Ja luin myös sen ”rakentavan” kommentin… tuli paha mieli sun puolesta. Asioista voi kirjoittaa fiksummin, ei ne hymiöt siitä tekstistä millään tavalla positiivista ja sen kautta rakentavaa tehneet.

    • Kyllähän mä tykkään salilla käydä! Ei se siitä ainakaan pitäis olla kiinni. Puhuit itsekin, että sulla on stressin aikana vaikea noudattaa ruokavaliota ja mulla taas ruokapuoli on pysynyt hanskassa. Eli kaikessa ei välttämättä onnistu 100%:sesti. Muutos lähes 100 kiloisesta ei myöskään tapahdu yhdessä yössä ja kaikki uudet treeni+ ruokailutavat on vaikea omaksua yhtäaikaa. Mutta tässä alkaa olla nyt jo selittelyn makua niin lopetan! :) Tiedän että tarkoitat vaan hyvää! Kiitos siitä :) Yritän motivoida itseäni sillä, että liikunnan jälkeen on aina todella hyvä mieli, olet siinä ihan oikeassa!

    • Voi apua, enhän mä pahoittanut sun mieltä, anteeks, en meinaan todellakaan sitä tarkoittanut. Mä jäin vaan yöllä miettiin, et onko sun postausten iloisuudella ja suruisuudella yhteyksiä sun sen päivän ruokailuihin tai liikuntoihin? Mä itse kuulun niihin, ketkä lipsuessaan kokee siitä pahaa mieltä… Ja siis oikeesti sulla on tosi hyvin pysynyt hanskassa tuo ruokailu, ihan kadehdin! Ja älä todellakaan huoli siitä, että sulta on lähtenyt lihaksia. Niitä lähtee väistämättä, sillä totuus on, että sulla on pakko olla lihaksia, jotta oot jaksanut lähes 100 kiloa kantaa mukana, ja jos se sama lihasmäärä sussa pysyis myös hoikempana, niin olisit kyl aikas skrode :D -Madde- (en päässyt kirjautumaan profiiliini…)

    • Et pahoittanut!! :) Mua ei yleensä yks päivä masenna mut varmasti sillon kun tuntuu et on kierteessä herkuttelun kanssa niin alkaa ahdistamaan. Joten voipi olla itua sun ajatuksissa! :) Älä huoli, tiedän ettet mitenkään ilkeästi kirjoittanut -tsemppasit vaan salille vaikka aina ei tuntuis siltä! :)

  4. Voi muru, Sinä olet ihan supertyyppi ja tämä blogi on ihan huippu! Se että kerran et punnitse ruokiasi tai kerran syöt ruisleipää ei projektiasi hetkauta mihinkään suuntaan. Ei edes silloin vaikka tekisit niin toistekin. Minusta se mitä olet saavuttanut tähän saakka on jotain aivan uskomatonta <3Yksi heikompi päivä takana, satoja parempia päiviä edessä!

    • Niinpä ja ei tässä nyt mitään leipiä surkutellakaan. Hyvin olen onnistunut ja koitan keskittyä siihen :) Vielä kun saisin saman innostuksen treenin kun esimerkiksi sulla! Luen sun blogia päivittäin :)

  5. Voi että kulta <3 Mä en nähnyt (löytänyt) tätä "rakentavaa kommmenttia" mutta voin uskoa miltä tuntuu.Sä oot ihan älyttömän rohkea ja kunnioitettava tän koko blogin suhteen!!Harva todellakaan uskaltaisi antaa kaikki mitat ja prosentit ja kilogrammat pilkulleen julki.Voimia paljon!! Muista se, että noita paska-kommentoijia on onneks aina pienempi osa kun meitä, jotka tukee sua ja on aidosti ylpeitä susta!!Motivaatiosta voi kysellä lisää multa.. ;) http://www.pt-monna.fi

    • Ei tässä nyt mitään dramatiikkaa ole eikä ihan paska-kommentoijia. Herkkänahkaisuutta vain! Kiitos muru kannustuksesta! Onneksi on teitä myös IRL =) <3

  6. Häntä pystyyn Erica ja onnea hienosta viikkolukemasta taas kerran! Olet älyttömän rohkea ja teet hyvää työtä blogisi kanssa ja varmaan tsemppaat monia monia samoissa touhuissa. Jatka hyvää työtä, mutta älä ole liian ankara itsellesi. Syö ruisleipää jos mieli tekee, kroppa usein kertoo mitä se tarvitsee.Tiesitkö muuten että Uotilan ruislimpussa on vain 29 g hiilareita/100 g ja ainakin minulle se on ainoa ruisleipä joka ei turvota. Syön sitä joka aamu ja paino putoaa silti.Aurinkoista päivää!t. A

    • Kiitos A! Päivänvalossa asiat ei taas tunnu niin suurilta, vaikka saahan sitä välillä tunteilla :) Lupaan etten ainakaan viikonloppuna ole ankara kun herkuttelen hääkakulla :D Aurinkoista päivää sinullekin! :)

  7. Samaa mieltä edellisten kanssa, sä oot jo voittaja! :) Harvalla on kanttia laittaa ittestään semmosia kuvia(+tietoja) nettiin julkisesti,mitä sinä oot laittanu. Mutta mulle henkilökohtasesti (ja ihan varmasti myös monelle muulle) ne kuvat ja tiedot antaa toivoa,ja uskoa siitä, että ehkä MINÄKIN vielä jonain päivänä onnistun :) Jatka siis samaan malliin,ihailen suuresti :)

  8. Mä ainakin tykkään lukea sun blogia juuri sen takia kun se on elämänmakuinen ja sisältää niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. Isoin asia elämänmuutoksessa on se, että jatkaa kaikesta huolimatta ja löytää sen itselleen sopivan loppuelämän tavan elää terveellisesti. Itse mietin tuossa taannoin aika paljon fitnesselämäntapaa ja olen saanut siitä paljon myös varoituksia, se on toinen äärilaita eikä saa määritellä normaalia. Haluan olla tyytyväinen ihan normaaleissa rasvoissa ja oletettavasti se tarkoittaa myös jonkin verran epätäydellisyyden sietämistä ;) Meillä oli tuossa toukokuussa peräkkäisinä viikonloppuina kahden lähisukulaisen häät. Olin jo etukäteen sanonut valmentajalle, että ensimmäisissä en pingota ja olinkin tyytyväinen kun sain nenäni eteen 8 ruokalajin illallisen viineineen (ihan uusi kokemus mulle). Aloin siinä pohtia, että niinpä, jos mulla olisi kisadieetti menossa niin vaan olisin hypännyt välillä autolla omalla kylmälaukulla. Normaalia, right (ja tämä viesti ei tosiaan tarkoita, ettenkö arvostaisi jokaista sillä tiellä olevaa). Jos sun tekee mieli syödä ruisleipää niin syö ihmeessä! Kunnollisesta ruuasta ei saa kukaan tuntea huonoa omaatuntoa, eri asia on se, että jos elää pelkällä ruisleivällä. Näillä asioilla on loppuviimeksi aika vähän tekemistä sen vaa’an lukeman kanssa. Itselleni on myös iso asia se, että olen viimeksi ollut näissä lukemissa joskus about yläasteikäisenä. Nyt mä olen kuitenkin 30v eikä mun tarvitse enää näyttää 16-vuotiaalta ja hitto vieköön, jossain vaiheessa muhkuroista ja arvista huolimatta haluan todeta, että mä olen tyytyväinen. Viestin tarkoitus ei ole mitään jeesustella ja eittämättä teen itsekin vielä paljon paljon töitä, mutta olen tullut pari askelta jo toiseen suuntaan sieltä negatiivisuudesta ja asioiden kyttäämisestä, joka meinas mennä viime keväänä hieman yli… Mutta ole itsellesi armollisempi ja oikeasti, paljon olet jo saanut tulostakin aikaan! Ja lyhyt aika on noitten sun Inbody-mittausten välillä, ei se mikään lopullinen tuomio ole. Lisää prodee kehiin ja uus vaihde salitreeniin.

    • Eikä ollut ees mitään jeesustelua, sä todellakin ymmärrät mistä on kyse! Samoja asioita pohdin ja onhan se muutostyö myös henkistä ja vaatii asioiden pohtimista. Saa myös miettiä missä on onnistunut ja mitä voisi tehdä paremmin. Musta tuntuu, että mun fitnesselämäntapa (jota ei ilmeisesti voisi siksi kutsua) on juuri kehittymässä ja olen vasta alkutaipaleella -kuitenkin täysillä kohti tavoitteita!Olen ylpeä siitäkin että otan asioista selvää, kävin mittauksessa vaikka niissä ei oo ylipainoiselle mitään mairittelevaa tietoa. Nyt tiedän, että salitreeniä on ollut ihan liian vähän ja voin korjata asian!

  9. Voi Muruseni. Sinä ja ihana herkkyytesi.Nyt vaan imet itseesi tätä positiivista palautetta minkä edellisen postauksen jälkeen oot tänne saanut =)Se mikä sinussa on parasta ja uskon että saavuttanut myös muiden lukioiden suosion, on rehellisyytesi. Oot tunnustanu jokaisen suklaapalan, mäkkiaterian tai soffalla löhöilyn ;) Toinen vaihtoehto olisi ollut, vaan jättää kertomatta ! ”PiliPaliBlogeja on netti täys” Itse seuraan blogisi lisäksi yhtä toista, ihan eri aiheesta. Kuinka moni uskaltaisi olla noin rehellinen kuin sinä? ja vieläpä mistä aiheesta –Naisellisuuden heikoimmasta lenkistä, onse sit laihaläskiä tai mammaläskiä !! =DOma laihdututusprojekteni hakee tällä hetkellä suurta motivaatiota ja se mistä mä sitä haen on blogistasi, jos sitä ei olisi ni varmaan oisin syöny jo tiputetut kilot takasin.Huononkin päivän päätteeksi, palaan tietokoneelle ja haen kirjanmerkeistä blogisi lukiakseni Miten sun päivä on mennyt? Vituttaa kun oot ollu ahkera ja reipas (kun itse oon ollu kaikkea muuta) mutta sekin motivoi. Toisena päivänä sä oot vetäny kakunpalan ja mä voin mielessäni hymyillä että ”määpä en” =)–Sekin motivoi.Mä lupasin sulle eilen, että ryhdistäydyn joten lähden nyt polokemaan 4km Perhekahvilaan peräkärryyn pakattuna 2 lasta ja evääksi hedelmiä =)Erica sä oot just ihana tyyppi sellasena ku sä oot !!!!

    • Itse olet kyllä niin ihana :) Ja lapset ovat onnekkaita kun niillä on noin reipas äiti! <3Onnistuit taas piristämään minua ja valamaan uskoa. Ihan oikeasti en jaksais pitää blogia ilman teidän tukea ja tätä vuorovaikutusta kommenteilla.Ihan hymyilyttää tuo kun kerroit milloin luet mun blogia :) Ihanaa!

    • Siitäs sait, Tarkoitus olikin piristää =)ja mää pyöräilin hiestä märkänä ja vältin kaikilta nyyttäri herkuilta mitä äidit olivat viimeiseen kahvilapäivään tuoneet. Pyöräilin takas ja molemmat tytöt nukahtivat peräkärryyn ;) Nyt hetki omaa aikaa <3

  10. Ihan ekaks kyllä sanon, et ei kannata hetkahtaa mistään ”anonyymin” kommenteista. Oot laittanu rohkeasti itses kuvan kanssa kehiin (mitä minäkään en ole uskaltanut) ja kerrot niin ala kuin ylämäistä. Blogisi on elämänmakuinen ja meitä muita kannustava, joten jatka vain samaa rataa.Tuo hölläilu ruokavaliosta voi olla ihan hyväksi. Itse huomaan pystyväni arkioloissa noudattamaan ohjeita hyvin, mutta kun on reissussa tai muualla lähteekin sitten mopo ihan täysin käsistä. Pitää taas aloittaa ”oikean syömisen opettelu”.Kiitos ihanasta ja viihdyttävästä blogista!Tsemppiä Erica!

    • Musta tuntuu et oon ihan samanlainen. Tuleva reissu mietityttää paljon ja siellä taas nähdään miten helposti lipsuu vanhoihin tapoihin. Toivoisin itseltäni edistystä kuitenkin! :)Kyllä mä jatkan täällä bloggailua! :) kiitos tsempistä!!

  11. Mä ainakin tykkään lukea sun blogia juuri sen takia kun olet niin rehellinen. Tietysti jos on tarkka ruokavalio ja siitä poikkeaa, niin se voi itselle tuntua repsahdukselle. Mun silmään sun ruokavalio myös noiden parin ruisleivän kanssa vaikuttaa normaalille ja todella kevyelle ja terveelliselle! Tsemppiä kauheasti! Olet hurjan rohkea kun pidät tätä blogia ja onneksi pidät <3 Tuohon salilla käyntiin en osaa sanoa muuta kuin tsemppiä! Itsellä myös liikuntakärpänen vähän kadoksissa. Mulla liikuntaan antaa motivaatioa esimerkiksi sun kaverin Saran blogi ja mun tekee aina mieli mennä salille kun luen hänen treenijuttujaan :) Mitä jos menisit välillä hänen kanssaan salille, niin olisi ehkä mukavampaa? Eihän saliharrastus tietenkään ole pakkollista. Ihan ehdotuksena vaan heitin. Mulla menee ihan kausittain liikkumiset. Nyt olen innostunut lenkkeilystä ja pyöräilystä ja salit ja jumpat jääneet vähemmälle. Ja vaikka tiedänkin, että mun pitäisi myös harjoittaa lihaskuntoa, niin en ole saanut aikaiseksi. Toisinaan taas käyn vaan salilla enkä niinkään lenkkeile. Toisinaan taas käyn vaan jumpissa. Toisinaan en tee mitään :DJatka samaan malliin! Kun vertaa kuvia blogin alkuaikoihin olet hoikistunut todella paljon! Tsemppiä!t Moona

    • Se on totta että jos on tarkka ruokavalio, niin kuin mulla sellainen josta olen maksanut niin siitä poikkeaminen tuntuu repsahdukselle. Tiedän tietysti, että jotkut ruisleivät tai satunnainen maustettu rahka ei ole mitään epäterveellistä joten niistä ei kannata olla huolissaan.Kyllähän tää oli vähän wake up call sinne kuntosalille eli yritän nyt petrata tässäkin asiassa :) kiitos tsempistä!!!

  12. Vaikka mä en itse vielä laihdutakaan, niin voin kertoa, että sä motivoit mua tulevaan laihdutukseen jo nyt ihan älyttömästi! Sä oot ihanan itsevarma nainen, mun mielestä todellinen onnistuja ja pyörität vielä laihdutuksen keskellä samalla perhettäkin ja hoidat kotia! :-) Sä oot hieno esikuva!Mun mielestä kun on noin hyvin onnistunut niin saa välillä saa höllätäkin ruokailun suhteen varsinkin kun se pysyy silti noin järkevänä. Sä oot kuitenkin silti onnistunut hienosti pudottamaan painoa kokoajan! Tsemppiä salilla käyntiin ja toivottavasti et lannistu rakentavista kommenteista, vaan jatkat blogia samaan malliin kuin ennen! Tätä on kiva lukea, vaikkei tosiaan vielä itselle aihe ole ajankohtainen! :)Ihanaa päivää sulle!

  13. Hei,olen seurannut urakkaasi alusta lähtien kun löysin sen sillon foorumin kautta,olin itsekkin mukana litessä ja sain n9kg tiputettua,loppu ajasta tosin aloin lipsua mut nyt koitan palailla jossain määrin ruotuun.kävin lukaseen sen *kritiikki komentin* ja tuli hirvittävä halu kommentoida tänne..ensinnäkin: minulle sanoi pt että inbody mittari on kehitetty kauppojen lihan rasvaprosentin määrittämiseen ja siihen se toimii koska kuolessa lihassa nestemäärä pysyy samana ja koska elävässä ihmisessä ei ni tuloksiin kannattaa suhtautua todellakin vain suuntaa antavana(nesteet ainakin minulla vaihtelee jostain syystä tosi voimakkaasti varsinkin menkojen aikaa,eilis aamusta oli humpsahtanut 2kg ja tuskin ainakaan läskiä oli lähteny :D) eli älä murehdi niin paljon tuota tulosta vaan iloitse että suunta on muiltaosin oikea!toiseksi kun itse luettelin omat *tavoitteeni* ; pudottaa painoa,kasvattaa lihasta,juosta maratoni…ni pt kaverini nauroi et valitseppa niistä yks ja keskity siihen. oletaisin sinun päätavoiteesi kuitenkin olevan panon pudotus hyvänolon mittoihin,siinä olet hienosti onnistunut joten saavuta se ensin ja kun olet lähellä tavoitteita ni sitten vaihda päätavoite vaikka niihin lihaksiin ja keskity sitten niihin ja saavutat nekin!ja kolmantena ja kaikein tärkeimpänä haluan muistuttaa että täällä netissä kirjottelee hyvin monen näköistä tallaajaa,osa haluaa provosoida,osa loukata, osa antaa neuvoja,osa ammattilaisia ja osa ei, muista siis ottaa kommentit niin. sinä olet se joka parhaiten tietää mitä sinä tarvitset!itse sanon aina sanoa että valittaa ei saa jos asialle ei yritä tehdä mitään, sinä yrität ja olet hienosti onnistunut, joten valittaakin vähä saat :P hirveästi tsempiä tavoiteiden saavuttamiseen ja muista kaikille tulee nousu ja lasku kausia,minä juuri kävin kuukauden mittaisen repsahduksen läpi ja koitan nyt nousta suosta ylös!täällä on paljon meitä jotka ovat sinusta ylpeitä :)

    • Kiitos oikein asiallisesta kommentista jossa on paljon tärkeitä juttuja :) Kiva kuulla myös lisää tuosta InBodysta. Ahneella voi olla paskanen loppu jos yrittää kerralla liikaa. Väitän että olisin voinut uupua taakan alle jos tavoitteena olisi ollut bikinikunto tälle kesälle ja oisin saattanut hylätä koko laihdutuksen jossain vaiheessa. Siksi on mukava saada armoa tuossa kuntosali-asiassa :) Mutta otan sen silti nyt vakavammin!ihana Heidi kun ymmärrät! <3 Kiitos tsempistä ja sitä samaa sulle :D

  14. Sä olet kyllä niin helmi, rehellinen ja inhimillinen :) Olet tehnyt jo niin mielettömän työn ja vielä perhe-elämän rinnalla jolloin oma projekti ei välttämättä ole aina ihan ykkösijalla. Olet niin positiivinen ja innostava esikuva meille muille joten on ihan tervettä että oma esikuva on ennen kaikkea ihminen :)Sulla tuntuu elämän prioriteetit olevan niin hyvin hallussa ja miten määritellään ns. fitnesselämä..? Onko se sitä että syödään suurimmaksi osaksi terveellisesti ja liikutaan kohtuullisesti vai onko se sitä että kaikki energia keskitetään treeniin, syömiseen ja lisäravinteisiin tavoitteena nousta kisalavalle? Se kuulostaa houkuttelevalta mutta jos tavoitteena on kieltäytyä elämän pienistä herkuista kuten jätskipallo silloin tällöin niin ei esimerkiksi sovi mulle.Olet huippu ja sulla on oikeus myös synkistelyyn ja mikä ihaninta jaat myös sen meidän lukijoiden kanssa, se on juuri se syy miksi tykkään tästä sun blogistasi. Kuten joku tuolla ylempänä kirjoitti että ”pilipaliblogeja” on netti tulvillaan joissa elämä on ihanaa, käytiin syömässä, käytiin shoppaamassa, käytiin viinillä jne.. Kuulostaa hyvältä mutta pitkässä juoksussa ei vaan kiinnosta :DTsemppiä sulle ihan hirmuisesti :D

    • Hihii, ihana Katsukoo <3 Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista, osaat todella piristää! :) Mun mielestä fitnesselämää voi elää myös sellainen joka ei kisaa mutta pitää huolta terveydestään! Ihmisillä taitaa olla tästäkin eri mielipiteitä mutta ollaan me fitnesskissoja satunnaisine jätskipalloinemme :DKiitos!

  15. Hölläily kunniaan! Mieti kuinka suuri saavutus on, että pystyy hölläämään. Olisitko voinut vaikka helmikuussa ottaa pientä hölläystä ilman, että homma olisi lähtenyt lapasesta? Olet oppinut uuden upean elämisen, uudessa upeassa kropassa. Tuota hölläystä ja uudelleen kiristystähän se normaali elämä sitten on kun dieetit ovat loppuneet, PAINONHALLINTAA. Voisi jopa sanoa sinun olevan pidemmällä kuin orjalliset dieetin noudattajat. :)

    • Jei! Kuulostaa hyvältä! :) En malta odottaa painonhallintaa vaikka se taitaa olla se haasteellisin osuus! Mutta uskon selviytyväni :)

  16. Musta se kommentti oli ihan asiallinen. Monesti sitä ottaa itseensä sellaiset viestit missä kokee itsekin olevan parantamisen varaa. Näin ainakin mulla ;) Ja tota Inbodyn mittausta ei kannata lukea kuin absoluuttista totuutta :) Mulla on sellainen kotivaaka josta näkyy rasvat sun muut ja olin ihan onnesta soikeana kun pari kuukautta sitten näytti kaikissa alueissa todella upeita muutoksia. No, tarkistin vähän aika sitten tilanteen ja mitä v..a?! Rasva% taas samoissa, lihasmassa ja vesi pienentynyt. Ja tämä aikana jolloin nostin salikäynnit kolmeen kertaan viikko (aiemmin 2krt/vko) ja ruokavalio/juomiset pysyneet samoissa (Bullin tekemät ohjeet, joten…;D) Ketutus oli armoton, mutta tajusin että ei tohon laitteeseen voi luottaa ja annoin asian olla. Peilistä ja vaatteista näkyy kyllä mun työn tulokset :)Sä olet tehnyt todella hienon urakan tähän asti ja olet oikeasti yksi niistä harvoista ns.laihdutusbloggaajista joita jaksan lukea. Teet sen mihin pystyt ja sillä sipuli. Älä ole niin ankara itsellesi, ihana Erica :)

    • Se oli asiallinen ja totta -ja just siks sai mut miettimään asiaa enemmän. Tiedän että mulla on siinä parantamisen varaa mutta huh! Huh huh…Turha kai sitä on enää pohtia. Nyt vaan sama ryhtiliike kun sulla eli salitreeniä säännöllisesti! Sillähän siitä pääsee eikä tarvis ruikuttaa sit seuraavan mittauksen jälkeen ;) Kiitos kommentista! Kyllä mä vielä petraan :)

  17. Ja se piti vielä sanoa, että kyllä minäkin edelleen joudun vielä hieman ”tappelemaan” itseni kanssa salille menosta, vaikka tykkään käydä siellä ja tulokset ovat upeita. En ole koskaan ollut mikään ”gymbunny” ja välillä ihmettelen suuresti mitä mä siellä edes teen ;D Mutta sitkeesti siellä vaan käydään :) Aina ei sitä suurta rakastumista jotain lajia kohtaan tule, mutta toi on mun valinta että siellä käyn. En siis tarkoita tällä, että sinunkin (tai jonkun muun) pitäisi käydä vaikka hampaat irvessä jos ei huvita. Kerroin vain omia fiiliksiäni asiasta :)

  18. Heipsun Erica!Kommentit ovat joskus raadollisia, eikä ”live-elämässä” sellaisiin törmää =0/ Tälläinen paikka on vaan helppo tuoda omat ajatukset julki sen kummemmin ajattelematta, että ne voivat olla satuttavia ( vaikka ei olisiniin tarkoittanutkaan). Mutta tosi kurjaa, että olet surullisilla mielin! Johtuiko tämä surumielisyys siis inbodysta ja menetetystä lihasmassasta ja kommenteista siihen liittyen? Jos , niin suru romukoppaan ja päästä kaunis hymysi valloilleen =0)! Lihasmassan saa takaisin sitten kun olet päättänyt laihduttamisen. Mun mielestä se olisi jopa parempi keino ( ja nopeampi), mutta mä en kyl ole mikään ammattilainen näissä asioissa, joten en lyö päätä pantiksi. Mut lenkkeily on laihduttamisen kannalta parempi kuin lihasmassaa kasvattava puntti. Ja jos lenkkeilyn tekee hymyssäsuin, mitä mennä salille hampaat irvessä ?!Nyt tsemppiä vaan Erica, sulla on 80 rikki jo!!!HV76

    • No siitäpä se johtui. Enhän mä tietenkään halua lihaksia laihduttaa :/ ja luulin että tällä ruokavaliolla ne ois säästynyt mutta ilmeisesti mun laiska kuntosalilla käyminen kostautui…Kiitos ihanasta viestistä! :) Nyt jo hymyilyttää! Niin ajattele -oon jo seitkyt ja risat :D Niin mahtavaa! Laitan hymykuvan seuraavaan postaukseen :)

  19. Heippa!Ei sun kannata potee huonoo omaatuntoo siitä, että et oo ehtiny/jaksanu mennä salille aina sillon kun pitäisi. Itse lapsettomana voin sanoa, että jos tässä olisi vielä pari mukulaa pyörimässä jaloissa niin en varmasti ”ehtisi” edes laihduttaa. Eli tosi iso hatunnosto sulle siitä, että oot perheellisenä alottanu tämmösen projektin ja jestas mitä tuloksia sulla on! Ei siis tosiaankaan oo niin hirveetä, jos salikerrat on jääny aika vähäseks. Sulla kumminkin on perhe ja koti hoidettavana sekä vielä koirat. Joten nyt leuka pystyyn ja jatkat niin kun oot tähän astikin tehny ja meet sinne salille sitten kun jaksat! :)Pientä infoo ajattelin antaa myöskin meidän ”kisasta” :) Eli 1,5kg viikkopudotuksella en saanu sua kiinni, mutta pääsin kuitenkin seiskabileisiin ;) Perästä tullaan!-Miia-

    • Mahtava viikkopudotus!!! Jei! Hyvä sinä! Tippui edellisviikonkin edestä :) Onnittelut seiskakerhosta, eikö tunnu hyvältä? :)Okei, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! No ei vaiskaan :D Kiitos kauniista sanoista! Ihanasti kirjoitit <3

    • Tää on ihan pop! :) Seiska tavoitteeksi ja tiukasti sitä kohti houkutusten edessä :D Kyllä sä pääset! Tsemppiä!

  20. Minustakin se kommentti lihasmassasta ja puntteilusta oli ihan asiallinen ja piti oikeasti paikkaansa. Sehän on ihan tosi asia, että se sisäinen punttimimmi ei löydy itsestään, etkös sinä sitä juuri etsi:) Itse kolmen alle viisivuotiaan lapsen äitinä ehdin kolmesti-neljästi/viikossa salille. Organisointikysymys ainakin meidän perheessä. Mutta kritiikistä otetaan opiksi ja jos se todella kolahtaa niin sehän on sitten sysäys sinne salille. Mutta mukava on juttujasi lukea.Tsemppiä tähän projektiin ja lippu korkeelle!

    • No hyvä että sinä jaksat! Kaikki tekevät omalla tavallaan ja sen mukaan mitä itse jaksavat itseltään vaatia. Asiaa siinä oli mutta tietysi sanat voi muotoilla paremminkin. Mutta ei se mua haittaa -tunsin piston sydämessäni ja siksi älähdin… Tavallaan ihan hyvä herätys se InBody-mittaus! Olin sentään aktiivinen ja otin asiasta selvää ja nyt voin korjata tilanteen :)

  21. Mun mielestä meillä naisilla menee elämä niin hukkaan tän kaiken syyllisyyden kanssa. Ikinä ei tunnu olevan sellaista hetkeä että voisi sanoa ”nyt olen tehnyt kaiken mitä pitää”. Itse olen rypenyt tässä syyllisyydessä jo enemmän tai vähemmän koko 31 vuoden ikäni. Opiskelut ei edenneet niinkuin olis pitänyt, hyi laiska minä. Töissä en jaksa aina antaa 100% panosta, hyi laiska minä. Syön välillä mässäten ja siksi olenkin lihava, hyi laiska ja itsekuriton minä. Lapsia minulla ei vielä ole, mutta voin kuvitella mitkä syyllisyysfestit siitä sitten saan. Olen kevään ajan treenannut personal trainerin kanssa ja laihduttanut tiukalla ruokavaliolla. Tämän hetken syyllisyysrypemiseni on se, etten ole jaksanut tehdä salitreeniä useinkaan pt-treenien päälle, tai aerobisia lenkkejä monta viikossa. Tuntuu että jo tuossa ruokavaliossa ja viikottaisissa raskaissa pt-treeneissä on ihan tarpeeksi. Ja tiedätkö mitä – niinhän siinä on. Minä teen koko ajan tarpeeksi. En kaikkea, mutta riittävästi. Samoin sinä. Sä syöt paremmin kuin ennen, liikut enemmän kuin ennen, hoidat lapset ja kodin. Mitä hävettävää ja syyllisyyttä aiheuttavaa tässä voisi olla? Vain täydellinen kelpaa? Salitreenikin vaatii sen että sitä haluaa tehdä, väkisin ei tule mitään. Joku jo ehdottikin, että ensin laihdutus ja sitten ne lihakset, entä jos tämä olisi sinun tavoitteesi? Eiköhän heitetä tää naismainen syyllisyyden viitta harteilta ja nautita siitä mitä me tehdään oikein. Muu tulee kunhan on sen aika.

    • :D :D No näinhän se on, että aina on joku syyllisyyden viitta harteilla. Mullakin se on milloin kilot, milloin koti tai opiskelut. Yhtä tasapainoilua koko elämä. Oon silti aina perustyytyväinen itseeni ja elämääni, enkä mitään murehtija-tyyppiä! Silti välillä pitää vähän rypeä ja ryöpyttää tai itkutkin tirauttaa jostain asiasta. Tunteet kuuluvat elämään ja sitten kun onnistuu niin se tuntuu entistä makeammalta :) Asiaa kirjoitit joten koitetaan me naiset vähän höllätä :D

  22. Kiitos aivan ihanasta blogista!! Aloitin syömään hieman kevyemmin, ohjeitasi mukaillen noin viikko sitten. Pari päivää meni kun löysin blogisi, selailin sitä lomalla viinilasillisen kera ja suunnittelin. Sitten aloitin. Hyvin läksi käyntiin ja joka ikinen päivä tulen hakemaan lisätsemppiä täältä + uskoa itseenikin. Itse en ole kehdannut kertoa painoani edes lähipiirille, joten iso hatunnosto rohkeudestasi. Ja KIITOS!! T.tyllerö80

    • No niin, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vai miten se meni? :) Ainakin ajatustyö on tärkeä, sillä se on kaiken motivaation perusta! Nyt vain tuumasta toimeen, u can do it! :) Tervetuloa lukemaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta