Q&A

tiramisua a la Erica

Tässä hieman lyhennettyinä kysymyksiänne postauksesta Saa kysyä sekä minun vastaukset. Kiitos kaikille kysymyksistä ja nyt on sitten postaus kiinni! :)

1. Ahdistaako sinua koskaan ajatus siitä, mitä muut (ei siis miehesi/perheesi) ajattelevat painosi nousemisesta lasten saannin myötä? Tai onko sinulle asiasta ”huomautettu” ilkeästi? Jotenkin blogistasi saa kuvan, että kannat kilosi ylpeästi etkä vähää välitä muiden mietteistä. Kade oon tästä ominaisuudestasi ;)

Veikkaan että se ahdisti minua enemmän kuin muita ihmisiä. Raskaana ollessa se ei tietenkään niin haitannut mutta kun synnytysten jälkeen maha jäi niin nolotti, kun siellä ei enää vauvaa ollutkaan. Mua on myös usein luultu raskaanaolevaksi, esimerkiksi jumppatunnilla tai kotitaloni hississä ja se on todella inhottavaa. Olen molemmilla kerroilla rynnännyt kotiin itkemään… Kaikesta huolimatta omaan hyvän itsetunnon ja myös isoimmillani olen ajatellut olevani kaunis, fiksu ja hyvä tyyppi ;) Itsetuntoni rakentuu myös muista asioista kuin ulkonäöstä joten ehkä se näkyy ulospäin!

2. Uskotko, että pystyisit hoikistumaan ilman miehesi tukea ja apua? Yksi kolmen lapsen yh miettii, miten jatkaa tästä eteenpäin. Kaikki sanovat, että äitiys on tekosyy liikkumattomuudelle jne. mutta kyllä minusta tässä on muutakin haastetta. Kuka jaksaa katsoa lapsia esim. 2-3krt/vko jos isä ei?

Todella vaikea kuvitella tilannetta, jossa ei todellisuudessa ole. Haluaisin sanoa, että olisin ryhtynyt laihdutusprojektiin oli miestä(tukea) tai ei, sillä reilusti ylipainoisena en pystyisi elämään sellaista elämää kun haluan. Koen että lihavuus olisi varjostanut tulevaa ammattiani ravitsemusalalla, liikunnan harrastamista, kauneutta ja terveyttä -minulle tärkeitä asioita. Mummini on sanonut, että elämässä on aina aikaa sille mille haluaa. Vaikka ei pääsisi ikinä liikkumaan voi koittaa panostaa ruokavalioon ja hyötyliikuntaan ja niiden merkitystä ei kannata aliarvioida.
Siitä miten hoidetaan kolme lasta yksin, minulla ei ole hajuakaan ja se kuulostaa todella hatunnoston arvoiselta suoritukselta! Jokainen yksinhuoltaja tekee todella raskasta ja arvokasta työtä.

3. Olen 5kk pojan äiti ja minua kiinnostaisi kysyä sinulta imetyksen ja laihdutuksesi yhdistämisestä! Haluaisin jo aloittaa reippaan kuntokuurin mutta pelkään maidon vähenemistä… Kuinka paljon nipistit syömisistäsi.? Vai oliko sinulla henk.koht kokemuksia laihdutuksesta tisittelyyn?

Olen molempien raskauksien aikana lihonnut reilusti. Vauvan synnyttyä en alussa katsonut lainkaan mitä söin. Omasta mielestäni mun näläntunne oli ihan hurja. Kokoajan oli nälkä! Kävin jääkaapilla syömässä jogurttia melkein joka yö ;) Esikoisesta paino lähti tippumaan itsekseen vaikka täysimetin tasan 6kk ja sittenkin vielä jatkoin osaimetyksellä. Tästä toisesta paino ei hievahtanutkaan täysimetysaikana mutta tällöin söinkin todella epäterveellisesti. Mätin kotiruokaa, jäätelöä, leipiä ja herkkuja. Söin just niin paljon kuin teki mieli. Sitten tein ison muutoksen. Aloitin FitFarmin ohjeilla joissa oli myös imettäville hyviä vinkkejä. Gofatgo -dieetti oli ruokavalion pohjana mutta imettäjät saivat syödä miesten ohjeella, lisätä pääaterioille hiilihydraatteja ja ohjeet tarkkailla maidontuotantoa. Jos musta tuntui ettei maitoa tullut niin sitten söin muutamana päivänä oikein kunnolla. Lisäsin myös aina iltapalana olevaan rahkasmoothieen joko päärynän tai banaanin :) Se toimi todella hyvin! Omalla kohdallani maitoa tuli paremmin kun söin säännöllisesti terveellistä ruokaa!

4. Sulla on aina tosi kauniit hiukset ja on ollu siis aina.
 Miten hoidat niitä?
 Entä ootko koskaan miettiny enää värjääväs tummaksi? 


Käytän melkein pelkästään kampaamojen shampoota ja hoitoainetta. Noiden lisäksi oon ehkä 7-8 vuotta käyttänyt hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Hiuslakan suhteen en oo niin tarkka :) En kai hoida niitä kummemmin! Käyn kampaajalla 3-4 kertaa vuodessa ja joskus värjään hiuksia kotonakin. Nyt ei ole enää muutamaan vuoteen tehnyt mieli tummaa tukkaa! Tykkään itse enemmän vaaleasta, sillä se on lähempänä omaa hiusväriäni.

5.Minä kysyisin semmoista, että miten saat yhdistettyä omat ja perheesi ruokavalion? Näytät noudattavan jotain ruokavaliodieettiä (gofatgo?) ja oletan, että joudut tekemään eri sapuskat itsellesi ja lapsillesi. Kuinka ihmeessä jaksat? Olen pari kertaa ostanut salaattiainekset itelleni jääkaappiin ja sinne ne on mädäntyneet kun just ja just jaksaa tehdä sapuskat edes perheelle. Näytät tekevän sapuskoita valmiiksi rasioihin?


Aloitin sovelletulla gofatgo-dieetillä joka kesti 3 viikkoa. Sen jälkeen siirryin imetyksen vuoksi painoaan ylläpitävien ohjelmaan mutta laihduin silläkin :) Meillä kaikki tykkäävät syödä samoista raaka-aineista tehtyä ruokaa joten en kokenut sitä kamalan raskaana. Viihdyn keittiössä ja onhan tässä kotona ollessa aikaa kokata (mun vauva nukkui päivisin hyvin)! Tein alussa todella paljon annoksia valmiiksi rasioihin niin ei tullut kiusausta jos tein perheelle ”parempaa” ruokaa. Nytkin teen etukäteen mutta en niin paljon kun tääällä näyttää samat ruoat maistuvan muillekin.

6. Samalla kysyn myös tuosta laihdutus+imetysjutusta. Esikoisen kohdalla huomasin, että vaikutti tosiaan maidontuotantoon kaloreiden vähentäminen. Että miten onnistuit viisikuukautisen kanssa, vai joko olitte aloitelleet kiinteitä?



Meillä tytön paino ei noussut toivotulla tavalla koko täysimetysaikana vaikka en laihduttanutkaan. Kun synnytyksestä oli 5kk aloitin herkkujen vähentämisen, sillä vaikka kuinka mätin itse ruokaa -ei se suoraan siirtynyt rintamaitoon ;) Täysimetin tätä toista 5kk1vko ja sitten maisteltiin jo muutamia lusikallisia ruokaa. Kun tyttö oli melkein 6kk aloitin gofatgo-dieetin mutta söin sitä ”miesten ohjeella” ja lisäsin hiilihydraatteja joka aterialle. Jos tunsin oloni nälkäiseksi niin söin myös hedelmiä enkä muutenkaan ollut täysin ehdoton. Kun siirryin terveelliseen ruokavalioon alkoi maitoakin tulla paremmin ja myös tytön painokäyrä lähti nousuun! :) Veikkaan että söin aika reilusti kaloreita mutta ruoan laatu muuttui ratkaisevasti.

7. Mietin myös tuota itsekuria, josta paljon kirjoitat? Eikö olisi järkevämpi laihduttaa niin ettei joutuisi jatkuvasti taistelemaan itsekurin ja repsahduksien välillä? Lähinnä mietin siis vaan sitä, ettei laihdutuksen loputtua tule sitä suurta repsahdusta ja koko homma mene överiksi.

Omasta mielestäni olen tyypillinen ihminen jolla on makeanhimoa ja tunnesyömistä. Dieetillä olen yrittänyt tunnistaa noita tilanteita ja opetella niistä pois. Esimerkiksi perjantai-illat huomaan syöväni ”tylsyyteen” ja silloin usein repsahdan. En kuitenkaan mässyttele tolkuttomasti joten en ajattele niitä mitenkään maata kaatavina repsahduksina. En oikein osaa toisenlaistakaan tapaa tiputtaa painoa. Yritän vain parhaani, eikä mun dieetti ole päivittäistä taistelua vaan tykkään tästä kokoajan :)

8. Minua kiinnostaisi tietää, että missäpäin helsinkiä te asutte…tai jos et siihen halua vastata, niin ymmärrän toki, mutta jos voisit kertoa paljonko maksoitte suurin piirtein asunnostanne?

Me asutaan Helsingin kaakkoisosassa joka on merellistä aluetta. Ainakin kerrostaloasuntojen hinnat on täällä paljon kantakaupunkia edullisempia. Alueen keskihinta on reilu 3000e/m2.

9. Minua kiinnostaisi myös tietää, että opiskelitko jo ennen raskauksia vai olitko töissä? Minulla on myös yliopisto-opinnot kesken ja pieni 2kk ikäinen vauva.

Ehdin opiskella yliopistossa vuoden, ennen kuin tulin raskaaksi. Sitä ennen olin muutaman vuoden uinninvalvojana Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Ennen Märskyä opiskelin aikuisliikunnan ohjaajaksi ja olin töissä Elisalla.

10. Miten sinulla on, hävettääkö/nolottaako sinua salilla tai muualla ulkonäkösi, ahdistaako sinua ”läskit”? Mua ahdistaa ja paljon…vaikutat niin iloiselta ja tarmokkaalta, että mahtaakohan sinulla olla tällaisia ”tyhmiä” ongelmia? :)

Kyllä mua ahdisti kans! Nyt ei enää samalla tavalla kun olen tekemässä asialle jotain. Kun menin tammikuussa salille ja painoa oli suunnilleen se 95kg, niin kyllä mua inhotti. Tuntui et roikkuva maha näkyi kaikkien vaatteiden läpi mutta ajattelin et ei se auta kun ”kestää kuin mies”. Joka päivä tunsin ahdistusta ja nyt huomaan kuinka se kilo kilolta vähenee. Harmitti törmätä esimerkiksi vanhoihin tuttuihin ja halusin heti mainita vauvasta jotain… Tällä hetkellä ajatus bikineista ahdistaa todella paljon :)

11. Semmonen tuli myös mieleen, että onko sulla jotain uusia/vanhoja hoikempien päivien vaatteita, jotka on tavallaan ”tavoitteena” tai ”välitavoitteena”? Olis hauskaa nähdä joku vertailu, että miltä joku tavoitevaate näyttää nyt ja sitten muutaman kuukauden päästä.

En oo kaivanut kauheesti tavoitevaatteita, koska suurin osa on niistä meidän kellarissa! Mulla on tässä asunnossa vaatekaapeissa miltei pelkästään raskauden aikaisia vaatteita. Haen niitä sitten kun alan mahtumaan niihin :)

12. Millainen on Erican urheiluhistoria ja suhde eri lajeihin, mitä olet harrastanut ja mistä pidät? ;)

Ihan pienenä harrastin uintia ja balettia. Sitten isompana kokeilin nykytanssia ja golfia. Yläasteella innostuin salibandystä! Salibandyä harrastin tosissaan koko lukioajan ja pelasin sekä sm-sarjassa että I-divisioonassa. Polvivamman jälkeen pelaamiseen tuli tauko, muutin Helsinkiin ja rakas joukkue jäi Ouluun. Täällä olen käynyt vain kuntosalilla, uimassa ja ulkoilen koirien kanssa. Nykyään lempiharrastuksia on bloggaaminen ja lenkkeily -ei kovin rankkoja urheilulajeja nämä…

13. Oletko ollut minkä kokoinen (painoltasi) ennen kuin sait lapset?
 Voisiko niiltä ajoilta nähdä myös jonkunlaisen kuvan sinusta? :)

Blogin kakkospostauksessa on kuvia minusta ennen lapsia. Toki välillä paino vaihteli ja painoin enemmänkin mutta 10kg sisällä kuitenkin. Juuri ennen lapsia painoni oli suunnilleen 67-72kg.

Siinäpä ensimmäinen Q&A-postaus jonka loppuun tunnelmia 10 vuoden takaa ;)

Anna

8 vastausta artikkeliin “Q&A”

  1. Moikkis Erica!Mun on pakko kertoa että ku hain inspiraatiota ja päädyin sun blogiin,oon lukenu aivan sun ekasta postauksesta tänne asti- yheltä istumalta.ÄLÄ IKINÄ LOPETA TÄTÄ BLOGIA! En taatusti oo ainoo jojopainoilija ja tiriläski josta on lohdukasta hakea inspiraatiota ja henkistä tukea ihmiseltä joka on liikkunu kanssa suurehkoissa alkupainoissa. Oon itekki saanu täältä hyödyllisiä ja uusia hyviä syömisvinkkejä. Vaikka nyttehä susta ei enää näy enää ku korvat puun takaa ;)Sen lisäks oot mielettömän positiivinen ja rakastettavan inhimillinen kun kerrot ihan auliisti arjen kiireistä ja juhlapyhistä ja repsahduksista ruokavaliossa. Suhun on helppo samaistua!:)Mulla kanssa elämäni ekan kerran kolminumeroiset luvut näky vaa’assa joka on auttamattomasti liikaa vaikka on tota varttaki 180 cm. Eikä ees voi sanoo että ois raskauskiloja ku ei oo lapsia :D Mutta eiks se painavin nosto ikinä oo se oman ahterin nostaminen sohvalta ja sinne salille meneminen? Näin mä yritän ainaki aatella vaikka hävettää omat makkarat ja naama punasena puhisen taas salilla aamusta..KEEP ON GOOD WORK! OOT SUPER MINKKI JA OOTAN ET PÄÄSEN NÄKEE SUT BIKINIKISOISSA!F*** THE FATNESS, FEEL THE FITNESS! Tsemppii treeneihin älyttömästi ja nyt mä meen nukkumaan ja aamulla pyyhällän salille täynnä uutta pontta ja tarmoa:)

    • Ihana olet, kiitos kauniista sanoista ja tsemppaamisesta :) <3Mahtavaa et löysit tänne, täällä on jo vuoden alusta opeteltu uutta fitnesskissan elämäntapaa ja varo vaan se tarttuu ;) Eiks meissä kaikissa asu pieni fitnesskissa näiden kilojen alla :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta