Videoterveisten aika!

 
Tässä teille maratonterveiset pitkästä aikaa!
 

En saanut eilen oikein kirjoitettua postausta, kun olin sen verran masentunut huonosta viikkotuloksesta. Videossa on tulevan pitkäperjantain tunnelmaa -narinaa ja se kestää loputtomiin. Joten pidemmittä puheitta: aamulla kuvatut viikkokuulumiset Ericalta.

Anna

45 vastausta artikkeliin “Videoterveisten aika!”

  1. Näitä tullee, näitä mennee… Jos vilkaisee mun painovaihtelua niin kyllähän sielläkin plussalla käydään, mutta pääasiassa suunta alaspäin. Tää on pitkä prosessi eikä aina jaksa vaan painaa. Nimimerkillä: vuos ja 2 kuukautta vedetty ja -15 kiloo takana… :)

  2. Voi ei, mulle tuli ihan paha mieli sun videoterveisistä…niistä välittyi hyvin se paha olo mikä sulla on :( Niinkuin jo aiemmin taisin sanoa, niin oot sellainen ihminen jolle haluaisin vaan hyvää, ja nyt kun huomaa, et iloisen ilmeen alla onkin väsymystä, stressiä koulusta, ahdistusta tulevasta viikonlopusta ja pahaa mieltä, niin tekee ihan pahaa. Vaikka sen kuinka tietää, että välillä tulee repsahduksia, plussa-viikkoja ym. vastoinkäymisiä, niin silti niitten tuomaan luovutus-pettymys-fiilikseen tuskin löytyy mitään ohitus keinoa. Nyt sun pitää miettiä mikä olo sulla olis, jos toi plussa-viikko oliskin tullut vaikka et olis lipsunut? Ja oikeesti, sä oot vaan vähän lipsunut! Et oo palannut mihinkään sellaiseen mistä ei pääsisi enää pois!

    • Oisin varmaan ihan maani myynyt jos paino nousis vaikka olisin kaikkeni yrittänyt. Vaikka voihan niinkin käydä välillä, eikä siitä kannattaisi hetkahtaa -seuraavalla viikolla voi tippua edellisenkin edestä!Kiitos ihanasta tsempistä! Se on totta, että ei tässä oo mitään kummempaa tapahtunut. Haluaisin vaan löytää mun innostuksen jostain takaisin!!! :)

  3. Itsellä ainakin tuli sellanen hetki, että tavoitteet muuttaa muotoaan ja ei voi olla koko elämäänsä punnitsemassa ruokia ja pingottamassa ja sitten se on mietittävä, että jatkuuko homma toisin vai palaako vanhoihin tapoihin. Ellei sitten ota tavoitteeksi jostain sellasta, että pitää punnita ja pingoittaa :) Oot kuitenkin liikkunut hyvin ja se on asia mikä kantaa. Miettii vaan niitä tavotteita ja niihin tavotteisiin on kuitenkin monta reittiä. Pussikeittokuureja en kuitenkaan suosittele ;) Sitten kun palaat Oulusta niin uudella innolla ja se on päätös, right?! Ihan hirmusti tsemppiä! Näitä tulee ja näistä päästään yli!

    • Oi kiitos! Hyviä ajatuksia kirjoitit!Onneksi mulla on tää blogi niin se auttaa jaksamaan vaikeampinakin kausina kun saan teiltä niin älyttömästi kannustusta! :)

  4. Turha niitä on menneitä murehtia, uutta viikkoa kohti vaan. Ja pääsiäisen ku pitää suht koht hallinnassa, niin hyvin menee. Ja vaikka ryöpsähtäiskin, niin entä sitten? Uudelleen ne grammat ja kilot putoo.Oot saanut mutkin innostuun nyt tällasesta kesäkuntoon-projektista. Varsinaista ylipainoo mulla ei oo, mutta röllykkä ja jenkkikset kasvaa koko ajan ja salakavalasti painokin nousee.. Mulla kaikki ylimääränen tarttuu tuohon just lantionseutuun, niin meinaa jo pursuta vähän liikaakin farkun yli..;) t. maaria oulusta

    • En vaan saa tätä kierrettä katkaistua, tänään ollut ihan yhtä surkea päivä syömisten suhteen. Voi itku!Ihanaa, että olet innostunut kesäkuntoon projektista! Ennalta ehkäisevä toiminta on ylipainon suhteen paras ase! Hienoa!

  5. Pohdintasi kuulosti niin tutulle. Melkoista ylä ja alamäkeähän tämä on, mutta muista, että suunta on tarkeni ei vauhti ja tuo 400g on helposti pudotettavissa. Älä ole liian ankara itsellesi! Ihanaa ja rentouttavaa Pääsiäistä sinulle ja perheellesi!

    • Ihanaa pääsiäistä teillekkin!!! :)Niinhän tää on ylä- ja alamäkiä, todella! Toivottavasti pian helpottaa jo…

  6. Video oli kyllä hieman masentava, mutta rehellinen. Kyllä noita epäuskon ja toivottomuuden päiviä tulee itsekullekin. Päätät vaikka etukäteen pääsiäisen suhteen, että 1-2 päivänä voit herkutella, mutta muuten olet tiukalla. Tai sitten käyt liikkumassa oikein reippaasti monta kertaa, jos tulee liikaa syötyä. Kesäksi ehditään kuntoon!

    • Pii, kun mä en pysy tiukalla! Vaikka yritän :( En vissiin yritä tarpeeksi nyt ja iltaisin aina luovutan ja mässyttelen jotain herkkuja. Kylläpäs tää nyt vastustaa, mur! Missähän se alun into oikein piilee?

  7. Mullaki on tsemppi ihan kateissa mutta pääasiassa sen on kyllä vienyt tää mun iän ikuinen nuhani joka mulla on ollu jo varmaan puoltoista kuukautta argh! Pääsin niin hyvään vauhtiin ja olo oli ihan mahti ja nyt oon vaan kesään asti kipeä ja oon ihan turvonnu läski mun häissäni.. ei tästä tuu mitään!

    • Oi, toivottavasti paranet pian! Ai sielläkin on tsemppi kateissa? No jopas nyt! Voi Leena, miten me nyt saatais ihan älytön draivi päälle?! Tuntuu et lipsuilusta tulee oikea oravanpyörä ja se on aina niin vaikea saada kääntymään sitten toiseen suuntaan.Kauheesti positiivisia ajatuksia sinne! Vielä ehdit kesäksi tiputtaa monta kiloa ja oot varmasti kaunein morsian!! <3 :) Mä laitan kohta pään tyynyyn ja toivon yön aikana jotain ihmetsempin laskeutumista mun ajatuksiin;)

  8. Kuin olisit minun suullani puhunut :). Alkuvuosi meni loistotsempillä, viimeinen reilu kuukausi ei niinkään. Paino ei ole vielä noussut, on jopa vähän laskenut, mutta lipsumisineni minulla on juuri tuo kuvailemasi ei puhtaat jauhot pussissa fiilis :/.Löydetäänpäs se tsemppi vaikka Oulun aurinkoisilta keväthangilta! Täällä on ihan mielettömän ihanat kelit ollu, samanlaista lupailivat pääsiäisen tienooksi, itse ajattelin vielä hiihdellä niin paljon, että kestää vähän herkutellakin. Sitten pitää todella palata ruotuun, ihan samanmoinen Italian matka on edessä meilläkin, toukokuun lopulla pikkusiskon häät Toscanassa :).Tervetuloa Ouluun, nauti auringosta ja saa siitä voimaa :).T. Riitta Oulusta (jos ei käynyt vielä selväksi muuten :D)

    • Ihanaa Riitta, Oulun Riitta :)Vai on siellä vielä hiihtokelit, mun mies ottaakin sukset mukaan! Itse en kyllä aikonut mutta voisin kyllä käydä vaikka äitini suksilla heittämässä merenjäällä (jos siellä vielä voi) jonkun lenkin! Sitten ei tosiaan ois niin huono omatunto herkutteluistakaan :)Ehkä tän takatalven jälkeen kun lumet sulaa ja aurinko alkaa lämmittämään niin vihdoin löydän kunnon tsempin taas! Toivotaan näin :) Aurinko ainakin piristää! ja ehkä ensi viikolla myös uudet hiukset :)

  9. Hei Erica! Haloo, sä oot laihtunut yhteensä 10 kiloa! Se on ihan sama 400 grammaa sinne tänne. Sulla on lihasten kasvun myötä varmasti aineenvaihdunta hyvässä mallissa. Tsemppiä sulle, päätät jo etukäteen että mikä on se päivä kun nautit pääsisäispäivällistä. Kyllä sää siihen pystyt!!!-missy E-

    • Oi, en mä sitä 400g sure vaan sitä, että suunta on nyt ylöspäin. Eilinenkin meni huonosti enkä vaan pysy dieetissä vaan vedän kaikkia herkkuja vähän väliä! Jos tää jatkuu niin saan kaikki kilot takaisin, enkä vaan 400g. Kyse on siis suuremmista muutoksista ja homma meinaa lähteä käsistä. Ja tuohon lihaskasvuunkaan en usko, oon käynyt tammi-helmikuussa muutaman kerran salilla ja nyt en oo kuukauteen käynyt niin tuskin tässä mitään lihaskasvua on kovin tapahtunut. Tietysti lenkkeilykin lisää sitä aineenvaihduntaa mutta ei se auta jos mättää joka päivä liikaa ruokaa…Kiitos kuitenkin tsempistä!!! Kun oiskin vaan herkuttelu jäänyt yhteen päivään… Anteeksi mun masistelut!

  10. Hei Erica!Nyt sun pitää ottaa ittees niskasta kiinni, ja teet sen tietoisen päätöksen, että et syö herkkuja. Sulla on nyt vähän tavoitteet hukassa, ja ehkä sun kannattais hieman miettiä niitä. Okei, sulla on tavoitteena päästä 7:lla alkavaan painoon. Mutta mietippä mitä muuta haluat? Voisko yksi tavoite olla oppia palkitsemaan ja lohduttamaan itseään muulla kuin ruualla? Voisko joku tavoite liittyä kuntosalihommiin, esim. tavoitteena vetää leukoja, tai tavoitteena tehdä SJMV sarjaa omalla painolla(eli oman painon verran levyjä tangon lisäksi)? Jos näistä tavoitteista saisit taas uutta intoa salitreeniin ja sitä kautta onnistumisen tunteita?Postauksessa kuulosti siltä, että olit jo luovuttanut tulevan viikonlopun suhteen. Ajatuksilla on vaarallinen voima. Ne voivat joko auttaa sinua onnistumaan tai epäonnistumaan. Ajattele, miten hyvä tunne sulle tulee, jos onnistutkin pysymään ruokavaliossa Oulun reissun yli? Se on mahdollista, jos niin päätät! Mikä fiilis siitä sitten tulee? Varmasti parempi, kuin se häpeän tunne jos itsesi petät ja lipsut. Elämä on valinnoista kiinni. Sinä pystyt siihen, mutta käännä ajatukset nyt positiiviselle kanavalle, älä mieti, että mistä herkuista jäät paitsi, mieti sitä, miten palkitset itsesi sillä onnistumisen tunteella kun syöt oikein!Tsemppiä!Ninni

    • Hirmu hyviä tavoitteita nuo! Nythän oon palkinnut itseä näillä turhamaisuuksilla kuten ripsillä ja varmasti myös sillä ruoalla ”että nyt on varaa herkutella kun oon laihtunut”. Oikein tiedänkin että se ei oo hyvä, mutta se vaatii todella töitä että siitä ajatustavasta pääsee eroon. Tää on pitkä matka jossa pääkopan pitää pysyä mukana -se on avain onnistuneeseen painonpudotukseen ja painon ylläpitoon. Kiitos kannustavasta viestistä joka on täynnä asiaa, juuri tällaisia sanoja kaipaan!Nyt Ninni lupaan sulle, että en tänään lipsu yhtään! Sitten huominen on jo helpompi jne. :)

  11. hei. nauti nyt kun näät perhettä et varmaan turhan usein niitä näe.. omakin painon lasku junnaa ja en ole edes päässyt alle 90.. mutta en ole kyllä kamalasti liikkunutkaan kun oon ollu flunssassa pari kk.. ja tytöt on sairastellut myös.. mutta tsempataan pääsiäisen jälkeen.. :)Eija

    • Pakko kommentoida tähän väliin, että miten se perheen näkeminen liittyy herkutteluun? Olen samaa mieltä, nauti kun näet perhettäsi, mutta voit ihan hyvin nauttia siitä ilman herkkuja, ja palkita itseäsi mieluummin syömällä oikein ruokavalion mukaan. En usko, että ruotuun pääseminen on yhtään sen helpompaa pääsiäisen jälkeen, pikemminkin päin vastoin.Ninni

    • Niin osa on toista mieltä ja osa toista. Tiedän että matkan jälkeen harmittaa jos oon joka päivä vetänyt herkkuja :( Alan kallistua siihen, että valitsen viikonlopusta yhden päivän jona syön vapaammin mutta kaikki muut syön oikein ruokavalion mukaan (joka mulla on fitfarmista). Sillon se yksi päivä ei kaada mitään mutta voin nauttia esimerkiksi isäni tekemästä pääsiäispashasta pääsiäisaterialla.

    • sitä siis tarkoitin että ei kannata ressata siitä et syökö herkkuja vai ei.. koska erica varmaan näkee perhettään harvoin.. eija

  12. Ole ylpee saavutuksistas tähän mennessä.. :) Mie ainakin olisin, kun miun tavoitteena ois pudottaa se 10 kiloo.. Ja miun mielestä itelleen pitää antaa lupa myös nauttia.. Itsekkin sorrun perheen ja ystävien seurassa herkutteluun, mutta sitten vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni uudestaan.. :) Todella paljon tsemppiä siulle ja mielenkiinnolla seuraan prosessiasi.. :)

    • Niin mun pitäis olla!! :) Sitä vaan sen takia vähättelee niitä kun se ei oo ees puolessa välissä koko tavoitetta, vaikka onhan kymppikin paljon!Se on jännä tuo sortuminen ystävien tai perheen parissa, vaikka en usko, että heitä ”haittaisi” vaikka itse olisin syömättä. Se taitaa olla vaan omaa luovuttamista, heidän näkemisen verukkeella… (tai ainakin minun kohdallani). Se on homma mikä pitää kans ottaa työn alle tässä dieetin aikana. Oon kyllä aloittanut sen jo ottamalla eväät vaikka minne! Aina on proteiinipatukka laukussa, että voin syödä sen jos on tarjolla kakkua jne. ja haluan itsekkin syödä jotain -siinä hyvä vinkki sullekkin :DKiitos tsempistä ja kiva kun luet! =)

  13. Heippa!Pakko nyt kerrankin kommentoida: toivon uuden tsempin löytymistä !! Olet hienosti pudottanut tähän asti, joten toi ”plussa” on kyl selkeesti ihan nestettä, ei siis rasvaa ;0) Näitä tulee ja menee- niinku joku totesikin.Olen seurannut n. kk blogiasi ja on kyl päivittäin pakko tulla kurkkaan, mitä sulle kuuluu ;0) Itsellä tällänen kuntoiluproggis päällä; 10 raskauskiloa tiputin 2 v sitten karppauksella ja siitä lähtien kuntoiluinto on ollu ja pysynyt. Lähinnä combatia, jamia ym ryhmäliikuntaa sekä juoksua. Nyt viimeiste 3-5- kg (jotka vaan kummittelee alitajunnassa) ei meinaa millään lähtee ( ts. ei löydy tarpeeks intoo…)Vaikka olen normaalipainoinen jo, niin ei sitä silti ole vaan täysin tyytyväinen … jostain tarvis vaan aina saada löysät pois ;0)Mut tsemppiä sulle !!!HV76

    • Ei helkutti en ois uskonut sua mutta painoin tänään vaa’alla 83,9kg eli kaik on tipotiessään! Mitä ihmettä? Mulla aika usein paino oikein notkahtaa alaspäin herkuttelun (tässä tapauksessa herkutteluputken) jälkeen. En nyt halua löytää intoa pelkästään vaa’asta koska sen seuraaminen ei oo kuitenkaan kaikkein tärkeintä vain myös liikunnan aloittaminen ja henkinen hyvinvointi (joka nyt hakusessa vaa’asta huolimatta).Tsemppiä sulle viimeisten kilojen karistamiseen, siihen tarvii varmasti tehdä töitä -ne on niin tiukassa aina! Mutta onnistut varmasti jos saat sen innon ja päätät vaan! Kiitos viestistä, mulla helpottaa jo nyt. Ihanaa saada näin paljon kannustusta ja hyviä vinkkejä. Tulee oikein usko takaisin kun kaikki tsemppaa! :)

  14. Heippa!Motivaation puutetta on näköjään liikkeellä. Oon syöny pitkin viikkoo mitä sattuu ja osaan jo nyt kertoo, että pääsiäisenä tuun vetään kaikkee mitä eteen tuodaan. Eikä asiaa auta yhtään se, että joku sanoo, että pitäis ottaa itteensä niskasta kiinni ja miettiä sitä oloo jälkeenpäin. Mä tiedän jo nyt minkä moinen olo mulla on pääsiäisen jälkeen, mutta se ei silti auta mua pysymään kuris. Vaikka kesä lähenee ja samalla elokuiset häät niin tästä ei vaan tuu mitään. Nään jo itteni siinä hääpuvus ku joka paikasta pursuaa mutta mua ei vaan kiinnosta!Mä en tiedä, että millä pääsen tästä kierteestä pois, mutta jos löydät jonkun ratkasun niin kerro ihmees mulleki! Toivottavasti sä oot mua vahvempi ja pystyt vastustaan kaikki pääsiäisherkut.Tsemppiä! :)T.Miia

    • Oijoi tuttu tunne, siellä ollaan ihan samoissa fiiliksissä. Ymmärrän täysin sua!Mutta pitäiskö meidän korjata tilanne nyt heti! Vielä ei oo myöhäistä ja ensi viikolla voitais olla ylpeitä kun ei oo posket pyöristynyt suklaamunista ja maha röllähtänyt uusiin ulottuvuuksiin :) Mulla ainakin alkaa nyt tulla takas taistelutahto kun teille vastaan ja on niin hyviä viestejä!Mieti onnistuisko sullakin vain yhden päivän valinta?!

    • Melkein heti ton viestin kirjottamisen jälkeen lähdin lenkille ja nyt kohta oon lähdössä salille :) Eli taistelutahto löytyi! Voisin yrittää selvitä pääsiäisestä yhden päivän herkuttelulla, toivotaan että molemmat onnistutaan! :)

  15. Mä oon kans laihduttanut vuoden alusta, ja aina kun mulle tulee samanlainen motivaatio kadoksissa fiilis, niin koitan raahautua salille. Saanpahan palkinnoksi ainaki hyvän makuisen palautusjuoman jos ei muuta. ;) Ei vaan, joka kerta salilla käynnin jälkeen mun motivaatio on taas löytynyt. Koitan myös psyykata itseeni, että enhän mä halua olla se porukan ”iso”, joka vaan tykkää syödä ja on vaan semmonen. Mä oon ainakin aina ollut ulkokuoren alla ”sporttimimmi” joka on vaan raskauksien jäliltä ollut vähän hukassa. Oon meinannu repsahtaa niiin monesti, mutta oon ottanu lasin pepsi maxia ja istahtanu koneelle ja tullut lukemaan sun ja Saran blogeja ja fitfarmin sivuja. Ja yks mun neuvo on totaali kieltäytyminen. Jos en anna itselleni lupaa syödä mitään ylimääräistä, niin ei tuu repsahdettua kunnolla. Pidän melkeen kerran viikossa vapaan syönnin päivän, ja sillon mätän ihan mitä vaan. Silti painoa on lähtenyt vuoden alusta yli 19kg. Mä imetän kans, joten ajattelin käyttää nyt sen hyötynä tässä laihdutuksessa. USkon että imetyksen avulla oon saaanu noin paljon painoa poissa.

    • Hih, oot aika lailla niinkun mä! Just että tuntee et ulkokuoren alla on oikeasti sporttimimmi ja nyt se vaan kaivetaan esiin :)Teen itse ihan samaa, otan lasin light limua ja lueskelen blogeja ja foorumia :) Ne kannustaa!Mutta uskomaton pudotus sulla! :) Siis ihan mahtavaa! Onnea! :D

  16. Suunnittelen jo hyvissä ajoin tulevat herkkuhetket, motivaatio pysyy kasassa kun tietää koska saa hyvällä omatunnolla palkita itsensä. Herkuttelun jälkeenkään ei tule morkkista kun sen on hyvissä ajoin itselleen sallinut. Spontaanit repsahtamiset omalla kohdallani johtavat lähes aina morkkikseen, joten olen oppinut niitä välttämään.Tsemppiä itsekullekkin :)

    • Toivon että opppisin samaan tai vaikka siihen että jos että maistan palan kakkua niin pystyisin jättämään siihen ja jatkamaan kuin ei olisi tapahtunut mitään. Ettei herkuttelu nousisi niin suureen arvoon eikä se olisi sellainen ”numero”.Kiitos tsempistä ja sitä samaa takaisin! =)

  17. Heippa,Olen ihan koukussa sun blogiin, joka päivä katson oletko kirjoittanut jotain uutta!Mulla on suunnilleen samanikäiset lapset kun sulla, vauva 7kk ja isosisko 3v7kk. Opiskelin yhden ison kurssin vauvan syntymän jälkeen, sinä aikana kilot jumittui ja kunto katosi.Nyt yritän nostaa kuntoa ja tiputtaa maltillisesti painoa. Isoista kg määristä ei ole kyse, mutta kaikillahan on ne viimeiset hankalat kilot joista haluaa eroon. Mulla paino tippui esikoisen syntymän jälkeen tosi nopeasti ja paljon ja vakiintui 10kg lähtöpainoa alemmaksi. Mä koen saavani tsemppiä ja motivaatiota sun blogista tähän läskien kanssa taisteluun. Vaikka mua harmittaa sun puolesta punnitustulos, niin positiiviseksi käännettynä plussaviikot toisinaan vaan kertoo sun oikeesti rehellisestä asenteesta blogin kirjoittamiseen. Ja kun itselle tulee plus tulos, niin voi lohduttautua sillä, että kaikille niitä tulee joskus ja painonhallintaprojekti ei siihen kaadu!Mukavaa pääsiäistä, mulla kanssa samat haasteet kun sulla, vanhempien lihapatojen ääreen ollaan menossa, lammasta ja viiniä pitäisi maistella hyvinkin kohtuudella..T. Pihlamari

    • Niinpä, mä aion jatkaa nyt kovemmalla tsempillä kun aiemmin ja päätin olla lauantaihin saakka nyt kokonaan herkutta niin pääsen takaisin rytmiin. Kiitos tsempistä, kyllähän näitä hyviä ja huonoja kausia tulee!Oikein ihanaa ja maukasta pääsiäistä sinullekkin! =)

  18. Moikka Erica! Löysin sun blogin Saran blogista (asun itse myös laajiksessa) ja itsellä on kanssa samantapainen proggis menossa, 6kg olis eka tavoite. :) Tätä blogia on kiva lukea! Oot niin positiivinen :) Tsemppiä ihan hirmuusti projektiisi! Kyllä se siitä. Aina kun menee vaa’alle ja huomaa pienenkin painonpudotuksen, niin saa motivaatiota! :) Mukavaa kevättä!-Helihttp://laskitveks.blogspot.com/

    • Moikka!Kiitos viestistä :) Mehän saatetaan sit lenkkipoluilla törmätä! Sullekkin tsemppiä projektiin ja ihanaa kevättä! Kurkkasin sun blogiinkin :)

  19. Hei!Oletko miettinyt, että lopettaisit imetyksen ja sitä myötä ehkä mielialakin kohenisi ja hormoonitoiminta tasaantuisi? Ehkä kroppa myös vaatii tankkaamaan, että maitoa riittäisi. Saatko öisin nukuttua hyvin vai heräileekö vauvasi usein? Tai oletko kokeillut jättää yöimetykset pois ja antanut vai vettä. Meillä ainakin toimi tuo veden antaminen ja lapsi nukkui aamuun asti, ilmeisesti se maito oli vaan jäänyt tavaksi.Vaikka imetys usein laihduttaakin, niin olisi hyvä myös käydä ulkoilemassa ja kuntoilemassa. Uskoisin, että jos kävisit enemmän ihan vaan vaikka kävelyllä lapsen kanssa, niin piristyisit ulkoilmasta ja auringonpaisteesta. Saattaisit saada uutta tsemppiä mielialallesi. Ja pelkkä rento kävelykin jo kuluttaa ja parantaa aineenvaihduntaa. :)Eikö edes vanhojen kuvien katselu ja niiden vertaaminen nykyiseen tilanteeseesi saa sinua motivoituneemmaksi? Että todellakin haluaisit näyttää itsellesi, että kyllä minä pystyn tähän!

    • Mun pikkunen on sen verran tirppana, etten kyllä halua yöllä antaa vettä energiapitoisemman maidon sijasta. Imetys on näissä asioissa etusijalla, eikä nyt pienet mielialan vaihtelut ole syy sen lopettamiseen. Suomessa suositellaan imetystä 1-vuoden ikään ja se omasta mielestänikin hyvä juttu, varsinkin jos äiti ja lapsi molemmat tykkäävät hommasta ja imetys sujuu näin hyvin! Mun ruokavaliossa on otettu huomioon imetys ja siinä on runsaasti myös hiilihydraatteja, eikä se ole kamalan tiukka. Sallin sen vuoksi myös pientä lipsumista -ja paino laskeekin vielä :) Haluan jatkaa vielä näin ja yritän soveltaa dieetin sellaiseksi, ettei maidontuotanto kärsi. Tää on niin lyhyt aika ja tuskin mun ”ongelmat” ratkeaisivat vaikka siirtyisin korvikkeelle. Kesällähän tyttökin täyttää jo vuoden :) Ja joo, imetän aika usein öisinkin vielä… Aika mammahöyryissä täällä vissiin eletään :DTuo ulkoilu on tosi hyvä vinkki! Se kyllä piristää ja ulkoilenkin omasta mielestäni jonkin verran. Lenkkikavereina on usein koirat, lapset tai molemmat :) Oon saanut kauheesti tsemppiä teidän viesteistä ja se taitaa olla se mikä mua nyt tällä kerralla on eniten auttanut. Kiitos kun sinäkin haluat auttaa ja tsemppaat mua eteenpäin! Olette ihania!

  20. Heips,Tiedän niin tuon fiiliksen! Jostain syystä täälläkin on syöty ”listan ulkopuolelta” muutamana päivänä. Viikonlopun juhliin menin ihan luvan kanssa napostelemaan, mutta jotain mätää on omassa motivaatiossa kun ei meinaa päästä takaisin dieettiruokien makuun… Liikuntaa on kyllä harrasteltu, mutta harmittaa tuo oma lipsuminen syömisten suhteen.Tänään on ollut melkoista sisäistä hampaiden kiristelyä kun olen vihdoin kiltisti syönyt oikein; tätä kirjoittaessa kaverina on rahka-marjasmoothie ja varmasti illalla on voittajaolo jos tämän päivän selätän! Alku on aina hankalin (ja huomenna on jo helpompaa). Paljon tsemppiä, kyllä sun motivaatio löytyy ja homma alkaa sujumaan! :)Ihanaa pääsiäistä ja nauti matkasta kotipuoleen!-Tuua-ps. Onko sulla kotona kahvakuulaa? Salittomien päivien pelastus vois olla pieni kotikahvakuulailu, vaikka jälkkäriks lenkin jälkeen? ;)

    • Ai sullakin on vaikeuksia palata ruotuun ;) Se on kyllä pari päivää hammasten kiristelyä! Melkein ois helpompi olla ilman =)Kiitos tsempistä ja ihanaa pääsiäistä myös sinulle! Meillä tulee ihana matka kyllä!Pitääpä harkita kahvakuulan hankkimista. Meillä on tuon mun lihaskimpun mutta se painaa 25kg niin se ei mulla paljon heilu :D

  21. Mua niin hymyilyttää sun tilanne, koska olen puheesi voisi tulla omasta suustani. Alkuvuosi meni niin mukavasti vailla suurempia ongelmia, kuin sinullakin. Ja nyt täälläkin on ollut hälläväliä meininki joitakin viikkoja. Nytkin söin litran jäätelöä ja suklaapatukan :( En ole edes jaksanut surffata Fitfarmin foorumilla hakemassa tsemppiä. Aiemmin siellä hengaus kuului jokailtaisiin rutiineihin. Olisi kiva tietää esim. Pekan kertomana, että kuuluuko näin monen viikon jälkeen ihmisen psyykkeeseen ”luovuttaminen”? Auttaisi ehkä hieman ymmärtämään omaa itseään ja löytämään sen tsempin. Yksi minkä pohdin ehkä aiheuttavan myös tätä haluttomuutta on se kun ei ole päässyt pöpöjen takia salille. Kun se puoli ohjelmasta uupuu, niin ruokavaliostakin kiinnipitäminen tuntuu merkityksettömämmältä. Yksi asia, josta olen saanut hetkellistä tsemppiä, on terveyden tukipilarien klippien kuunteleminen. Se Paula Heinonen on niin ihana ja antaa tsemppiä siitä näkökulmasta kuinka paljon paremmin elimistö voi kun sitä ruokkii oikein. Suosittelen kokeilemaan. Nauti kuitenkin pääsiäisreissustasi. Olet ihana <3

    • Oi kiitos! <3Juu samoja fiiliksiä oli mulla. Nyt tuntuu onneksi helpottavan! Toivottavasti säkin saat dieetistä kiinni kun pääset takas salille reippailemaan! :) Onhann se varmaan joku vaihe kun monilla tulee samoja fiiliksiä jossain välissä pitkää dieettiä! Mut mehän jatketaan! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta