Parvekelounas

Säät ovat alkaneet sen verran lämpenemään, että meidän lasitetulla etelä-parvekkeella lämpenee päivällä sen verran mukavasti, että tänään söin lounasta siellä. Gourmet-ateriassa oli kahden pastapurkin loput, spiraalipastaa ja penne tricolorea, paistijauhelihaa, rasvatonta raejuustoa ja oliiviöljyä -tuttua settiä siis! Muutoin vietin siivouspäivää, tein paperihommia ja laitoin tuota parveketta kuntoon. Mun vanhempainlomani loppuu ensi kuussa ja hain nyt lastenhoidontukea, koska jatkan Linnean hoitamista kotona. Parvekkeella on nyt narsisseja ruukuissa, sekä mökiltä tuodut pajunkissat koristeltuna. Kun parveke oli imuroitu, luututtu, järjestelty ja kukat paikallaan tuli mies kotiin uuden maantiepyörän kanssa ja vei sen keskelle koko komeutta! Ei ihan mitä olin ajatellut…

Kun aloitin blogia niin muutamat ensimmäiset postaukset on kuvattu Nikonin pienellä digikameralla. Kamera meni sittemmin pojan käsissä hajalla, enkä oo jaksanut viedä sitä mihinkään korjautettavaksi. Sen jälkeen olenkin kuvannut ainoastaan mun kännykällä kuvat ja nyt kun bloggailusta on tullut mieleinen harrastus, niin sekään ei kuvajäljellään täysin miellytä. Videopostausta varten kaivoin mun unohduksissa olleen Sonyn handycam HDR-SR10E videokameran ja tänään kokeilin kuvata sillä blogikuvat ja laittaa ne näkymään nyt isompana. Kamerapakettiin kuuluu myös pieni kaukosäädin, jolla sai kätevästi otettua kuvat itse napinpainalluksella. Josko nyt voisi kuvata itseään vähän kauempaakin, kuin pelkästään peilin edessä :) Keskikuvaan asettauduin hörppimään päiväkahveja mun jättimukista. Alemmassa kuvassa kamera näkyy peilin kautta.

Koristelimme Elielin kanssa nuo mökiltä poimitut pajunoksat höyhenillä, vähän ovat ennakkoon mutta onpahan harjoiteltu virpomisoksia varten. Kevätvärit on sistuksessa kyllä ihan pop! Pääsiäisenä meillä juhlitaankin pojan 4-vuotissynttäreitä. Pidän herkkupäivän ehdottomasti silloin. Nyt kun herkkuhammasta kolottaa niin suunnittelen mitä ihanuuksia teen juhliin. Viime vuoden marmoroidut browniepalat oli ainakin hitti. Niihin tulee vaan älytön määrä suklaata ja voita…

Tää päivä meni ohi ihan mahdottoman nopeasti kun kotona oli matkan jäljiltä niin paljon tekemistä -pyykkäämistä ja järjestelyä. En käynyt vieläkään siellä salilla mutta käytän koirat varmaan pienellä iltalenkillä niin tulee jotain liikuntaa tälle päivälle. Oon kaiken lisäksi syönyt suklaakarkkeja pitkin päivää… Nyt tarttis jotain piiskaa ja ruoskintaa -mulla on kauhee motivaatiopula!

Anna

18 vastausta artikkeliin “Parvekelounas”

  1. Ihana pääsiäissisustus. Tsemppiä motivaatioon. Mulla käy usein niin, että aloitan jonkun jutun tohinalla ja sitten motivaatio hiipuu. Yleensä kuitenkin saan motivaation takaisin liikuntaan kuuntelemalla vaikka jumppamusaa tai lukemalla urheilublogeja. :) You can do it!

    • Kiitos sisustuskommentista, mukava saada niitäkin :)Oon kans yhenlainen innostuja, jolla meinaa jäädä kaikki puolitiehen! Tuo on hyvä vinkki, nuo urheilublogit -ne kyllä motivoi :D Jos nyt vaan jostain löytäis sen tsempin…

  2. sulla on kyllä aivan ihana blogi, kauniita kuvia ja hyvin kirjoitettua tekstiä :-) eli oikein osuva on tuo kuvaus ”hyvän mielen laihdutusblogi” :-)

    • Oon itsekkin ihan mehuissani mun blogista, kun tän pitäminen on niin kivaa. Nyt vielä pienten muutosten myötä tästä alkaa tulla entistä parempi kun opin samalla kokoajan! Kiitos noin mukavista kehuista! :)

  3. Heip!Olen lukenut blogia alusta asti ja vasta nyt rohkastun kommentoimaan :) Olen lihonut 6 vuodessa tarkalleen 29 kg. En todellakaan ole tyytyväinen itteeni, mutta en myöskään saa mitään tehtyä asian eteen. Laihduttanut olen varmaan 3 vuotta? Viime vuonna onnistuinkin laihduttamaan n.10 kg, mutta ne tuli takasin lisäkilojen kera. Alkuvuodesta aloin taas kerran tän projektin ja laihduin varmaan 3 kiloa, mutta nyt on taas tullu 2 kiloa takasi. Eli melkein lähtöpainos ollaan. Lisäksi olen vielä kaikkimullehetitännenyt-ihminen eli edes mikään kilon viikkopudotus ei varmaan mun motivaatioo pystyisi pitään yllä. Oot ahkeroinu ihan huimasti ja sulla on ihan mielettömät tulokset, mutta silti huomaan ajattelevani niistä, että ”mä en kyllä jaksaisi noin kauaa laihduttaa”. Lisäksi ajattelen usein, että jos en jollekin kelpaa niin sitten en kelpaa. Vaikka tässä ei oo kyse siitä mitä muut ajattelee vaan siitä, että näytän omasta mielestäni ihan hirveeltä ja että en kehtaa sanoo nykyistä painooni kenellekään. Se mun mielestä kertoo sen, että kaikki ei oo kohdallaan.Olen menossa elokuussa naimisiin, joten nyt alkaa oleen ihan viimeset hetket, jos aion häissä näyttää siltä miltä haluan. Oot jotenkin niin ihanan ja sydämellisen olonen, että rohkaistuin sulle avautumaan :D Ajattelin, että jos sulla olis jotain motivaatio vinkkejä (vaikka tässä postauksessa se vissiin oli vähän kateissa :D) ja neuvoja, että kuinka itse pystyit lähteen isoon urakkaan? Miten selvisit niistä turhautumisista ja siitä ajattelusta, että kun edessä on vielä niiiiin monta kiloa?Kiitos jos jaksat lukea loppuun ja vielä vastata :)

    • Kiva kun kirjoitit!Tunnistan tuosta tekstistä paljon itseäni, vaikka olenkin ”saanut niskasta kiinni” niin silti olen hyvin samanlainen kuin sinä. Muakaan ei tavallaan ylipaino harmittanut, en ois muuten niin isoksi koskaan tullutkaan mutta silti se jossain määrin harmitti. Ja tuo oli kyllä niin osuva kommentti, että ”ei jaksaisi niin kauaa laihduttaa”. Todella petollinen ajatustapa ja jotenkin niin väärä. Laihdutus ei kuitenkaan ole projekti tai lyhyt vaihe, vaan elämäntapa josta ei pääse koskaan eroon. Ruokaan täytyy löytää rento suhtautumistapa joka kestää läpi elämän, niin ettei lihomista pääsisi kuitenkaan tapahtumaan. Kuulostaa varmaan hassulta sellaisen suusta joka punnitsee tällä hetkellä kaiken, mutta olenkin vasta siinä vaiheessa että opettelen sitä elämäntapaa. Nyt mun kroppa ei vielä osaa sanoa mulle mikä on sopiva määrä puuroa ja mikä pastaa. Tän dieetin tarkoitus on totuttaa mun kroppa tällaiseen ruokavalioon ja yritän samalla opetella tunnistaan nälkäviestit jotta tulevaisuudessa osaan syödä samaa ruokaa ilman vaakaa.Kun ajattelet ennen kaikkea itseäsi -löydät sen sisäisen motivaation ja päätöksen voiman joka sinun sisälläsi kytee. Mieti tarkkaan haluatko elää sellaista elämää jota nyt oma kehosi sinulle sanelee? Sekin voi olla ihanaa mutta muistatko millainen tunne sinulla oli 6 vuotta sitten? Jos saisit sen takaisin, kummat valitsisit? Mun oma olo alle 70 kiloisena on kevyt, elämäniloinen ja huoleton! Rakastan ihania vaatteita, korkokenkiä ja tunnen oloni itsevarmaksi ja seksikkääksi. Nyt olen vain osa siitä vaikka vaikutankin iloiselta. Silti harteillani on taakka joka painaa ja päivittäin tunnen myös ahdistusta. En halua sitä, siksi teen töitä! Se on täysin sinun valintasi! Ja kun teet päätöksen, tunnet helpotuksen samantien. Nyt sinä saat itsesi takaisin! Sen voimalla jaksaa vaikka vuoden punnita ruoat, koska palkinto on todellakin sen arvoinen.Voit laittaa mulle myös sähköpostia jos haluat jakaa asioitasi enemmänkin! Myös muut lukijat: postia saa laittaa, olen lisännyt sähköpostiosoitteeni tuonne oikeaan yläkulmaan :)Tsemppiä! Kyllä sä pystyt siihen!

  4. mun on pakko kans myöntää että aivan järkyttävä motivaatiopula vaivaa.. pysyn yhen päivän kunnolla ruodussa ja sitten tapahtuu jotain ja aattelen ilmeisesti vaan että mitä väliä… hitto vie pitäs oikeesti keksiä jotakin.. jos saat hyviä ideoita tän päivän aikana ni hei jaa mullekki ihmeessä :) tää on kamalaa…

    • Huh puh, kirjoitin just tuon vastauksen ylläolevaan kommenttiin ja se tuli sellaisella palolla, että taisin samalla löytää oman kadoksissa olevan motivaation! Täytyi vain palata koko ajatuksen alkujuurille miksi tässä hommassa ollaan! Mieti blake sitä, kyllä me jatketaan ku tiejyrät vai mitä? :)

    • siis toi ylläoleva vastaus mis luki et tunnet olos hyväks hauskaks ja seksikkääks (vai miten se ny meni) alle 70kg osu ja uppos.. Mähän oon siis tän kaiken elopainoni keränny en kuudessa vaan oikeestaan kolmessa vuodessa.. painoin ennen mun miehen tapaamista n. 68-72kg vaihdellen mut aina noissa rajoissa ja määän mikä olo sillon oli :)sun on muuten niin pakko vaan jatkaa tätä blogin kirjottamista hamaan tulevaisuuteen koska valehtelematta ja sinua henk koht tuntematta tästä on tullu mulle älytön tuki :) eli kiitos siitä. hassua kun tuntuu että tunnetaan vaikkei tunnettakaan :) ja minähän jatkan tätä vaikka sitten tiejyränä öö vai miten se menikään ;)

    • No nyt vaan pidetään focus kuumina kissoina niin pysytään ruodussa! :) Ihanaa saada näin hyviä virtuaaliystäviä <3 :)

  5. Moikka ja kiitos jälleen kerran ihanasta ja motivoivasta blogistasi! Olen seurannut sun blogia alusta asti ja välillä kommentoinutkin:). Päivän yksi kohokohta on lukea sun uusi postaus! (täällä 3 viikkoista vauvaa hoidellessa ja opiskelujuttuja tehdessä). Mulla on kans urakka edessäni. Ennen raskautta liikuin hirveästi ja olin timmissä kunnossa, raskauden aikana tuli kamala hiilarihimo ja ilkeiden supistusten takia liikunta rajoittui raskausaikana vain bodypumppiin ja kuntosaliin, eli aerobinen liikunta ei onnistunut. No, kiloja tuli melkein 20 lisää, joista nyt on vielä 10 jäljellä. Tällä viikolla aloin syömään gfg- dieetin mukaisesti, mutta kappas vaan, ihan hirveä sokerihimo, joka tuli heti synnytyksen jälkeen on ongelma!! Raskausaikana ei karkkia mennyt juurikaan, mutta nyt pussi per päivä ja vähän enemmänkin…eikä se imetys niitä polta pois :D. Olisinkin kysynyt sulta, kun dieetissä on liha ja pastamäärä, niin ovatko ne kuivapainon mukaan vai kypsän ruoan mukaan? Aika iso ero, kun ostin maustamatonta broilerin fileepaloja 533g ja kypsänä painoivat reilu 358g…Kiitos, jos ehdit vastata:)-pupu

    • Oi, kiitos kommentista! Ihanaa, että tykkäät lukea! Ja vauva <3 ihana pieni vauva! :)En halua vaikuttaa tylyltä mutta en missään nimessä suosittele sulle vielä gofatgo-dieettiä. Se on ihan liian rankka kun sun imetys on vasta alussa. Täysimetät tai osaimetät kummin vain, nyt on tärkeää panostaa siihen! 10 kiloa nyt lähtee hetkessä kun oikea aika koittaa :) Tai se sulaa hiljakseen!Painot ovat ruokien raakapainoja eli 100g:sta lihaa jää yleensä alle 80g kypsänä eli aika vähän :) Voisit syödä vaikka samoja ruokia mutta ilman vaakaa. Myös hiilihydraattilisä joka aterialle on tärkeä eli ainakin 50-60 pastaa tai riisiä lämpimille aterioille sekä yks hedelmä päivään vois olla hyvä. Sun kroppa kuluttaa nyt hurjasti energiaa ja karkkihimot vaan kertoo siitä. Mä vedin ihan älyttömiä määriä ruokaa ja herkkuja kun vauva oli 0-5kk eikä mun paino noussut yhtään :D Muista juoda paljon vettä ja syö ihmeessä enemmän aina kun nälkä tulee (älä unohda öljyjä, ne pitää nälkää ja polttaa rasvaa!). Tai nuo himot on kyllä sellaisia, et ruodussa pysyminen on ihan mahdotonta ;) Suosittelen aloittamaan tiukempaa dieettiä vasta sitten kun vauva aloittaa kiinteät ruoat. Ei sitten jälkeenpäin harmita jos imetys kärsii dieetistä…Tsemppiä pupu, kirjoitahan jatkossakin kuulumisia onko paino tippunut! :)

  6. Aurinkoinen moikka!Vihdoin uskaltaudun laittamaan lusikan soppaan ja kirjoittelemaan. Iso kiitos ihanasta blogista – täällä eräskin joka on täysin koukutettu ja saanut hurjasti tsemppiä! Ollaan samanikäisiä, pituisia ja painokin samaa luokkaa, joten on ollut helppo samaistua. GFG:tä soveltaen olen saanut painoa tippumaan n. 5 kg reilun kuukauden aikana, eikä tätä oloa tosiaan vaihtaisi siihen entiseen pahaan oloon. Syksyllä sain 10 kg tiputettua, mutta otin sen jälkeen vähän liian rennosti ja vaatteet alkoivat kertomaan että kävi ”vanhanaikaisesti”. Mutta tästä jatketaan! Olen hoitovapaalla (lapset pian 1v ja 5v) ja tuntuu että nyt on aikaa myös yrittää syödä ja liikkua järkevämmin kuin töissä ollessa. Ekan raskauden jälkeen sain tiputettua ”omin opein” 20 kg ja olin normaalipainon ylärajoilla. Paluu työelämään toi kuitenkin taas painoa kympin verran lisää. Liikunta on ollut aina vahvasti mukana elämässä, toki hieman vähemmän aktiivisen kilpaurheilun loputtua, mutta painoa olen saanut kiitettävästi lisää ihan vaan törkeillä ruokamäärillä ja herkuilla. Miksi ne herkut aina huusivat mun nimeä?!! :) Mutta kyllä nyt on semmoinen fiilis, että annan itselle aikaa tämän painon tippumisen kanssa. En edes ajattele niinkään olevani millään kuurilla, vaan opettelen elämään näin (ja pienentynyt olemus tulee siinä ikään kuin kaupan päälle). Mulle se suurin haaste on juurikin se pysyvä muutos, että kadotetut kilot pysyisivät myös poissa. Tarkkaa painoani en nyt tiedä, vain kotipunnitsijani sen tietää ja kertoo mihin suuntaan mennään. :)Yhtenä päivänä lenkillä ollessa tulit mieleeni ja sain lisätsemppiä kun rupesin miettimään miten kivaa on kesällä nähdä kuvista kuinka upeana ystäväsi häissä pääset säteilemään! Ja mietin että toivottavasti sitä itsekin on hiukan timmimpi mimmi silloin. :) Meinasin myös taannoin lähteä Jutan luentoa kuuntelemaan – ja sitten mua harmittikin vaan enempi se että olisi sut voinut bongata (kauhia stalkkeri täällä hei!). :DSemmonen herkkuhimon pelastus mulla on ollut, että oon napsinut aina suden hetkinä proteiinipatukasta pikkupalasen. Käy hyvästä ensiavusta (eikä tosiaan tee mieli ahmia hulluna, onneksi ne patukatkin on niin hävyttömän hintaisia!) ;)Hupsisheijaa, pahoittelut jos tämä kaikki sepustus oli kauhian rönsyilevää… Epäilin kyllä jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen, että aivot jäivät sairaalaan – tämän toisen kerran jälkeen olen enempi kuin varma siitä! :) Tsemppiä kovasti ja ihanaa viikon jatkoa! Eihän tää voi kuin onnistua – sen verran ”koviksia” ollaan! :)-Tuua-

    • Hih, ei haittaa stalkerit :) Kyllä mua saa tulla vetämään hihasta jos tunnistaa jossain :DKiva, että kirjoitit! Mukava saada viestiä teiltä jotka luette säännöllisesti :)Tuo onkin hyvä, että pyrit pysyvään elämänmuutokseen, etkä oo pikadieetillä joka tulee nopeampaa takas kun lähti. Ihan oikeilla jäljillä siis oot, jatka vaan samaan malliin! Jätät vaan syömättä lapsilta jäävät ruoat, jos teillä on ollut sellasta ongelmaa :) Mulle se on ollut ihan kauheen opettelun takana. Söin ennen aina mitä pojalla jäi: ruoat, vanukkaat, leivät jne. :) Nyt annan koirille! Siinäkin tuli napsittua kauheesti ylimääräistä…Ihana, että oon motivoinut sua lenkillä :) Kyllä me yhdessä laihdutaan! Mun on ainakin pakko kun kirjoitan tätä blogia :) Muuten tulee tosi ankea laihdutusblogi jos vaan lihon :D Pidetään tsemppi päällä! Kirjotahan jatkossakin kuulumisia :)

  7. Oot kyllä niin mainio tsemppari! Ite oon kärsiny kans täällä pienoisesta motivaatiopulasta. Koulustressi painanu niin pahasti niskaan että hyvä kun on liikkumaan päässy. Mulla ei ole painoa mitä tiputtaa mutta pyrinkin tässä terveelliseen elämäntapaan. Samalla haluan kasvattaa lihaksia ja näyttää kesällä hyvältä. Nää sun tsemppitekstit tuli nyt niin hyvään saumaan kun olen saanut tosiaan koulujutut siihen malliin valmiiksi että stressi vähän hellittää(Ens viikolla saan tietää meneekö näyttö läpi ja voi huokaista lopullisesti). Kiitos ihanaisesta blogista!

    • Kiitos Ihana :)Peukut pystyyn näytön puolesta! :) Se menee varmasti läpi! Mukava kuulla, että mun kirjoitukset motivoi =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta