Totuus satuttaa

Oltiin aamupäivällä Saran kanssa Biancaneven avajaisissa. Kaupassa oli ihania kankaita, strasseja ja maailman pienimpiä bikinejä. Paikalla oli myös kuvankaunis IFBB Pro Minna Pajulahti!

Illalla käytin koiria lenkillä ja mielessäni pyöri paljon asioita. Olen ehkä keskiverto-suomalaista naista paremman itsetunnon omaava, kun en kovinkaan usein piehtaroi itsesäälissä tai surkuttele kilojani. Tänään kuitenkin on toisenlainen päivä. Mietin sitä miksi olen niin erilainen kuin ihannevartaloni on. Mieleni teki purskahtaa itkuun, enkä nytkään pysty miltei pidättämään kyyneleitä. Bikinikaupassa käynti ja Minnan tapaaminen saivat minut tajuamaan kylmän totuuden, miten kaukana olen ihailemastani fitnessvartalosta. Niin ihana kuin Minna olikin niin hänen tapaamisensa sai aikaan syvällisen itsetutkiskelun.

En haluaisi kenenkään muun elämää, enkä ehkä vartaloakaan. Olen saanut elämässäni todella paljon, en vaihtaisi päivääkään pois! Lenkillä ajatukseni matkasivat menneisyyteen ja takaisin vuosiin 2006-2007 jolloin haaveilin ensimmästä kertaa tosissaan body fitness kisoista. Olin treenannut pt:n kanssa vuoden ja tehnyt töitä itseni eteen. Olimme kuitenkin mieheni kanssa umpirakastuneita ja seurusteleet jo kolme vuotta ja meillä oli myös vauvakuumetta. Puolen vuoden päästä onni potkaisi ja aloimme odottaa esikoistamme. Lapset ovat siunaus, tiedän sen! Mutta saako silti surra sitä miten elämä olisi mennyt ilman heitä? Jos olisi olemassa vaihtoehto B, jonka mukaan emme olisi vielä siinä vaiheessa tehneet lapsia ja olisinkin täysillä panostanut fitnessunelmaani. Omaisinko silloin unelmieni vartalon ja kiinteän vatsan jossa ei olisi näitä ”kunnia-arpia”? Olisinko silloin ollut onnellinen?

jälkimmäisestä viimeisillään
kuva: Ossi Pietiläinen

Nyt tunnen suurta pettymystä itseäni kohtaan. Olen laiskotellut vuosia, ylensyönyt ja ollut oikea sohvaperuna. Sillä aikaa on todellinen urheilija tehnyt tuhansia tunteja kuntosalitreenejä ja aerobista. Saan syyttää kaikesta vain itseäni, vaikka lapsien tekeminen käykin usein verukkeesta. Sillä ei silti voi selittää kaikkea.

Olen saanut todella paljon blogin kautta positiivista palautetta ja kehuja siitä miten iloinen olen. Ei minunkaan elämäni silti täydellistä ole, vaikka blogien kautta usein sellainen kuva tuleekin. Nyt olen räytynyt, silmät punaisena vollottava ylipainoinen äiti, joka ei voi ymmärtää miksi on lihava ja pitää vielä itsestään blogia…

Anna

18 vastausta artikkeliin “Totuus satuttaa”

  1. Hei Anna! Kiitos kuvasta:) oli kiva tutustua.
    Luin blogisi ja nyt nainen alat vaan toimia. Otat päämäärän ja tavoitteen ja aloitat työt sitä kohti. Mitään ei saa ilmaiseksi mutta pitkäjänteisellä työllä pääset varmasti tuloksiin.
    Nyt on aika alkaa toteuttamaan niitä unelmia, aikaa on!!!Itsesääli romukoppaan ja huomisesta aloitat uuden elämän ja käännät puhtaan sivun esiin. Vain sinä itse voit olla unelmasi tiellä.

    You CAN do it girl!!!

    • Ihanaa Minna! Kiitos palautteesta!
      Olet upea esikuva ja nyt aion laittaa tuulemaan! Ensi kerran kun törmätään niin tulen uudestaan juttelemaan ja yllätän sinut vielä :)

  2. Hei!

    Kiitos Erica aivan mahtavasta blogista. Uskomaton miten ihan tuntemattoman ihmisen blogi voi tsempata itseäkin treenaamaan. Sinun blogin kautta olen rohkaistunut käymään kuntosalilla ja saanut ihan uudenlaista puhtia. Ehkä minunkin kolme vuotta sitten 9kk venytyksessä olleesta nahkasäkistä joskus tulee kiinteä niin ettei tyynyä tarvitse edessä pitää kun istuu :)

    Tsemppiä treenamiseen!

  3. Olisin halunnut kiittää blogista ja eritoten tästä tekstistä! Vaikka elämäntilanteeni on aivan eri, voin kuitenkin samaistua ajatuksiisi. Itse vaivun jatkuvasti epäuskoon, alan mässätä ja lihon entisestään. Viime kesänä olin 9kg laihempi, nyt kyseinen paino tuntuu nyt melko mahdottomalta saavuttaa. On kuitenkin mukava lukea positiivisia tekstejäsi ja seurata onnistumisiasi. Ainakin minä olen saanut niistä tosi paljon kannustusta! Jatka unelmasi tavoittelemista ja eritoten bloggailua! Kiitos <3

    Niina

  4. Voin samaistua sinun juttuihin ihan täysillä! Ja luulen, että sinulla voi olla vähän samaa kuin minullakin, että kun on ennen ollut urheilullinen ja jne niin ei oikein tunne oloaan hyväksi näin isompana :( ei oikein osaa olla, mutta eipä ne kilot sekunnissa lähde pois!! Eihän ne oo hetkessä tullutkaan ;) Ja huonoja päiviä varmasti on. Mutta niitä hyviäkin! :) Mä en epäile yhtään ettetkö vielä sais itteäs kuntoon, koska kun kattoo noita vanhoja kuvia, sä oot ollu ihan huikeen näkönen!! :) itellä tällähetkellä niin jojoilua kun olla ja voi… 13kg oon saanu raskauskiloja pois ja paino on pysyny suht samana mitä nyt parin kilon heittoja sinne tänne kun välillä repsahdan esim kuukaudeksi… nyt taas yritän alotella ruokavaliota :D mut kivaa kun työt alkaa ja stressi. ;) mutta vielä kun sen 10kg saisin pois. Ehkä tulevaisuudessa.

  5. Sun projekti on lähtenyt todella hienosti käyntiin, tiputtetuja kiloja on paljon! Itseäni yritä tsempata sillä että kun olen kiloja kerännyt muutaman vuoden, niin ei ne muutamassa viikossa lähde. Täytyy vaan jaksaa olla pitkäjänteinen ja tehdä omaa projektia vertailematta itseään muitten edistymiseen. Tämä on välillä vaan vaikeaa.

    Minna on kyllä loistava ”roolimalli”, ihailen häntä itsekkin. Susta on vaikka mihin!!! :) Asetat aikataulun vain realistiseksi. Maailmassa tärkeintä on nauttia niistä ihanista kullannuppusista, jotka luoja on teille suonut. Ja siinä samalla teet vaan tasaisen vahvasti töitä päämääräsi eteen. You Can Do It! -Leena-

  6. Tein itse hyvin vastaavaa itsetutkiskelua viikko sitten ja kirjoitin siitä pienen pätkän myös blogiini.

    http://chefosa2.blogspot.com/2012/02/chef-diettaa-onko-ihminen-hoikempana.html

    Kyllä, sulla mahdollisesti olisi se unelmavartalo, jos et olisi päätynyt tekemään lapsia siinä kohtaa, kun päädyit. Ja olisit ihan varmasti onnellinen.

    Mutta olisitko oikeasti onnelliSEMPI? Siinä se kysymys, jota itsekin pohdin. Ja johon löysin vastauksen.

  7. Voi sinua! Noita itseinho-päiviä tulee varmasti jokaiselle joskus. Älä murehdi menneitä, asiat on tehty ja eletty eikä niitä voi muuttaa. Lapset teit silloin kun sinusta tuntui siltä. Jos et olisi silloin tehnyt, miettisitköhän nyt miksi et tehnyt aikaisemmin? Olet elänyt hyvää ja onnellista elämää nauttien siitä ja vielä on vuosia paaaljon edessä. Ehdit muokata vartaloasi vielä monet kerrat moneen eri muotoon :) Nauti siis jatkossakin elämästäsi juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä on! Olet upea nainen!

  8. Ole iloinen, ylpeä ja kanna kunnialla arvet, tee töitä nyt sitten senkin edestä :) Sulla on mahtava tsemppirinki ympärillä usko pois.. Mulla ainakin täys luotto että saat ittes haluamaas kuntoon ei se ehkä helppoo aina oo mut mikäpä ois :D TSEMPPIÄ GIRLY u can do it :D

  9. Olet jo ottanut sen suurimman askeleen ja lähtenyt liikkumaan ja parantamaan elämäntapoja, se alku on aina kaikkein vaikein. Lopussa kiitos seisoo :)

  10. Jossittelu on ehdottoman kiellettyä ja turhaa, eikä kukaan muu voi onnellisuuskysymykseen puolestasi vastata. Minä voin vastata omasta puolestani ja olen sataprosenttisen varma siitä, että kymmenen vuoden päästä haluan mieluummin olla sinun asemassasi eli onnellinen ja lihava äiti, kuin unelmakroppainen ja lapseton. Tietenkin minun mielipiteeni on kovin erilainen kuin sinun, koska en haaveile fitness-kropasta tai fitnessharrastuksesta, mutta sen voin kertoa, että ei vartalo oikeasti ole onnellisuuden mitta! Sinäkin olet ylipainostasi huolimatta niin kaunis, ettei elämäsi fitnessvartaloisena ja lapsettomata voisi mitenkään olla yhtä hyvää kuin se on nyt, olen varma siitä.

    Tsemppiä!

    -P

  11. Kiitos kaikille yhteisesti vastauksista! Todella kauniita sanoja ja hyviä ajatuksia. Yön yli nukkuneena maailma tuntui taas paremmalta, kun on itkut vähäksi aikaa itketty!

    Kirjoitin rehellistä pohdintaa ja toivon, että kirjoituksistani paistaa läpi vastaus siihen mikä minut tekee kaikista onnellisimmaksi. Itse tiedän vastauksen siihen <3

  12. Onneksi näinä päivinä voi ihan hyvillä mielillä kiukutella. Yleensä seuraavana päivänä on jo parempi puhti päällä :) Näytät mielestäni terveeltä ja kauniilta nuilla kiloillakin!

  13. hei harmi kun ei juteltu avajaisissa…! Mulla on aikalailla sama elämäntilanne… Kaksi alle kolme vuotiasta lasta ja raskauden venyttämä vatsanahka! -26 kiloa jo takana mutta kymmenisen voisi vielä pudottaa. Ihanaa että kirjoitat tätä blogia. Pitää alkaa tätä lukemaan! :) Tsemppiä projektiin! Nähdään sitten bikinien merkeissä kun nouset kisalavalle, eiks vaan?!! :)

    • Kuulostaa niin tutulta :) Ehkä voisin tulla sulle teettämään sit bikinit kun ei nolota arvet vaan ymmärtäisit mistä on kysymys :D Kovin on pieniä fitnessbikinit mutta jos niihin laittaisi jonkun vahvan tukikankaan ja muita taikatemppuja niin saiskohan tuota mahaa ikinä survottua sinne?! ;)

      No sen näkee sitten myöhemmin, nyt ei auta kun toivoa et luonto tekee parhaansa tässä kutistumisprosessin aikana. Ihana liike tuo Biancaneve! :)

      Onnea hurjan hienosta painonpudotuksesta! Mahtavaa!

  14. Hei! Löysin eilen blogisi ja melkein itkukurkussa olen lukenut postauksiasi! Kuinka tutulta nämä kaikki jutut tuntuvatkin. Itsekin aloitin GFG:n ja olen ollut alussa samoissa mitoissa kun sinä! Huippua lukea edistymisestäsi! Näytät upealta! Tsemppiä jatkoon!

  15. Heippa!
    Nämä on sulla jo vanhoja juttuja… Painonpudotuksen kanssa taistelen minäkin samoissa lukemissa (tänään 88.8kg) Paino on sekoillut 88.0-91.5kg jo pitkän aikaa ja se on todella ärsyttävää!

    Se, miksi tähän lähdin kommentoimaan, oli kuitenkin tuo ”jälkimmäisestä viimeisillään” valokuva: Olet äärimmäisen kaunis siinä! Ihana!
    Tuon tunteen voi tietää vain äiti.

    Kiitos blogistasi, se oli kiva löytää. :)

    -T

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta