Kuoleman rajoilla

Päivä alkoi ihan mukavasti sillä, että siskoni oli tullut kaupunkiin. Hän halusi ehdottomasti reippailla yhdessä, joten lähdimme käyttämään koirat lenkillä. Pakkanen oli pureva ja reitti merenrannassa kovin tuulinen. Nenähän siinä jäätyi, mutta kiitos Fjällrävenin olo oli siedettävä. Vedimme sinnillä yli puolentoistatunnin reippaan lenkin! Extremeurheilua retkestä teki se, että meillä oli mukanamme kahdet lastenvaunut ja luntahan riittää täälläkin ihan kohtalaisesti.
Yksi ehkä maailman ihanimmista asioista on se, että meillä on siskoni kanssa ihan samanikäiset vauvat :) Viisi viikkoa on ikäeroa serkkutytöillä!

rakas siskoni <3

minä ja poppoo

talvea rakastava Antton

Erikoinen päiväjärjestely sai ateriavälini venymään vahingossa. Kun kotiuduimme niin kello oli jo paljon, lounas syömättä ja mulla kauhea päänsärky ja nälkä. Vedin ruoat nopeasti poskeeni mutta niinhän siinä kävi, että pahuksen M ehti kylään! Torkuin vauvan kanssa päikkärit ja kun heräsin oli migreeni aivan järkyttävä. Yritän joskus selvitä ilman lääkkeitä menemällä vain nukkumaan oli kello mitä tahansa. Se usein auttaa ja nukunkin kohtalaisen hyvin vaikka yli 12 tuntia jos on mahdollisuus. Miehen piti kuitenkin lähteä muutaman menon kautta töihin iltavuoroon ja jäin lasten kanssa yksin. Siinä vaiheessa oikeasti itkinkin pari kyyneltä, kun tajusin että mun piti tehdä iltapuurot ym. ja vain selvittävä. Lääkekaapista sitten opiaatit ja triptaanit ääntä kohden ja sormet ristiin. Varmaan vaan ne ymmärtää jotka itsekkin kärsivät migreenistä, miten järkyttävää se voi olla! Sitä saattaa olla ihan kuoleman rajoilla kun tuntuu että pää räjähtää ja on vielä pahaolo.

Lapset nukahti aikaisin ja itse menin myös nukkumaan. Kolme tuntia myöhemmin heräsin vauvan yökukkuiluun. Hieman höntti olo mutta migreeni on tipotiessään -luojan kiitos. Nettiriippuvaisena tulin sitten bloggaamaan kun eilenkään en kirjoittanut mitään, vaikka koneen avaaminen olisi tuskin suositeltavaa… Nyt syödään vähän yöpalaa, kun on kamala nälkä kun edelliseksi ruoaksi jäi lounas ja sitten uusi yritys unten maille.

lounaalla tuorepastaa

keittiön pöydän ääressä
parsakaali on parasta

Huomenna on luvassa se odotettu Fazerin aamiainen! Tää viikko ollut yhtä kaaosta näiden ruokien kanssa kun oon syönyt ehkä n. 3/5 osaa ohjeen mukaan ja muuten soveltaen. Tänään tuli onneksi fitfarmin liteohjelman ohjeet ja odotan jo innolla, että pääsen kunnolla takaisin ruotuun! Huomenna syön kuitenkin Fazerilla mitä haluan, otan kyllä pari kuvaa sitten :) Näyttäis siltä että mun hiilaritankkaus menee nyt herkkujen puolelle… En silti aio koko viikonloppua vetää herkkuja napaani.

Pelkään että maanantaina vaaka palkitsee tämän luovimisen plussaviikolla, mikä ei kyllä yhtään lämmitä mieltä!

Hyvä yötä toivottaa
yökukkuja!
Anna

2 vastausta artikkeliin “Kuoleman rajoilla”

  1. Paino ei välttämättä nouse vaikka ootkin syönyt vähän vapaammin. Yleensä ylimääräinen energia (vähäkalorisemman jakson jälkeen) vaan boostaa aineenvaihduntaa ja sitten elimistö jaksaa taas paremmin. Eikös se hiilaritankkaus kerran viikossa perustu just siihen? :) Eikä sitä vaakaa muutenkaan kannata pelätä, tolla asenteella mikä sulla on, kilot on tiessään ennen kuin huomaatkaan! Tsemppiä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta