Ajatuksia asumisesta

House hunting

Sattuipa hassusti Oikotien kuva tuohon telkkariin kun katsottiin viime viikonloppuna tytön kanssa Gladiaattoreita ja näppäsin meidän jaloista kuvan. Nimittäin siitä tuli mieleen, että en ole ”pitkään aikaan” seuraillut asuntomarkkinoita.

House hunting ja unelmointi on aina ollut mun harrastus ja olen vielä tämänkin talon rakentamisen jälkeen seurannut markkinoita aika tiiviisti. Viimeiset vuodet enemmän kesämökki- ja tonttitarjontaa kuin asuntoja Helsingissä mutta olen kuitenkin aina välillä katsonut mitä täälläkin on myynnissä ja mihin hintaan.

Ei enää Oikotietä ja Etuovea joka viikonloppu

Nyt huomasin, että ote tuosta Oikotiellä notkumisesta on vähän hellittänyt. Hieno juttu kai? Vaikka eihän siinä toki ole mitään pahaa. Kiinteistönvälitysketju Remaxin tekemän tutkimuksen mukaan suomalainen perhe muuttaa keskimäärin kuusi kertaa elämänsä aikana toiseen asuntoon tai taloon. Suomalaiset ovat Euroopan innokkaimpia muuttajia yhdessä ruotsalaisten ja sveitsiläisen kanssa (lähde).

Kohtalotovereita

En tiedä kuinka moni siellä ruudun takana tunnistaa itsensä tai jakaa saman kiinnostuksenkohteen, että asuntomarkkinoiden seuraaminen on mielenkiintoista vaikka akuuttia muuttamistarvetta ei olekaan. Olen lukenut myös jonkin verran kiinteistösijoittamisesta, mutta pelkäänpä että siihen touhuun olen itse liian tunteiden perusteella toimija. Minä varmaan rakastuisin jokaiseen kohteeseen omalla tavallani ja olisin todella huono luopumaan. Olen ehdottomasti enemmän hamstraaja kuin konmarittaja, joten myyminen voisi olla minulle vaikeaa tunnesiteen vuoksi ja sijoittamisessa on kuitenkin tärkeää tehdä rationaalisia päätöksiä. Kertokaahan onko joku teistä asuntosijoittaja tai harkinnut sitä? Missä kaupungissa sijoitatte tai mikä olisi haaveenne jos sijoittaminen kiinnostaa?

Suurin unelma

Asumisen suhteen oma suurin unelmani on omakotitalo veden äärellä. Se ollut pikkytytöstä saakka mun unelma ja se tuntuu edelleen valitettavan kaukaiselta. Meidän perheelle on tärkeää asua Helsingissä sen vuoksi, että täällä on mm. esikoispoikamme erityiskoulu eikä muutto kauemmas sen vuoksi tule kysymykseen. Sitten taas tonttitarjonta pääkaupungissa esimerkiksi merimaisemilla on ihan tavoittamattomissa, joten se siitä. Onneksi aina voi lähteä mökille, parantamaan ikävää veden äärelle.

 

Myllerrystä

Viikko on ollut vauhdikas ja sisältänyt tunteita laidasta laitaan. Blogiasiat ovat pyörineet mielessä aamusta pitkälle iltaan ja olen nähnyt untakin niistä. Vaikka en olekaan viime vuoteen blogannut yhtä aktiivisesti, on blogi kuitenkin ollut minulle tärkeä paikka ja on sitä edelleen. Olen itse ihan hyvillä mielin tulevasta.

Hesarin juttu

Eilen julkaistu Helsingin Sanomien haastattelu kertoo ajatuksiani siitä, että kannattaa olla mielessä muutakin jos somea ei jaksa. Koskaan ei voi tietää mihin elämä vie, miten muuttuu ihmisenä ja mitkä asiat nousevat kiinnostuksen kohteiksi. En missään nimessä syytä tilanteestani muita, eikä otsikko ole minun suustani vaikka juttu on muuten hyvä. Itse kerroin haastattelussa näin:

”Aiemmin minulla oli aina ideoita, mutta yhtäkkiä ei enää ollutkaan mitään sanottavaa. Iltaisin olikin muuta tekemistä kuin päivittää blogia.”
”Blogi päivittyi, mutta ei enää samaa tahtia kuin aiemmin. Lukijat löysivät edelleen tiensä kirjoitusten ääreen, mutta statistiikan mukaan lukijamäärät vähenivät, kun blogitekstejä ei enää ilmestynyt yhtä usein kuin aiemmin.”

 

On siis kurjaa jos ajatellaan, että minua olisi painostettu tiettyyn muottiin sillä asia ei ollut niin. Blogi on ollut hiljaisempi ihan minun vuokseni ja otan siitä täyden vastuun. En vain ole jaksanut kaikkea, sillä liikaa on liikaa eikä kenenkään tunnit riitä miljoonaan asiaan. Päätin panostaa opiskelujen loppuunsuorittamiseen ja se on perhe-elämän ohella vienyt leijonanosan ajastani. Kuusi vuotta on myös pitkä aika blogata ja tuottaa sisältöä omasta elämästä. On varmasti reilua myöntää, että en ole jaksanut sitä aivan täydellä teholla ja bloggaaminen työksi on niin vaativaa että se ansaitsee ihan sataprosenttisen panostuksen. Nyt saan hetken aikaa pohtia mitä teen tulevaisuuteni suhteen.

Huomenta Suomeen

Näistä teemoista olisi tarkoitus kertoa lisää maanantain Huomenta Suomen suorassa aamulähetyksessä. Laittakaahan katsontaan k.8.20 niin nähdään siellä! Aiheena on bloggaajan arki. Toivottavasti selviän jännityksestä :) Sattui kyllä hauskasti, että yksi tuttuni on siellä meikkaamassa aamulla. Hän voi onneksi antaa viime hetken vinkit maskissa!